Plastiikkakirurgia

Teille on varattu vastaanottoaika Töölön sairaalassa
Kirurgian poliklinikka Plastiikkakirurgi
keskiviikko 22.8.2012 17:15

Joku varmaan sattui varmaan ihmettelemään, kun eräässä aiemmassa postauksessa kerroinkin itseni "korjauttamisesta" ja blogin sivupalkissakin on roikkunut kysely. Tämä aihe liittyy minuun, sinuun, meihin kaikkiin, jotka joskus harkitsevat/menevät plastiikkakirurgiaan. En ala tekstilläni painostamaan ketään, vaan pyrin lausumaan oman mielipiteeni tästä asiasta. Jokainen saa tehdä keholleen mitä ikinä haluaa, mutta miettikää kuitenkin.

Kuinka moni teistä menisi plastiikkakirurgiaan jos pystyisi? Olisiko syynne leikkauttaa itseänne pelkästään kaunes vai terveys? Itse en ole koskaan harkinnut kauneuskirurgiaa, päin vastoin. Toisaalta lapsesta asti olen pohtinut nenä-leikkausta, kun omistan vinon nenän. Sekin kyllä menisi enemmän terveydelliseen puoleen ja Kela korvaisi sen, mutta tuskin ikinä aion suoristaa nenääni, koska se on mulle vain kosmeettinen vika. Ja itseasiassa mulla on aika söpö nenä.Olen tyytyväinen itseeni näin, enkä suosi kauneuskirurgiaa, kuin vain pakollisissa tilanteissa, kuten omassa tilanteessani.
Olin pari viikkoa sitten yksityisen plastiikkakirurgin puheilla (julkiselle puolelle pelkästään lääkärin vastaanotolle oon odottanut jo puoli vuotta...) ja jännitti ihan pirusti. Kari oli tietenkin tukena ja selvitin kirurgille, mitä tahdon ja miksi. Jotkut nyt ihmettelee, miksi mä veitsen alle meen, oonhan vasta parikymppinen. En tekis tätä mielelläni, ja jättäisin menemättä leikkaukseen, jos vain mitenkään olisi mahdollista. Mun on pakko tehdä tää, oman terveyden takia.
Kirurgi siinä mittaili, sörkki, tutki ja sanoi, että täytän helposti kriteerit, eli puolen vuoden sisällä pääsen leikkaukseen. Se kirurgi oli kyllä tosi asiallinen ja mukava, yleensä pelkään mitä tahansa lääkäri-pukuisia ihmisiä ja meinaan aina juosta karkuun. Tällä kertaa mulle tuli hyvin rauhallinen olo ja tiesin, että tää mies osaa asiansa. Kirurgi selitti riskeistä ja muista leikkaukseen liittyvistä asioista melko tarkasti ja totesi, että mun on lopetettava tupakoiminen. Onnistuu, jos se kerran tuottaa niin suuria komplikaation riskejä.
Nyt odotan lähetettä leikkaukseen ja toivon, että kaikki menis hyvin ja muhun suhtauduttais leikkauksen jälkeenkin samalla tavalla. Oon edelleen se sama Jonna, vaikka mut veistellään uusiksi.

Itse en ymmärrä ihmisiä jotka muokkaavat kehoansa kauniimmaksi kirurgisesti, verenpaine alkaa nousemaan heti, kun edes ajattelenkin asiaa. Tiedän monta ihmistä, jotka haaveilevat silikoneista. Miksi? Kauneusihanteet. Isot rinnat viestivät naisen seksuaalisuudesta ja kauneudesta, mutta miksi, oi miksi sitä ei voi edes yrittää olla tyytyväinen itseensä sellaisenaan kun on? Voin suoraan sanoa, vaikka hiukan ylipainoa onkin kertynyt ja mulla on vino nenä,  pidän itsestäni. Jokainen kuitenkin päättää omista asioistaan, ja saa leikata vaikka päänsä irti, jos haluaa. En ala tuomitsemaan ketään, jotka käyvät plastiikkakirurgilla, mutta itse en kyllä menisi.

Odotan kuitenkin leikkauksen jälkeistä elämää innolla, sillä silloin mä voin alkaa elää. Mä voin juosta, ostaa oman kokoisia vaatteita, olla toppi päällä kesällä. Kivut katoaa, itsetunto kohoaa, saan olla juuri sellainen kuin haluan, ilman mitään fyysisiä ongelmia tai esteitä. Se on mulle niin iso askel eteenpäin, että pitää hiukan sulatella asiaa.

