Just leave me alone

Oon aika murheen murtama. Kari lähtee Perniöön töihin ja näen sitä vain viikonloppuisin. Oon yksin neljän seinän sisällä murtumassa ja nakerran pahvia peiton alla. Toisaalta oon aika iloinen siitä, sillä saadaan rahaa, pääsen sit taas Turkuun käymään. Ja samalla mulla on aikaa koulutöille ja ajatuksille. Outoa kyllä, en ole viettänyt kuin varmaan kolme yötä yksin täällä kämpässä, pelottaa, et pitäis kuukauden ajan joka arkipäivä herätä yksin.

Räpsittiin tänää Karin kanssa kuvia. Kari oli mun mallina tulevaan portfolioon ja oon tyytyväinen tuloksiin. Miten mulla onkaan niin ihana poikaystävä? Oon ehkä maailman onnellisin tyttö.

Käykää muute tsekkaas mun portfolio, joka on kyllä vaiheessa ja kesken, äkkiä väserretty, mutta kelpaa. Risuja ja ruusuja saa sivuista pistää mulle, palaute on tärkeetä! Portfolioon pääset kuvaa klikkaamalla tai tästä !
Purin luonnoksiin eilen tuntojani soluelämisestä, joten sellaista sitten luvassa tulevaisuudessa. Pitäkää lippu korkeella, katotaan millon jaksan taas postata.

HDR

Käytiin kuvaamassa öistä Espoota ja tämmösii HDR-kuvii sain aikaseks. Enempää kuvia en saanu otettua, koska oli pirun kylymä (!) ja sormet ei tykänny yhtään. Iha kivoi kuvii tol uudel kameral saa, ainaki oon ite tyytyväinen kuviin ja tuloksiin :--) Harmittaa vaan, ettei luonnonvaloo oo paljoo, ootan jo innol kesää et pääsee kuvaa ulos paremmin! Luntakin on törkeet määrät ja pakkasta -10 astetta, vihaan talvea. Nättejä maisemia kuitenkin löytyy, mutta on se kesä silti mun lemppari.



Semmosta siis. Ollaan miehen kanssa vaan löllytty kotona, tehty hyvää sapuskaa, ja katottu leffoja ja telsua. Tänään päästiin kuitenkin aikaisin liikkeelle, jopa niin aikaisin, et ehdittiin näkee auringonlasku ja päästiin Citymarkettiin ostaa ruokaa! :--D Yleensä lähdetään vasta yhdeksän jälkeen metsästää aukiolevaa siwaa tai alepaa ja ostetaan jotain kalliita lihapullia ja roiskeläppiä..  Mutta ehkä tulevaisuudessa opetellaan heräilee aikaisemmin.

Ei mulla oikein muuta jutusteltavaa täl hetkel oo, mut luonnoksis on pari tekstii, mitkä voisin julkaista joku päivä! Ne on vähä fiksumpii ku tämmöset "otin pari kuvaa ja julkaisen ne"-postaukset. Nukkumatti koputtelee jo ikkunaan, joten on mentävä tutimaan.


 Vietettiin meidän puolvuotis-päivää melko rattoisissa merkeissä, lähinnä vaan kotona. Käytiin kaupassa ja päätettiin tehdä jotain sellaista ruokaa, mitä mun tekee mieli (oon ollut viimiset 4 viikkoa ilman mitään herkkuja ja noutoruokaa!) ja päätettiinkin tehdä kebubaa, koska sitä mun on ollut tässä viimeisen kuukauden aikana hirvee ikävä. Otettiin myös tosi ällösöpöjä pusukuvia puolenvuoden kunniaksi, noms noms ♥

Toi vasemman puoleinen, enemmän räjähtänyt lautanen on mun :--D En oikein osannut koota lautasta oikein ja siitä tuli mössöä. Tehtiin itse kebabiii tällä ohjeella ja ihan hyvää siit tuli! Vaikkakin Karin fb-päivitys kertoo karun totuuden..

