Odotus palkittiin - vihdoin!

Saatiin viime viikolla soitto HOASilta ja meille on varattu perheasunto! Nyt vaan paperit eteenpäin ja hommiin niin se kämppä on meidän! Pitkälle meidän ei tarvitsekaan muuttaa, sillä uus kämppä on ihan tossa nurkan takana, puolen kilsan päässä. Kaksio, melkein 45 neliötä ja vuokra alta 500€/kk, kuulostaa hyvältä! Vähän liian hyvältä ollakseen totta.
Ainakin päästään 14 neliön koirankopista pois ja saadaan yhteinen asunto. Muutto on vasta 1.4, mutta eiköhän me täällä vielä kuukaus kestetä. Mut oon niin innoissani! Voidaan hankkia kissanpentuki! Voiii vitsit, pääsen sisustamaan ja ja ja elämään omaa elämää!

Kuvista huomaa meidän huoneen nykyisen tilanteen, tavarat ei ole mitenkään erityisen järjestyksessä ja kaikki on vähän sekaisin. Päätettiin heittää sohva eteiseen (:--D), kun se vie turhan paljon tilaa huoneesta. Nyt on vähän enemmän liikkumatilaa huoneessa. Pian pääsen pakkailee tavaroita ja eläminen helpottuu huomattavasti kuhan ollaan muutettu, NAMS! Oon jo suunnitellut muuttoa, vaikka siihen on viikkoja aikaa, oon suunnitellut jo kissanpennun hankkimista ja oon ehtinyt vähän jo miettiä sisustusratkaisuja uuteen kämppään. Enää on avainsotku HOASin kanssa selvittämättä, mutta eiköhän sekin oo pian selvillä.

Sweet dreams, little sister ♥



Suru on sanaton. Ikävä loputon.

The hardest part of today is a hangover


Aaa apua mistä teitä lukijoita tuli yhtäkkii 61! Hemmetin stalkkerit, voi teitä sentään. Mulla jäi eilinen päivä vähän lyhyeen, koska Kari soitti tulleensa kipeäksi ja mun piti lähteä hakemaan sitä ressua Perniöstä asti. Reissuun meni yhteensä 5 tuntia, koska navigaattori ei ole ihan tältä vuosikymmeneltä ja ajeltiin aika pitkän aikaa jossain pimeällä pellolla, mut onneks löydettiin ittemme taas kotihin. Seikkailua riitti kerrakseen, vaikka ei se mittään kivaa ollu.
Tänään siivottiin Karin kanssa koko meidän koppi lattiasta kattoon, imurointi, maton tamppaus pölystä, moppaaminen ja pölyjen pyyhkiminen. Eiköhän se ollut sitten siinä, ei tarvii sit vähään aikaan siivoskella. Muuten en oo tehnyt yhtikäs mitään, koska meikäläisestä on tullut aika saamaton.

Mulla ei oo oikeestaan taaskaan mitään kerrottavaa, oon aika no-life nykyään. Pääkoppa lyö tyhjää, eikä ajatus oikein juokse. Mut hei, kattokaas sivupalkkiin, lisäsin teille uuden kyselyn! Eli luvassa on sellaisia postauksia, mitä te haluatte. Pistäkääs kommenttii millaisia postauksia sais luvan olla, risuja ja ruusuja otetaan vastaan enemmän kuin mielellään! Onko ulkoasu miellyttänyt, pitäisikö siitä muuttaa jotain, ja entä postaukset ja niiden sisältö, onko parannettavaa?

Kiitän ja kumarran, mutta nyt meikäläinen häipyy untenmaille.

Angel Bites

Leikin photoshopin kanssa ajankuluks ja testasin, miltä näyttäisin angel bitesien kanssa. Oon haaveillu noista nyt jonkun aikaa ja tekis mieli käydä vaikka heti lävistäjällä. Ite tykkäisin noista, mitä mieltä ootte? Älkää välittäkö muokkauksen laadusta, pääasia on, et lävistykset näyttäis suurinpiirtein aidoilta.

Mulla ei oo mitään kokemuksia madonna-/angel bites-lävistyksistä, kertokaapa mimmonen parantuminen on, kuinka paljon kipua on tavalliseen labrettiin verrattuna? Millaiset arvet niistä jää? Tietenkin kaikilla kipukynnys + parantuminen on yksilöllistä, mut kokemuksia voisin kaivata kuitenkin.  Karilla oli angel bitesit, mut otti ne pois koska pusuttelussa ne jäi mun smileyyn kiinni (...) XD Niistä jäi kivat arvet, mutta ne olikin huonosti tehty.