Multa leikataan rinnat, tissit, tisut, bosat ja miksi niitä ikinä haluaakaan kutsua. Rinnat, joita oon aina vihannut, joiden kanssa taistelen joka päivä, jotka aiheuttavat mulle niin suuria fyysisiä ja henkisiä tuskia, että tekisi mieli ottaa sakset käteen ja leikata ne itse pois. Oon aina ajatellut, että Jumala loi mut tällaiseksi, ja mun kuuluu arvostaa itteäni just näin kun olen syntynyt. Mutta ei, en ole vieläkään keksinyt hyvää syytä siihen, miksi mulla on niin saatanan isot rinnat. Kyllä, olen isorintainen 156cm pituinen nainen, jolle nämä kaksoset on tehny elämästä lähestulkoon sietämätöntä. Taisi tulla aika selväksi.

 Oon aina vihannut rintoja. Isoja, pieniä, kaiken muotoisia. Muistan, kun pienenä vihasin rintoja, ja totesin äidille, että mulle ei tuollaisia tule. Tuli sittenkin. Mua on kiusattu siitä asti, kun rintani alkoivat kasvaa. Varmaankin joskus ala-asteella. Vittuilua, naljausta, kiusaamista tapahtuu edelleen, mutta en jaksa enää välittää niistä, vaikka otankin itteeni ja se tekee elämästä välillä vaikeampaa, mitä sen pitäisi olla. Ihmiset ei taida ymmärtää, että painavien rintojen kanssa eläminen on himpun  verran vaikeampaa, kuin pienien, olemattomien rintojen kanssa. Antaisin puolet elämästäni pois, jos saisin lauta-vartalon itselleni ja rinnat lähtis pois kokonaan. Ymmärrättekö?

Rinnat on aiheuttanut mulle järkyttävän huonon ryhdin, selkä-, niska- ja pääkipuja loputtomiin. En pysty harrastamaan normaalia liikuntaa, juokseminen sattuu, tuntuu epämukavalta, eikä uhreilurintsikat auta paskan vertaa. Syön kipulääkkeitä lähes päivittäin ja tulevaisuudessa joudun fysioterapiaan. Ylipainoa on kertynyt, kun liikunnasta ei tule yhtään mitään näiden vesi-ilmapallojen kanssa.

Toisekseen, mun huono itsetunto on niin nollassa, ollut aina, lähinnä rintojen takia. En voi ostaa tavallisesta vaatekaupasta itselleni rintsikoita, vaan jostain überkalliista puljusta. En voi siis valita rintsikoita värin, kuosin tai mallin mukaan, mitkä tuntuvat ja näyttävät kivoilta. Semmoisia ei ole suunniteltu munlaisille. Harrastin joskus kilpa-uintia, mutta harrastus päättyi siihen, kun rintani eivät enää mahtuneet uimapukuuni. Sen jälkeen en ole omistanut mitään uima-asua tai bikineitä, ja tämä tapahtui ollessani 7. luokalla.
Tavalliset vaatteet ei mene mun päälleni, normaalisti olisin XS-S-kokoinen, mutta nyt mun paita koot menee sinne L:n puolelle, pelkästään rintojen takia. Joudun hukkumaan paitoihin ja huppareihin vaan sen takia, ettei mun vartalolle löydy oikeanlaisia vaatteita. Samalla vihaan tulla toisten ihmisten tuijotuksen kohteeksi, kun en pysty peittämään ongelmaa mitenkään. Tunnen ihmisen, jolla on huono itsetunto R-vian vuoksi. Hän pystyy peittämään sen olematta lausumatta r-kirjainta, mutta minä en. Toisilla on ongelmia, jotka eivät näy päälle päin ja jotka voidaan piilottaa tarpeen mukaan. Itse en pysty tätä tekemään, vaikka haluaisin ja yrittäisin.
Aika harvat pieni rintaiset miettivät isoja rintoja niiden "käytännöllisyyden" takia. Mulla on todennäköisesti maitorauhasen liikakasvu, joka on johtanut tähän, koska kellään mun sukulaisella ei ole isoja rintoja.

 Tapaat uuden ihmisen, se puhuu sun tisseille. Se muistaa vain sun tissit.

Olen oppinut peittämään rinnat melko hyvin, monet eivät sitä edes huomaakaan, että olen rintava. Osasyy on se, että kyyristyn eteenpäin peittämään rintoja, josta tullaan siihen, että mulla on huono ryhti ja kyömy niskassa (luultavasti oon yrittänyt vielä kasvaa pitutta, mutta huono ryhti on pysäyttänyt kasvun).