 Kyllä, meidän 3 ½ tunnin kebabista tuli lihamureketta, koska sinne jäi liikaa ilmaa sisään, kai. Oli se silti ihan maukasta ja kebabin makuista, vaikkakin koostumus oli murekemaista :--D Tehtiin myös itse noi kastikkeet näillä ohjeilla. Syötiin kebabii ja katteltiin Terra Novaa (ollaan muistaakseni 8.jaksossa jo, vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta sarjalta, suosittelen!) ja lopulta raivostuttiin kämppikseen ja meinattiin soittaa moneen otteeseen poliisit paikalle, kun kämppiksen kaverit eivät oikein osaa käyttäytyä. Sain pari tyyppiä itse teossa, kun ne tonki meidän keittiön kaappeja, jääkaappia ja söivät meidän keksejä, jotka oltiin jätetty keittiöön mikron päälle. Voi suatana, menkää omaan kotiin syömään keksei jos niin tekee mieli.
(Pitäisihän niiden vieraiden ymmärtää, jos tulee solukämppään, ettei toisten tavaroihin kosketa tai tungeta nenäänsä jokaiseen kaappiin, mikä tulee vastaan. Sen verran pitäisi järkeä ja käytöstapoja löytyä, että tajuais, et tää on myös muidenkin koti, eikä pelkästään ton yhden soluasukkaan. Alkaa ahdistaa, kun tuntuu ettei tääl ole ollenkaan yksityisyyttä eikä arkipäivänä metelöiminenkään ole loppunut, vaikka siitä kuinka sanotaan, huoh, sori)

Sitten niihin tukka-asioihin!


Värjäsin eilen tylsyyksissäni sinisen palkin Crazycolorin Pine Greenillä ja tykkään tästä kovasti! En ees muistanut et olin joskus tuhlannut rahani tähän väriin, mutta tää toimii, eli rahat eivät mennetkään kankkulan kaivoon. Tykästyin tähän väriin niin paljon, että harkitsen koko pään värjäämistä tällä värillä. Mitä mieltä ootte?

Tänään varmaan koitetaan jatkaa rauhallista iltaa, kun se eilen meni lopulta piloille kämppiksen kavereiden ansiosta. Kari ehdotti, et mentäis tsekkaa Leijonakuningas 3D, mutta näytöksii menee aika vaisusti tänään. Jospa sitä sitten huomenna kokeilis, jos löytyis joku näytös, mihin ehdittäis/mahduttais. Onko teillä muuten kokemuksia tuosta Leijonakuningas 3D:stä? Minkälainen elokuva-elämys oli?

Semmosta tänään

 Kaupassa kulutin rahaa 66,6€ euroa, onko tämä paha? Ehkä tää kertoo jo jotain tästä päivästä, ei hyvältä näytä ei. Lääkärissä ollessani kaikki labratulokset oli kunnossa, hemoglobiini, tulehdusarvot, kilpirauhastestit, polven ja keuhkon röntgenit oli kaikki OK. Lääkäriä vaan huolestuttaa mun korkee verenpaine, nopee syke ja sydämen lisälyönnit (aluksi se sanoi niitä sivuääniksi, mutta eiiii). Toi meidän opiskelijalääkäri on kyl aika söpö ja höppänä vanhus. Se antoi mulle vielä lähetteen fysioterapeutille ja plastiikkakirurgille. Päiväni parani huimasti, kun sain tietää, että mulla on vielä joskus mahdollista päästä leikkaukseen. Tästä lisää myöhemmin, toisessa postauksessa.

Avokkaan kanssa alettiin leikkii kunnolla salapoliiseja, sillä epäillään tässä kerrostalossa tapahtuvan jotain lainvastaista, kuten prostituoituja ramppaa rappukäytävässä, joku talsii ullakolla kahden aikaa yöllä (asutaan ylimmässä kerroksessa ja meidän yläpuolella on vain ullakko ja raskaat askeleet kuuluvat just meidän makuuhuoneen yläpuolelta, ei mistään muualta), rappukäytävässä ullakolle johtavien portaiden vieressä on aina kenkiä, sukkia ja kerran meidän ulko-oven viereisellä patterilla oli jonkun pitkät kalsarit kuivumassa :----DD siis mitä oikeesti, kuka vittu jättää vanhat, räjähtäneet, rikki pieraistut kalsongit meidän oven viereen kuivumaan?

