Sunday

Oon näemmä ollut kiltti tyttö, kun sain Karilta lahjaksi uuden objektiivin ja pakkohan sitä oli päästävä heti testaamaan! Käytiin Vuosaaressa kuvailemassa ja oon niin tyytyväinen tohon objektiiviin! Sigman 70-300mm f4-5.6 dg macro on siis kyseessä, ja tuun varmasti leikkii ton kanssa paljon. Mut pian on taas muutto edessä ja pitäis alkaa pakkaamaan, pikainen asunto-postaus myöhemmin! 

Nakertaa!

Nyt on semmoinen juttu, että mua on kismittänyt koko päivän (itseasiassa monta päivää), koska mun ulkoinen kovalevy on paskana (!), ja oon ihan murtunut. Kari kompastui eräs kaunis päivä piuhoihin ja masiina lensi suoraan lattialle kauniissa kaaressa. Harmitti, vitutti, itketti, suututti - siinä meni koko mun eletty elämä, ajattelin. Vietiin ulkoinen kovalevy pelastettavaks ja hinta-arvioksi osottautui 400-999€ väliltä. Ai saatana, se kirpas. Tiedostojen palautus on kallista, mutta luotan  tyyppeihin, jotka osaavat hommansa.

Ei siinä, että ulkoisella kovalevyllä on yli 300gigaa tavaraa, musiikkia, leffoja ja kuvia. Musat ja leffat voi jättää sinne bittiavaruuteen, mutta ne kuvat! Siellä on _kaikki_ mun elämäni varrella kuvatut tapahtumat. Omat turpakuvat, edesmenneen siskon kuvat, ripari/konfirmaatio- ja lakkiaiskuvat. Kaikki. Ei niiden kuvien hintaa voi arvioida rahassa. Maksaisin mitä vaan, jotta saan ne takaisin.

Olin itse typerä, kun en oo tajunnut aikaisemmin tehdä varmuuskopioita. Tai olen mä sitä miettinyt, mutta laiskaksi ne kutsuvat, enkä ole tehnyt asialle mitään. Mikä saamaton luupää. Virheistä oppii, tietenkin kantapään kautta.


Kevään ensimmäinen päivä


Eilen aurinko paistoi, linnut lauloi, kissa nautti lämmöstä ja minä läkähdyin. Eilen mulla oli pitkästä aikaa oikeesti hyvä päivä, mahtoikohan se johtua kauniista ilmasta, vai siitä, että Karilla on ehkä maailman kivoin isä, joka ostelee mulle lahjoja (Se hankki mulle Canon Shelby-tulostimen! Aaw). Ja kuten kuvasta näkyy, mun tukka on taas kokenut pienen evoluution kun kokeilin blondata mun hampputukkaa tosi jännällä tuloksella. Kivahan toi on, mut kaipais hopeashampoota kaveriks jotta toimis paremmin, joten lättäsen huomenissa ittelleni vapputukan ja repäsen taas shokkiväriä päänahkaan.

Ja asiasta murokulhoon, onko teillä postaustoiveita? Niitä saa mielellään pistää tulemaan, tattis!

Meow!

Meidän kissa löysi uuden ystävän

Espoosta Helsinkiin

Nyt ihmetyttää, ja paljon. Ollaan pari viikkoa asusteltu uudessa kämpässä leppoisasti, tavarat on löytänyt paikkansa ja ollaan sopeuduttu hyvin rauhalliseen elämään omassa kaksiossa. Kissakin nauttii olostaan, vaikka välillä säikkyykin, mikä arkajalka. Mutta viime viikolla, eräänä sumuisena päivänä tähän meidän elämiseen tuli yllättävä mutka: saatiin Helsingin kaupungilta asuntotarjous. Oltiin monta päivää hämmentyneitä, et mitäs kettua, justhan muutettiin kauhealla vaivalla ja nyt niitä asuntotarjouksia satelee joka suunnasta enemmän kuin koskaan ennen. Pohdin pitkään, että jaksanko sitä muutto-rumbaa uudelleen alle kuukauden sisään ja tulin siihen tulokseen, että kyllä, pakko kai se on muuttaa.