Tajuatteko, mistä puhun? Isojen rintojen kanssa eläminen hankaloittaa kaikkea, nukkuminen on vaikeaa, pukeminen on vaivalloista, jopa kenkien saaminen jalkaan kestää puolet kauemmin kuin normaalilla ihmisellä. Mun selkä alkaa olemaan niin palasina, että en tahdo saada kenkiä jalkaan itse. Kari auttaa mua tosi paljon näissä jutuissa, se rassukka joutuu hieromaan mun selkää, hartioita ja niskaa lähes tulkoon päivittäin, ellen syö kipulääkkeitä. Samalla Kari auttaa mua kantamalla raskaita esineitä ja sen semmosta, mitä en itse pystyisi tekemään helposti.
Yläasteella päätin, että mä joskus menen sinne rintaleikkaukseen, näistä on päästävä eroon. Oon aina ollut muuten tyytyväinen vartalooni, mutta nää möhkylät tässä edessä ei oo mun. En pidä niitä ominani, ja vihaan niitä sydämeni kyllyydestä. Leikkaukseen oon haaveillut pääseväni jo viimeiset 7 vuotta, vähintään, mutta nyt vasta oon saanut asiat aluilleen. Pelkään ihmisten tuomitsevan mut. Mutta toisin kävi, lääkäri ymmärsi vaivani. Mun toive on toteutumassa. Vihdoin.

Ihmiset tuijottaa, nauraa, vitsailee, haukkuu. Jokaisella on oma mielipiteensä asiaan, mutta kaikki viittaukset mun rintoihini satuttaa ja syö mua sisältä päin.

Oon aina haaveillut, että saisin käyttää kesäisin toppeja ja t-paitoja, ilman, että mua tuijotetaan ja ettei mun tarvitsee hukuttaa itteäni mihinkään huppariin tai isoon huiviin. Kesäisin on kuuma, kun pidät isoa hupparia päälläsi peittääksesi tissisi. Voin vannoa sen.
Jotkut ovat sanoneet, että isot rinnat ovat lahja Jumalalta ja plaaplaa ja suunnilleen kieltänyt mua edes harkitsemasta leikkaukseen menoa. Voii kyllä, nämä ovat lahja Jumalalta. Ja paskat, tän vois luokitella jo sairaudeksi. Mulla on niin paljon fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia aiheutunut rintojen takia, etten pystynyt niitä kaikkia edes luettelemaan lääkärille. Te pienirintaiset naiset, olkaa ylpeitä rinnoistanne, älkääkä toivoko itsellenne samaa kohtaloa, mikä mulle lankes. Nää on yhtä helvettiä, enkä tiedä, miten kauan enää kestän näiden kanssa.

Puhun avoimesti ongelmastani, koska haluan ihmisten ymmärtävän, että isot rinnat ei oo oikeesti kivat, varsinkaan, jos ne aiheuttaa samoja ongelmia, mitä mulle on aiheuttanut. Toivottavasti tää avas edes jonkun silmät. En tuomitse ketään, joka menee plastikkakirurgille ottaakseen itselleen rintaimplantit, mutta itse en sitä tekisi. Tottakai se suututtaa, kun suurin osa pienirintaisista naisista haluaisi itselleen isommat rinnat ja toivoisi pääsevänsä suurennusleikkaukseen. Mietin aina vain, miksi. En ymmärrä. Mutta ei nekään ymmärrä mua, joten tasoissa ollaan.

Pahoittelen sekavaa kirjoitusasua, kesti monta päivää kirjoittaa tästä aiheesta ja löytää oikeat sanat kuvaamaan mun tunteita tätä asiaa kohtaan. Toivon, ettei mua tuomittais, ainakaan paljon.

Lopuksi vielä parit linkit, jos aihe kiinnostaa lisää.

22 kommenttia:

  1. mulla on toisin päin tilanne: mulla on todella pienet rinnat, tai ei niitä edes rinnoiksi voi sanoa. Oikeastaan se taidetaan luokitella kehityshäiriöksi (mulla ei tosin ole niin paha kun osalla), mutta kela ei silti ilmeisesti kaikkia korvaa, ja pakko sanoa etten varmaan ikinä uskaltais mennä edes lääkärille näitä näyttämään, pelkään että mulle naurettais päin naamaa. Turha edes puhua siitä, miten pahalta musta tuntuu näyttäytyä alasti vastakkaisen sukupuolen nähden...tää on oikeesti kamala ongelma, mä en osaa olla lähellä ketään koska pelottaa se kun pitää riisua paita. enkä jotenkin siinä tilanteessa uskalla sanoa toivetta, että saisin jättää alusvaatteet päälle. Ja ei ole ongelmana se etten luottais henkilöön, mä vaan häpeän _niin paljon_. ja tiedän, että jos menisin näille jotain tekemään, varmasti saisin tuomitsevia katseita/puheita, koska kukaan ei tajua kuinka suuri asia tää on mulle, enkä TODELLAKAAN tee tätä, että saisin "isommat rinnat". Tyytyisin täysin tähän kokoon jos nää olis normaalit, muttei ole. ja leikkaus joka näille pitäis tehdä, vaatis sitä että nää vähän suurenis. en todellakaan kuitenkaan haluais edes yli B- kuppia jos se vaan olis mahdollista. No joo tulipahan selostettua...