Kari rupes siis selvittää asioita (se on välkky ja nörtti, emmä osais) hakkeroimalla naapureiden nettejä, sähköposteja yms.. Mut mitään ei toistaiseksi viel selvinnyt. Jos tuo tamppaaminen meidän ullakolla jatkuu ens yönä, on varma, että soitetaan poliisit asialle. Veikataan, et siellä on joku ulkomaalaisten kommuuni. Mistä sitä tietää.

Kämppis muuttaa pois, varmaan tän viikon kuluessa, mahtia. Onhan tuo ihan mukava likka ollut, mut toisaalta hyvä et muuttaakin pois, vaikka ei täällä kuukautta kauempaa asunut. Sitten saadaan taas pelätä, milloin tänne muuttaa taas joku hihhuli valtaamaan koko asunnon itselleen. Saataispa me jo oma kämppä.

Tänään meillä on 6kk päivä, kuten jo aiemmin mainitsinkin ja päätettiin valmistaa itse ruokaa ja katsoa joku hyvä leffa. Siitä lisää varmaankin huomenna ja viimeinkin omia kuvia, jee! Ja mulla on vähän tukka-asiaakin, et malttakaa huomiseen, ciao!

Kuusi kuukautta

 Huomenna ollaan oltu pampulan kanssa yhdessä puoli vuotta. Ollaan mietitty, pitäiskö tehdä sen kunniaksi jotain erillaista erikois-päivän kunniaksi. En kuitenkaan haluaisi mitään syömään ravintolaan ja sitten leffaan-settiä, koska se on meille melko tavallista ilman mitään juhlapäivääkin. Syödään ulkona ja käydään leffassa turhankin usein, joten se on meille kuin arkipäivä.
Vaikka tää nyt on vaan puolivuotis-päivämme, niin haluaisin jollakin tavalla kertoa tolle murmelille, kuinka paljon mä siitä oikeasti pidän. Samalla haluan rentoutua ja unohtaa edes hetkeksi kaikki koulupaineet ja muut arkipäivän huolenaiheet ja pitää hauskaa ja juhlistaa alkavaa viikonloppua.

Antakaa mulle pikkusia vinkkejä niin palkitsen teidät jotenkin! Auttakaa hädässä olevaa :---( Mitä vaan, kunhan ei oo ravintolaleffa-settii! Mun pää ei toimi tänään kunnolla ja oon vaan nukkunut. Lääkärikin perus mun ajan tältä päivältä siinä vaiheessa kun olin kököttänyt odottamassa vuoroani 40 minuuttia. Onneks sain heti uuden ajan huomiselle ja saan mun labratulokset selville. Sitä ennen, puspus ja öitä

Elämäni aakkoset - B


We're young and in love, heart attacks waiting to happen
So come a little closer, tell me it's all in our heads
We're young and in love, heart attacks waiting to happen
So come a little closer, tell me those three little words







B niinkuin Bring Me The Horizon. Joudun kirjoittaa tätä jo neljättä kertaa putkeen, koska rakas blogger sekoilee ja joudun näppäilee taas jäätävän pitkän tekstin uudestaan ja uudestaan. Buu! Mutta joka tapauksessa, BMTH on osana mun elämää, ollut jo vuodesta 2009, jolloin löysin sen kuuntelemalla Suicide Season - Cut Up-albumia ja opin kuuntelemaan mörkö-skeidaa, kuten esim. Asking Alexandriaa ja One Morning Leftiä. Bring me the horizon on yksi niistä bändeistä, jotka on vaikuttanut muhun suuresti, oon kuunnellut kyseistä bändiä suruihin, iloihin ja muutenkin kännimusiikkina toimii ja verenmaku suussa maistuu hyvälle!
BMTH:n ansiosta mun tyyli on kehittynyt tähän mikä se nyt on, eli jos joku alkaa lokeroimaan mua johonkin kategoriaan, oon varmaankin emo/scene, mutta itse en pidä lokeroinnista, ja oon mielelläni vaan pelkkä Jonna. Näytän tältä ja oon tyytyväinen just tähän, eli turha alkaa valittaa jos ei jollekin kelpaa. Toki ajan myötä mun tyyli on kehittynyt naisellisemmaksi ja aikuismaisemmaksi, ja osaan pukeutua tilanteen mukaan, kouluun voi mennä lötköissä ja vanhoissa rievuissa mutta työhaastatteluun pukeudun selvästikin siistimmin ja asiallisemmin. Lävistykset ja tatuoinnit on in, samoin pillifarkut ja bändipaidat. Mikään ei voita uuden bändipaidan tuoksua..