Nyt ollaan sitten taas kotosalla yksin, Kari läks töihin Perniöön ja minäpoika tässä datailen vielä unirytkyt päällä. Lävistys- ja tatska-kuume kasvaa koko ajan, pian alkaa käydä kärsimättömäks tää juttu. Mutta asiasta kukkaruukkuun:

Ajankuluksi eilen illalla duunailin parit muffinssit, ennen nukkumaanmenoa. Tuttifrutti-muffinssei ja sitruuna-kuorrutetta nopsujen kera :3 Alan tykätä leipomisesta ja muutenkin ruuanlaitosta (vaikka oonkin edelleen aika hysteerinen keittiössä ja Kari tekee meidän sapuskat), mut tutkin nykyään lähes päivittäin reseptei netistä ja tekis mieli koko ajan leipoo! :D En ees yleensä syö mun leipomisii (paitsi sämpylöitä), koska en pidä niinkään makeasta. Karille näitä väsään ja huvin vuoksi. Parasta terapiaa.

Mittari näyttää parvekkeella +3 astetta, pian on kesä! :D Kaipaan puistossa istumista, kävelykadulla hengaamista, jokirannassa istumista. Ja festareita tietenkin. Mitä te odotatte kesältä eniten?

Torstai ja turhuudet

Kari lähti aamulla töihin, meikä jäi kotiin lepäilee. Kouluun en taaskaan saanut itseäni roudattua, koska -21 pakkasastetta ei houkutellut mua edes parvekkeelle aamutupakalle. Oon viettänyt tän päivän neljän seinän sisällä yksin, ja oon yrittänyt rauhoittuu. Siivoskelin keittiön, pesin pyykkiä, tiskasin ja semmosta perusjuttuu hääräsin ja nyt on kivaa. Kari saapuu pian töistä kotiin ja pääsen mun pesukarhun kainaloon.

Oon saanut selvitettyä päätäni jonkun verran, mut ei tää mitään auta, ei tee vieläkään palata takaisin koulunpenkille. Huomenna olisi mentävä, mutta eh - kai mä voisin senkin päivän suoraan lunastaa pelkästään ittelleni. On tää oma rauha kyllä ihmeen kivaa, vaikka tylsää on ollut. Ja ikäväkin kaiken sen lisäksi. Parin viikon päästä olis psykologille aika varattu, saas nähä jänistänkö.

Mun tarkoitus oli tänään kuvata, mutta hallelujah, mun kamerasta loppui akku just sopivasti, ei taida tuo Canonin järkkäri tykätä kylmästä. Räpsin sitten tylsyyksissäni vanhalla pokkarillani kuvia, mut suurin osa on julkaisukelvottomia. Tiedä sitten mikä noita Canon Ixuksia vaivaa, eivät tunnu ottavan kunnollisia kuvia ollenkaan. Onneks tää on vain hätävarakamera, jota yleensä roudaan paikkoihin jonne ei saa viedä järkkäreitä tai missä järkkäri on vaarassa (mm. festarit ja keikat.. krmh).

Aattelin aiemmin, et voisin tän päivän pyhittää mun tatskan suunnittelua varten mut paskat, eihän siitä mitää tullu. Mulla on tietty visio päässä, mut en vaan saa sitä ulos musta. Parempi vaan, et joku kokeneempi tatuointiartisti piirtää mulle just semmosen kuvan, mitä haluan kantaa ihollani koko loppuelämän ajan. Kuhan vaan tulis lissöö rahaa niin pääsisin kidutettavaks neulatyynyks. Osaako joku muuten suositella pk-seudulta hyviä tatskamestoja? Ilmoitelkaa! Mie en tiiä mitään noista täällä päin, oon enemmänki tutustunu Turun seudun tatuointitarjontaan.

Huonosti näkyy mutta pakko jakaa tää ilouutinen teillekin: Kari osti ylläolevassa kuvassa esiintyvän hupparin, se on kiva. Sille miehelle meni XS-koko ja mä aattelin et voi surku, enhä mä voi sitä sit lainata (jos tulee tarve :--D mikä ihana tekosyy!) koska oon tämmönen tonnikeiju, emmä voi XS:n huppariin mahtua, hyvä ku mahdun S-kokoisiin vaatteisiin. No mitäs hiivattia, kuten näkyy, se mahtuu mun päälle!!1 Oon iha ällikällä lyöty, miten se voi mahtua. Ehkä Kari on venytellyt sitä aina öisin et mä saisin lainata sitä joskus... Khhh ihana Kari