    et varmaan mitään hintatietoja ton leikkauksen osalta halua julkistaa? Mua pelottaa just sekin tässä, että ei mulla mitenkään olis varaa leikkaukseen... hmmh. mutta joo, sun tilanne on varmasti vielä miljoonasti pahempi, kun on noita fyysisiäkin juttuja, mutta ymmärrän täysin ton psyykkisen puolen. Mä aina heitän läppää siitä, ettei mulla ole rintoja blablabla, ja kun muut naurahtelee mukana niin tekis mieli huutaa pään sisällä. Oon muutenkin ongelmainen ihminen, vaikka mitä masennuksesta syömishäiriöön, mikä vielä enemmän vaikeuttaa sitä itsensä näyttämistä kellekään. ja suurilta osin tuo huono itsetunto johtuu rinnoista... on tää elämä vaikeeta, joskus tuntuu että olis vaan helpompaa olla mies! no joo. mutta kannattaa vaan ajatella sitä, että jos ite on tyytyväinen tuohon päätökseen, niin mitä siitä jos muut moittii, itseä ei ainakaan kiinnostais jos itellä vaan on hyvä olla:) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän sua hyvin,vaikka en voi sanoa, että tietäisin miltä susta tuntuu. En pysty muistamaan aikaa, jolloin mulla itselläni ei ollut rintoja. Ihan kuin olisin syntynyt näiden melonien kanssa :--D Naisilla nuo itsetunto-ongelmat aiheutuvat turhan usein juuri rintojen takia, mutta yleensä asian kanssa oppii elämään, kunhan suhtautuu oikein :-) Mäki oon oppinut elämään näiden kanssa, ja tuntuu vaikelta luopua rinnoista, vaikka vihaankin näitä.

      Hinnoista sen verran, että mulle tää leikkaus tulee kustantamaan kirurgin mukaan muutaman kympin verran, kun leikkaus tehdään kunnallisella puolella (kela korvaa suurimman osan, lähes kaiken). Yksityisellä tää leikkaus olis tonneja, johon työttömällä ei kauheasti ole varaa :C Itse joudun kuitenkin käymään mammografiassa yms. ennen leikkausta ja niistä tulee lisäkuluja, mutta yli 200€ tuskin hinnat ylittää.

      Poista
  2. Hienoa että pääset leikkaukseen ja ongelma saadaan korjattua :) Itelleni sopii vieläkin ne ensirintsikat mitkä on joskus 6. luokalla ostettu ja joiltakin miespuolisilta kavereilta kuulee lautahaukkuja/vitsailua suunnilleen aina kun se johonkin tilanteeseen "sopii". Tietysti kommentit on joskus harmittanu tai harmittaa mutta ilmoittaudun kuitenkin naiseksi joka on tyytyväinen minitisseihinsä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, mä en ees muista milloin sain ensirintsikat! :-D Nykyään kun etsin rintsikoita changen sivuilta niin omalta kohdalta löytyy vain imetysliivejä XD No tämäpä vasta mukavaa..

      Kannattaakin olla tyytyväinen minitissisenä! Antaisin mitä vain, jotta mun ei tarvis käydä läpi niin suurta leikkausta ja saisin olla ikuisesti lauta :-D Tietenkin välillä kommentit omaan ulkonäköön liittyen saattavat harmittaa, mutta itse oon yrittänyt oppia elämään vikojeni kanssa :)

      Poista
  3. Luin uusimmasta (ellei oo tullu uutta numeroa) fit lehdestä, kun joku nainen meni pienentää rintojansa, vaikka mä ite oon suht tyytyväinen omiini, niin jotenkin silti ymmärrän sua. Välillä kyllä vituttaa just toi, kun ihmiset muistaa vaan ne tissit. Tää oli hyvä postaus ja sulla on oikeesti varmaan maailman ihanin avomies koska se tukee sua ja auttaa !Oon oikeesti niin onnellinen sun puolesta, vaikka en sua tunnekkaan! ja mä tiedän jo valmiiks, niin kun kirjotitkin, ettei se leikkaus muuta sua ihmisenä mitenkään. Ihanaa kesää! ♥

    ps. Sulla oikeesti on söpö nenä! :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :3 Oon kyl todella onnekas, kun oon saanut tuollaisen avomiehen joka jaksaa mua ja mun vaivoja :-) Hyvää kesää myös sinne ♥

      Poista
  4. Kyllä myös pienet rinnat voivat tuhota ihmisen itsetuntoa. Se, mikä ei kohtaa fyysisessä kivussa isorintaista, kostautuu moninkertaisena henkisesti. Tosin ymmärrän että fyysiset ongelmat rajoittavat elämää huomattavasti.