En ole koskaan ollut mikään fanaattinen fanityttö, joka kuolailee Oliver Sykesiä ja haluaisi nussia siltä aivot pihalle. Ei, en oo mä. Mä oon enemmänki semmoinen, joka kuuntelee musiikkia juuri musiikin takia.  Mutta pakko sanoa, että kyllä noi jätkät aika kuumia on! Meinas kyl pissat tulla housuun kun BMTH:n kitaristi Jona Weinhofen käveli mua vastaan Ruississa, samalla kun jonotin 20minuutin vessajonossa. Ja oon nähnyt BMTH:n livenä kahdesti, 2011 tammikuussa Kulttuuritalolla ja 2011 Ruississa (jossa ne muuten veti iha järrrrrrkyttävän hyvän shown!). Ruissista lähti mukaan myös kaksi BMTH:n plekua ja t-paita, jonka lahjoitin Karille.


Omistan BMTH:n paitoja, huppareita, ja myös Drop Deadin-vaatemallisto on tullut turhankin tutuksi. Kannattaa muuten tilata sieltä, jos löytyy jotain kiinnostavaa! Sieltä on luotettava ja nopea tilata tyylikkäitä kuteita.
BMTH on myös päässyt osaksi mun tyylikkään soluhuoneiston sisustusta; kaksi taulua killuu seinillä keikkalippujen kera, tietenkin.
Myös blogini nimi on saanut alkunsa BMTH:n samannimisestä biisistä. Ovelaa, mutta siinä on sekin kurja totuus, että mulla on huono mielikuvitus, joten luovutin kehittämään mitään järkevämpää ja typerämpää, kuin kyseinen biisin nimi.









Bring Me The Horizonin biisit uppoavat muhun jokaisessa tilanteessa, varsinkin humaltuessa nousuun päästään Suicide Season- tai Football Season is over-biiseillä. Ykkösbiisiä ei ole, mutta mun suosioon pääsevät Suicide Season- ja There Is a Hell, Believe Me I've Seen It, There Is a Heaven, Let's Keep It a Secret-albumit. Myös Cut up-albumi vetoaa muhun täysillä. Oon saanut aikojen saatossa aika paljon palautetta mun musiikkimausta, ja yleensä vedotaan Bring me the horizoniin, koska se on yksi tunnetuimpia örinä-bändejä. Kuuntelen mitä tykkään, älkää valittako. Musta tämmönen sonta on just parasta ja elämää ei pitäisi ottaa liian tosissaan (voi, kumpa pystyisin ajattelemaan noin aina). Me kestetään mitä tahansa, jos me vain yritetään.

Fuck this shit

 Juupajuu, koulussa sitä taas istutaan, raha-asiat painaa mielessä 24/7, samoin kämpän haku. Tässä joudutaan elelee kelan tuilla seuraavat kaks ja puol kuukautta 100€. Miten sadalla eurolla voi ruokkia kaks ihmistä kahden kuukauden ajan? Kertokaa jotain tästä 'hyvinvointivaltiosta', jossa opiskelijat elävät köyhempänä kuin maahanmuuttajat?
Alkaa todenteolla kyrsimään tää toiminta, kun sossu ei anna meille tukea, koska avomies sai joulukuun alussa neljä tonnia vakuutusrahoja, jotka kulutettiin matkusteluun, uusien laitteiden ostoon (mm. kameraan ja PS3:seen) ja velkojen maksuun. Kyllä se neljä tonnia menee aika äkkiä, nyt kun ajattelee. En kyllä siltikään ymmärrä sossun toimintaa tässä, että vasta maaliskuussa saataisiin rahaa makarooniin.
Suurin osa tuosta avomiehen neljästä tonnista meni velkojen maksuun, ainakin puolet. Samoin laskujen maksuun meni jonkun verran rahaa.