57 neliöinen kaksio, omalla keittiöllä Vesalasta halpaan hintaan houkutteli, vaikkakin nykyinen 45 neliötäkin riittää vallan mainiosti meille (tilaa on vähän turhankin paljon). Pelkään, että me hukutaan siihen uuteen asuntoon, kun huonekalujakaan ei ole montakaan kappaletta. Pistettiin viime perjantaina kaikki paperit etenemään ja vuokrasopimuksen allekirjoittaminen on edessä. Mitä kissa tykkää vaihtaa taas maisemaa? Mitä mä itse ajattelen asiasta?
Oon aina ajatellut, että Helsinkiin en kyllä muuta, kallista asua ja liikaa ihmisiä. Espooseenkin muutto oli vaikeaa, koska oon aina asunut Turussa ja pienemmillä paikkakunnilla. Helsinkiin muutto pelottaa ihan tajuttomasti, ehkä siksi, että en ole liikkunut siellä niin paljon, enkä tunne Helsingistä ketään. Muutto on kuitenkin jossain vaiheessa taas pakollinen, koska koulun kanssa ei mene hyvin ja HOAS saattaa heittää meidät pihalle milloin tahansa, joten asuntotarjous on hyväksytty.


Rupesinkin listaamaan nykyisen kämpän hyviä ja huonoja puolia, ihan vain vertailuksi uutta kämppää varten.

Plussat
+ Halpa, vesi, netti ja sähkö kuuluvat vuokraan ja vuokra on opiskelijalle/työttömälle sopiva
+ Tilaa riittää
+ Ylin kerros, kukaan ei tömistele yläpuolella
+ Espoon keskus 20 metrin päässä, kaikki tarvittava löytyy läheltä

Miinukset
- Rauhaton alue, poliiseja näkyy lähes joka päivä, ja keskellä kirkasta päivää diilataan meidän ulko-oven edessä nappeja
- Alakerran kakara huutaa taukoamatta 24/7, välillä siihen kuoroon liittyy oletettavasti tämän lapsen isäkin
- Keittiö on aivan liian pieni, ei mahdu edes leipää väsäämään lähes olemattomilla työtasoilla
- Kämppä karseassa kunnossa
- Ei saa asentaa tauluja/hyllyjä seinille
- Talossa ei ole hissiä, polvet tykkää hyvää
- Ei omaa autopaikkaa, jonka vuoksi eilen sain pysäköintivirhemaksun 60€ :---))))))

Kyllä mä varmaan lisääkin noita miinuksia löytäisin, jos nyt vain jaksaisin keksiä. Nyt alkaa olemaan sellainen juttu, että parin viikon päästä alkaa taas se jumalaton pakkaaminen, osoitteenmuutokset, ja avain-rumba HOASin kanssa.
Muuton jälkeen voin alkaa suunnittelemaan tupareita, vihdoinkin! En oo odottanut ku vain 10kk et saisin viettää omia tupareita kavereiden kanssa. Samalla tässä aamupöperöissäni tutkailen Ikean sivuja, sillä huonekalut pitää pistää uusiksi, sanoo avomies mitä sanoo. Nainen määrää tässä taloudessa kaapin paikan! Mutta vain sisustuksen kannalta.

Ja asiasta kukkaruukkuun.
Olen muuten tullut siihen tulokseen, että tää blogi kaipaa suurta remonttia, jonka vuoksi joudun ehkä väsäämään kokonaan uuden blogin, koska tää nykyinen ei tunnu omalta. On jotenkin vaikea alkaa tekemään postausta näillä näkymin, mutta haluaisin muuttaa sen. Ulkoasun muutos on edessä, ja toivon, ettei se haittaa ketään sen suuremmin. Koitan saada blogini taas oman näköisekseni.

Perheenlisäystä!

Meille tuli maanantaina perheenlisäystä HESYltä, kun haettiin meille varattu Emma-kissa kotiin :3 Tää tapaus on kyllä niin hellyydenkipeä, ettei mitään rajaa! Pukkailee ja kehrää koko ajan ja haluaa olla meidän lähellä. Emma on kotiutunut hyvin, se leikkii, syö ja juo normaalisti, vaikka pelkäsin aluksi, ettei sille maistu ruoka moneen päivään. Emma on oikea sylikissa! Meow!

Muutto ohi!

Nyt on muutettu uuteen kämppään ja oon onnesta soikeena! Tää on just hyvän kokoinen ja hyvällä paikalla, mutta vaikka tästäkin kämpästä löytyy moittimista niin kyllä täällä kelpaa asua. Päästiin eroon pienestä kopista vihdoinkin ja muutossa vasta tajusin, kuinka paljon meille on kertyny roinaa 8 kuukauden ajalta.. Ihan liikaa.
Nyt on menossa neljäs päivä uudessa kämpässä ja tähän alkaa pikku hiljaa tottumaan, suurin osa tavaroista on jo omilla paikoillaan ja tää alkaa näyttää kodilta. Aurinkokin paistaa möllöttää lämpimästi, voi että mää nautin!