    Kun menet kauppaan, kaikki vaatteet näyttävät typeriltä päälläsi ja olet lapsekas kaikissa sievissä mekoissa ja syväkaula-aukkoisissa paidoissa. Ihanat ja sievät rintaliivit, joita kaupan hyllyt notkuvat, eivät istu nätisti tai jäävät lerputtamaan tyhjiksi, ellei niissä ole valtavat toppaukset. En voi käyttää mitään muita rintaliivejä kuin erittäin voimakkaasti topattuja, tai näytän 10-vuotiaalta. Puhumattakaan nyt siitä, miltä näyttäisin jos ikinä lähtisin ilman rintaliivejä yhtään minnekään. En ole varmasti kymmeneen vuoteen poistunut kotoani ilman rintaliivejä.

    Lukioiässä jopa luokkatoverit haukkuivat laudaksi päin naamaa. Rinnat ovat nykyään naisellisuuden perikuva - jos sinulla ei ole niitä, niin olet tuomittu näyttämään pikkupojalta ja pelkäämään aina, että mies katselee salaa isorintaisempia. Lihominen ei edes auta, koska paino ei kerry oikeisiin kohtiin, vaan turvottaa mahaa ja jenkkakahvoja saaden sinut näyttämään vain pulskalta pikkupojalta. Kaikkialla toitotetaan rintoja, ne tursuavat naamaasi jopa bussipysäkillä, kun bikinimainoksen brassimalli edustaa henkkamaukan uutta mallistoa ja totean itsekseni, ettet taaskaan voi ostaa noita bikinejä koska näyttäisin kakaralta niissä. Eikä minulla olisi edes täytettä niihin. Lööpeissä niin katukuvassa kuin netissäkin rinnat ovat pääosassa, ja kurveja ihaillaan. Miehet, jotka pitävät hoikista ja pienirintaisista naisista rinnastetaan pedofiileihin.

    En voi pitää edes korsettia ilman rintaliivejä, jolloin sen käyttötarkoitus hieman hiipuu. Häpeilen kävellä rannalla ilman topattuja bikinejä, enkä mielelläni mene uimahalliin. Suren ulkomuotoani joka päivä. Minkä tahansa muun asian kropassani voisin muuttaa liikunnalla, mutta rintani eivät kasva ikinä - ellen mene kirurgin veitsen alle.

    Onneksi mies kestää varmaan lähes jokapäiväistä tissiangstiani, sillä ne ovat olleet suuri kompleksi minulle aina, ja tulevat todennäköisesti olemaan vielä vuosikausia kunnes joko opin hyväksymään itseni tai menen leikattavaksi. Kommentissani en edes mene kovin henkilökohtaiselle tasolle koska en pysty näin julkisesti, mutta sisälläni tämä on suuri ongelma ja taistelen sen kanssa joka ikinen päivä. Toivottavasti joskus oppisin olemaan sinut ongelmani kanssa, koska ei tähän hätään nyt löydy sitä 5000-8000€ isompia tissejä varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole väittänyt, etteivätkö pienet rinnat alentaa ihmisen itsetuntoa. Tunnut vähättelevän mun henkisiä ongelmia, koska mulla on myös fyysisiä kipuja?
      Itse en pääse rinnoistani eroon laihduttamalla tai asenteenmuutoksella.
      En voi sanoa, että tiedän, miltä susta tuntuu, koska en tiedä. En muista aikaa, jolloin
      mulla ei ollut rintoja. Mutta samalla tavalla sä et voi sanoa, miltä musta tuntuu.

      Mä osaan myöntää, että mulla on paljon psyykkisiä ongelmia, rintojen takia, jopa niin paljon, että olen työkyvytön. Jos olisin tämän kesän taas siivoojana, saisin joka tapauksessa parin työviikon jälkeen sairaslomaa selkäkipujen takia. Rintojen aiheuttamat fyysiset ongelmat ovat arkipäivää ja olen oppinut hyväksymään sen, että selkää kolottaa ja migreeniä pukkaa. Henkiset ongelmat ovat kuitenkin paljon pahemmat.