Ei tekis mieli elellä kahta kuukautta pelkällä puurolla ja pyhällä hengellä. Ihan kakkaa, kun en pääse edes kotona käymään, kun ei ole varaa bensaan tai junamatkoihin. Kotoota saisinkin kaapin täydennystä varmaan yllinkyllin, mutta milläs hitolla pääsen Espoosta Turkuun ilman rahaa? Lähe siinä sitten tarpomaan 150km ees taas tuonne kylmyyteen ja lumihankiin.
Onneksi ollaan ostettu Karin kanssa suhteellisen paljon kuivamuonaa, jolla me varmasti pärjätään ees tän viikon puoleen väliin. Jos me nyt ens viikkoon asti pärjättäis niin kaikki sujuu ihan kivasti. Kari luultavasti pääsee isällensä töihin raksalle ja silloin ainakin saadaan ruokarahaa.

Itsekin pidin mahdollisena hakeutua töihin koulun ohella, mutta totesin, ettei mun mielenterveys kestäis sitä, koska mulla on muutenkin jo paineita koulun suhteen, vaikka olenkin alalla, jossa pärjään todella hyvin. Opettajat on ollut mielissään mun osaamisesta, eikä mun poissaoloista ole kauheasti edes napistu. Opettajat on vain pyytänyt, että teen rästihommat ja palautan ne joskus, jotta saan kurssit täyteen. Onneks joku ymmärtää mua ja mun ongelmia.
Töissä käyminen tuntuis nyt aika tärkeältä, koska opintotuilla ei kauhean pitkälle pötkitä. Lauantaina mulla tosiaan oli työhaastattelu, menin paikalle puolituntia etuajassa, jotta löytäisin osoitteen hyvin. Löysin perille ja siellä mä kökötin lumihangen vieressä 45minuuttia lumisateessa, turhaan. Meikäpojalle oli annettu todella epämääräinen osoite, ja tein sellaisen havainnon, että se osoite voi tarkoittaa kolmea taloa.Tää oli oikein mukava tapa  viettää lauantai-iltapäivä, jäätymällä paikassa, missä sun pitäis ollakin, oikeaan aikaan, mutta kukaan ei vaivautunut paikalle :--)  Joten päätin, etten enää hae itseäni töihin, ennen kuin vasta kesällä.










No mutta,  BMTH soi taustalla, meikä naputtaa tuulemaan kun toiset tekevät vektoritehtäviä innokkaana. Mä olen vaan niin väsynyt, ettei edes ES auta tähän hätään. Nukuin yöni huonosti ja sain nukuttua ehkä pari tuntia, korkeintaan. Huonot asiat pyörivät taukoamatta mun mielessä, enkä keksi selitystä, miksi edes stressaan näistä asioista. Pelkään menettäväni kaiken, vaikka tiedän, että se on mahdotonta. Ainakin jollain tasolla. Ehkä nää ihanat BMTH-giffit helpottais mun oloa jotenkin.

Hiukset 2/2

Nonneh, sain kaivettua nää kuvat ulkoselta kovalevyltä, ja järkytyin pahasti, kun kattelin mun tukka-raukkani kärsimyksiä parin vuoden takaa. Ottakaa hyvä asento, rentoutukaa, hengitelkää rauhassa, toivottavasti viihdytte tällä matkalla jo toiseen otteeseen. Varautukaa, edessä on paljon ja liikaa kuvia. Jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin, 2009, elokuusta eteenpäin.