      Joka tapauksessa, postaukseni tarkoitus oli käsitellä ongelmia isojen rintojena kanssa, koska ihmiset eivät tunnut ymmärtävän mun tilannetta. En halua vähätellä kuitenkaan omia ongelmiasi, mutta ajan kanssa ehkä opit hyväksymään itsesi ja pidät rintojasi kauniina :-)

      Poista
    2. En ole vähätellyt, ennemminkin tunnut omassa blogissasi vähättelevät kaikkien muiden tissiangstisten ongelmia ("en ymmärrä miksi haluatte silikonit, vituttaa jo ajatuskin") ja halusin tarjota näkökulmaa ihan eri suunnasta. En voi sille mitään, jos otat sen hyökkäyksenä. Enkä todellakaan edes käsitä, mistä repäisit tuon fyysisten kipujen takia vähättelyn. :D Vaan että ihan yhtä lailla pienirintaisellakin on vaikeaa, ei ehkä samalla tavalla vain tai yhtä näkyvästi.

      Jos koko 2000-luvun mediahenki ja yhteiskunta lakkaisi pyörimästä niin paljon naisten ulkomuodon ympärillä, ehkä meilläkin olisi helpompi olla. Itse olen tämän kesän siivoojana muuten töissä ja pienikokoisuudesta on ihan hyötyä, mutta kun haluaisin joskus lähteä rannalle työpäivän jälkeen niin mietin taas, ettei kaapista löydy mitään mikä saisi minut näyttämään kohta 22-vuotiaalta naiselta. Liekö sitten vika meillä korvien välissä vai ovatko ne paineita jotka yhteiskunta on meille luonut.

      Poista
    3. Kenenkään muiden ongelmia en ole vähätellyt, ainakaan tarkoituksella :-) Olen tainnut ilmaista itseni väärin tai huonosti, mutta omasta mielestäni silikonit eivät ole luonnolliset eivätkä omasta mielestäni kauniit. Kuten tekstissäkin sanoin, en tuomitse ketään, ketä menee plastiikkakirurgille suurentamaan rintansa, se on jokaisen oma päätös.

      Media on varmasti yksi suurimmista kauneusihanteiden luojista, ja uskon, että juuri media ja yhteiskunta on aiheuttanut ongelmat päämme sisälle. Itse olen myöntänyt, että ongelmani löytyy korvien välistä, ja yrittänyt elää asian kanssa, joskus hyvällä, joskus huonolla tuloksella. Viimeisen vuoden ajan olen kuitenkin romahtanut fyysisesti, joten muuta vaihtoehtoa mulla ei ole kuin leikkauspöytä.

      Poista
  5. voisin melkein sanoa, että tiedän miltä susta tuntuu! (vaikkakin jokainen kokee ongelmansa eri tavalla).

    mulla on kanssa isot rinnat ja kävin vuoden vaihteessa yksityisellä kinumassa leikkausta, koska kärsin kanssa hartiakivuista, migreeniä ja päänsärkyä on ihan liian usein. itsetunto on täysin nollassa ja itken toisinaan iltaisin näiden tissien takia. rintaliiveistä saa pulittaa sen 50€ erikoisliikkeistä, koska mistään henkkamaukalta tai seppälästä ei saa mun kuppikoolle liivejä. työttömänä ei hirveesti siis nappais ostaa 50€ liivejä + matkat vielä päälle koska täällä ei ole changea tai muutakaan erikoisliikettä.

    isojen rintojen ohella mulla on sattunut olemaan veritulppa ja lääkäri ei sitä hyvällä katsonut ja päätti viel kysellä mun omalta lääkäriltä mielipidettä leikkauksesta ennen päätöstä, kriteerit kyllä täytin.

    kahden kk jälkeen sain kirjeen jossa selitettiin ettei mua leikata vaikkakin omalla lääkärillä ei ollut mitään leikkausta vastaan.
    lääkäri ei vaan halunnut ottaa riskiä että mun veritulppa uusiutuis. voin kertoo että tieto musersi mut täysin ja tuun varmasti vihaamaan sitä lääkärii loppuelämäni.


    oon kuitenkin iloinen että pääset leikattavaks. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rintojen takia mäkin itken itseni usein uneen. Kurjaa, että monen naisen itsetunto on nollassa juurikin rintojen takia, oli ne sitten isot tai pienet. Isojen rintojen kanssa rintaliivien osto kyllä vaikeuttuu huomattavasti ja sain vasta pari kk sitten tietää, että oon käyttänyt monta vuotta liiiiian pieniä liivejä. Itsetunto aleni pohjamutiin, kun lähdin rintaliivi-liikkeestä viisi kokoa isomman kupin kanssa ulos, mitä olin aiemmin käyttänyt.

      Itse pyysin koululääkäriltä jo viime vuoden puolella lähetettä kirurgille, ei ole vieläkään tapahtunut mitään. Espoossa asuessani varasin itselleni lääkäriajan helmikuun lopulla, en ole vieläkään saanut sinne aikaa, vaikka aikaa on kulunut melkein 4kk. Yksityiselle mennessäni kirurgi ilmoitti heti, että leikkaukseen pääsen puolen vuoden sisään. Kunnallisella kaikki on hitaampaa ja vaikka työtön olenkin, niin oon iloinen siitä, että pulitin 15min kirurgin ajasta ja maksoin lähes 100€ yksityisellä käynnistä.

      Oon surullinen sun puolesta, mutta uskon, että jos oikeasti tarvitset leikkausta, niin kyllä sä sinne pääset, tavalla tai toisella :-) Itsekin olisin tuossa tilanteessa vihannut koko maailmaa, mutta kaikki järjestyy ajan kanssa.

      Poista
  6. En voi todellakaan ymmärtää sinun kipujasi mutta on pakko sanoa: on hyvin yleinen harhaluulo, että pienet rinnat eivät voi olla painavat. Mulla omat on B-(pienet) C:t mutta ne ovat lähes täysin rauhaskudosta ja näin ollen aika raskaat ja tulevat aika vähästäkin liikkeestä kipeäksi. Isorintaiset sitten tulevat kateellisina (en ole ihan varma onko se edes kateutta mutta siksi he sitä kutsuvat) sanomaan, että mulla on varmaan helppoa kun ei tarvitse käyttää rintsikoita. Moni on kyllä ymmärtänyt selitettyäni että kyllä nääkin ihan kiitettävästi heiluu arjessa jos rintsikoita ei ole, liikunnasta nyt sitten puhumattakaan.

    Olen joskus harkinnut silikoneja pienirintaisuuteni vuoksi mutta tarinasi pisti miettimään, että jos kerran rintani ovat jo tässä kuppikoossa painavat, mitä ne ovat sitten suuremmassa. En ehkä edes halua tietää.

    Vaatevalmistajat saisivat kyllä tehdä sopivampia rintsikoita. Esimerkiksi jo koko 65C on näemmä mahdoton valmistaa, kun tietenkin 65-mitalla kuppikoko on aina AA. Mistähän tämäkin luulo johtuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne pienetkin rinnat painavat, se on totta. Kuitenkin odotan, että leikkauksesta multa lähtis 1-2 kiloa pois harteilta, veikkaan, että yksi rinta saattaa painaa sen 2-3 kiloa itselläni. Helpottaa huomattavasti elämistä.

      Rintsikoista vielä, on totta, että suurin osa naisista (varmaan noin yli 80%) käyttää väärän kokoisia liivejä. Itsekin käytin monta vuotta. Mutta ehkä juuri sen takia, että edes alusvaate-liikkeestä en löydä itselleni sopivaa kokoa? Toivottavasti rintsikoiden metsästys helpottuu tulevaisuudessa.

      Poista
  7. Oho vau, mä en oo koskaan oikeestaan ajatellu noin pitkälle isoja rintoja. Tai ylipäätään et joku nainen voi haluta rinnoistaan eroon. Mun äiti on kans isorintanen ja sen kautta ymmärrän jonkin verran, koska sekään ei löydä normihyllyiltä kokoja niin rintsikoissa kuin monissa paidoissakaan :/ Ite en oo koskaan haaveillu _isoista_ rinnoista, ja niinku kirjotin niin oma peilikuva näytti omituiselta niitä rintsikoita kokeillessa. Mut tosi hyvä homma että pääset leikkaukseen ja vielä Kelan kustantamana :) Tsemppiä hirveesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, tätä mä oon hakenut! Aika harva miettii, että jotkut haluavat luopua ihan tosissaan rinnoistaan. Mua on pidetty hulluna/tyhmänä/idioottina kun haluan pienentää rintani, ovathan ne osa naisellisuutta. En koe kyllä ihan noin, itse rinnat ovat mulle välttämätön paha, ja olisin valmis vaikka heti vaihtamaan suuret rinnat mahdollisimman pieniin tisuihin :-D Alusvaatekaupassakin ne tyrkyttävät mulle imetysliivejä, kun muut ei mulle mahdu päälle..