2009


Hiukset olivat valkoiset ja pörröiset, kuten aina, ahh, miten ne olivatkaan noin valkoiset ja kivat. Kunnes päätin typeryksissäni värjätä punaisen (crazycolorin firellä) palkin otsatukkaani, murr. Olin typerä, siitä ei pääse mihinkään.

2010


Värjäsin punaisen palkin haalistuttua otsatukan siniseksi, se oli kiva! Ainoa vika oli, että crazycolorin skyblue tykkäsi haalistua nopeaa, enkä jaksanut värjäillä sitä tarpeeksi usein. Aloin muistaakseni tässä vaiheessa kasvattamaan tukkaani, ja haaveilin pidennyksistä.



Sininen haalistui hyvin, eihän sitä edes huomaa näistä kuvista. Tukka oli saanut kunnon annoksen hopeashampoota näemmä, kun se on tuon värinen.

Sinisen palkin haalistuessa kunnolla pois, päätin värjätä samaisen palkin mustaksi. Eikä mitään hajua, että miksi. Ehkä kaipasin vaan vaihtelua tai sitten etsin jotain, mikä tuntuisi omalta. Valkoinen (tai krhm, hopean harmaa) tukka oli kärsinyt paljon, ja se alkoi näyttää enemmänkin harakan pesältä, kuin tukalta. Joten seuraavaan vaiheeseen päädyttiin seuraavaksi..


Valkoinen tukka oli pysynyt päässäni jo melkein vuoden (lisävärien kanssa), ja päätin, että haluan sen pirun kirkkaanpunaisen paloauto-kuosin takaisin! Niimpä yllätin äitini ja kaikki muutkin värjäämällä pehkoni taas huutavan punaiseen väriin, ja pidin siitä. Myös punaiset pidennykset + pesukarhu-raita pidennykset olivat mun suosiossa tuolloin kovasti. Rakastin hiuksiani enemmän kuin koskaan ennen, sain tosi paljon hyviä kommentteja hiuksistani, niin mummeleilta kuin esimiehiltänikin. Punainen tukka pysyi mulla varmaankin puolitoista vuotta, joka on mun mielestä aika pitkä aika. Tai ainakin mulle, kun kyllästyn helposti. Ainoaa miinusta tää karvapesäke saa siitä, että sitä piti värjätä joka viikko ja shokkivärit sotkivat melkein jokaisen kankaanpalasen, mikä multa löytyy. Puhumattakaan siitä, mitä tuo shokkiväri teki meidän suihkuhuoneelle..




2011

2011 vuoden kesäkuussa värjäsin mustan palkin pois, koska kaipasin vaihtelua. Loppujen lopuksi päätin yrittää saada valkoisia hiuksia takaisin, mutta ei-niin-hyvällä tuloksella. Hattarahan sieltä tuli, kun lykkäsin värinpoiston ja vaalennusaineen päähäni, jes. Jotkut mun kaverit tykkäs tästä tosi paljon, mutta päätin kuitenkin värjätä tän pois, koska se oli hirveä :---D




Hattaran jälkeen kävin cybershopista ostamassa lisää crazycolorin fireä ja skyblueta ja lopputulos oli tosi kiva mun mielestä! Aika jännä ja hauska, mut tosi vaikea ylläpitää. Lopulta sininen värjäytyi liilaksi ja kyllästyin taistelemaan sinisen puolesta ja koko punainenpää palasi, mutta vain hetkeksi.

Sain 2011 lokakuussa mainion idean päättää värjätä hiukset kokonaan pois punaisesta. Ikävä tuli heti ensimetreillä, kun lykkäsin mustan ja vaalean värin päähäni. Koitin saada mustiin hiuksiin valkoista palkkia, mutta säälittävällä tuloksella, siniharmaahan siitä tuli. Oikean puoleinen kuva on nykypäivältä, ja siniharmaaentiedämikäväri on skybluen alla piilossa. Voin sanoa, että mun hiuksilla on ollut rankka reissu tähän astisessa elämässä.

Mikä hiustyyli/-väri on ollut teidän suosikkinne? :--) Pistäkääpä kommenttilootaan mielipiteitänne. Otan myös vastaan postaus-ehdotuksia, niitäkin kaivataan!