      Ja kiitos, maaliskuussa mulle lupailtiin leikkausaikaa ja ootan sitä kuin kuuta nousevaa! Varmasti vielä kirjoitan tissi-postauksia, koska ne ovat aika suuri osa mun elämääni :--)

      Poista
  8. Oon 14 ja mulla on DD-kuppi, nää on oikeesti välillä tosi rasittavat, koska nää on tiellä, ja heiluu sinne sun tänne,sekä aiheuttaa kipua ja pahaa mieltä. Ja lisäksi joudun ostamaan ökykalliita rintsikoita, koska mistään ei löydy rintsikoita kokoa 65 tai 70 DD.. ://

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen tuskasi </3 Mullakin oli jo ala-asteella isot rinnat ja yläasteella niiden kasvuvauhti vain kasvoi. Kiitos terkkarin ja lääkäreiden, jotka eivät tehneet mitään ryhtini kanssa, oon lyhyempi mitä pitäisi (oon kehittynyt lyttyyn :c) ja mun pitää tulevaisuudessa käydä fysioterapiassa hoitamassa ryhtiäni kuntoon.

      Edelleen, vaikka oon täyttänyt 21, rinnat kasvavat. Puolessa vuodessa rintani ovat kasvaneet kaksi kuppia suuremmiksi.. En käsitä. Kannattaa jutella lääkärin kanssa, jos oot huolissas, selkävaivoja noista syntyy väkisinkin :/

      Poista
  9. Kerranki oikeaa asiaa! Itse huitelen pituudessani siinä 165cm paikkeilla, selkä vinossa, migreeniä, hartiakipuja, selkäkipuja, 15v. F-kupin kaverit rintakehällä chillaamassa. Ei todellakaan ole paljoa valinnanvaraa ulkonäöstä, mallista, väristä. Yleensä ne perus valkoiset/mustat rintaliivit. Kavereiden kanssa kiva mennä alusvaateostoksille, kun ne vaan nappaa hyllystä mieleisiä ja itse menet seppälän GG-osastolle katsomaan, että josko olisi edes vähän miellyttäviä omassa koossa. Harvemmin on. Poikaystävääkin harmittaa ettei alusvaateostoksille pääse, koska ei saa mussukan kuppikoossa juurikaan mitään. Pelottaa vaan että kuinka paljon nämä kasvaa.. vielä. Haluaisin alkaa juoksemaan saksanpaimenkoiramme kanssa metsässä juoksentelua, muttei se ole kivaa kun juokseminen sattuu. Ja MEKOT! Niistä puhumattakaan.. Aina saa ottaa ainakin kaks kokoa liian ison että saa poven mahtumaan. Ja sitten pyytää kiristystä vyötäisiltä. Pffth.

    Löysin just tän blogin, wiii tuun tänne randomisti :D

    ~repe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! :3
      Harmi, että meitä isotissisiä tuntuu olevan nykyään tosi paljon, mutta rintaliivien valikoimat tuntuvat vain pienenevän. Itselläkin oli siinä 14-15-vuotiaana luultavasti E-kuppi, ja tosiaan kasvu vaan jatkui. Ei siihen olisi varmaan tullut mitään stoppia ilman leikkausta. Viimeisimmät liivit olivat J-kuppia, ja nekin olivat liian pienet. Eh..

      Mekkoja en itsekään käyttänyt, vanhojen tanssi-mekkoa etsittiin kissojen ja koirien kanssa, ja yhteen mekkoon mahduin. Juuri ja juuri. Siinäkin jonkun piti auttaa mua pukemisessa, että saatiin tissit tungettua mekon sisään :'D Ja sama kävi yo-mekolle, joka olikin vähän paljastavampi, enkä enää vuoden päästä mahtunut siihen rintojen puolesta. Huoh.

      Kannattaa jutella terkkarille/lääkärille mahdollisuudesta pienennykseen, vaikka tuskin noin nuorena vielä sua leikkaukseen päästäisikään. Suosittelen mahdollisimman nopeasti kuitenkin leikkaukseen menemistä, sillä isot rinnat saavat aikaan paljon tuhoa :< Tsemppiä kuitenkin sinne ♥

      Poista
  10. Itse ymmärrän oikein hyvin sinua, vaikka itselläni ongelma on hieman päinvastainen. Jos voi kysyä, niin missä suoritit operaation ja kuinka tyytyväinen olit? Olen itse harkkinut http://www.artiaclinic.ee/fi/ plastiikkakirurgia, josta puhutaan ilmeisen paljon hyvää verkossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Teille on varattu vastaanottoaika Töölön sairaalassa", kuten ensimmäisessä lauseessa lukeekin. Julkisella puolella siis on operoitu :> Ja vielä näin 3 vuoden jälkeenkin olen tyytyväinen, kertaakaan en ole katunut. Yksityisistä plastiikkakirurgeista mulla ei ole kokemusta.

      Poista

♥ puss