Mitä silmät ei nää


Kiirettä on pitänyt pikkuisten kanssa tän viikon aikana, eläinlääkärissä käyty ja hoidettu matolääkitys + kunnon ruokavalio pennuille. Ne nauttii oloistaan ja leikkii minkä kerkeää (kuvia alempana). Toisaalta, heti, kun karvanopat saapuivat meille, mulla alkoi silmät punoittaa, kirvelemään, vuotamaan, rähmimään ja ties vaikka mitä. Aattelin, et voi saatana, en kai mä oo nyt kissoille allerginen. Oireet jatkui ja päätin hakeutua silmäläkärille, ihan vain varmuuden vuoksi. Ja kyllä muuten kannatti. Lääkäri totes tän selväks tapaukseks, vasemmassa silmässä sarveiskalvon tulehdus ja oikeassa alkava. Silmätippoja siis kuudesti päivässä + silmävoidetta (:--D??). Eilen kävin Meilahdessa kontrollissa, neljä tuntia odottelin vain sen takia, että yliväsynyt lääkäri pystyi toteamaan mun silmät kuiviksi ja taudin edelleen olevan silmissä. Lissöö silmätippoja kuiville silmille ja ens viikolla uudestaan kontrolliin! Voi jösses.

Piilareiden käyttöä ei suositella ainakaan 3 viikkoon (miten mä kestän!) ja uudet silmälasit saan vasta sitten hommattua, kun silmät on terveet. Ei jumaliste, mulla on 2007 ostetut lasit (ihan kamalat), joilla en näe mitään. Näkö on huonontunu tuossa viidessä vuodessa aika huimasti ja tarvitsisin oikopäätä uudet kakkulat. Ois myös kiva, jos ne ois ihan siistit, ettei tarvitsis aina käyttää piilareita. Nyt tulee kuitenkin stoppi värillisille piilareille, ainakin hetkeks. Ja tosiaan, mulla on todella huono näkö, oikeassa noin -3.75 ja vasemmassa noin -4.75. Miinust viitosta lähentelee jo, voi voi.

Tää on mun elämäni ensimmäinen silmätauti, en oo koskaan oikein huolehtinut silmistäni sen kummemmin, silmätippoja en oo koskaan käyttänyt ja piilareitakin oon säilyttänyt vähän huolimattomasti. Koskaan ei oo kuitenkaan silmätulehduksia tullut, pientä kirvelyä ja punoitusta on ilmassa ollut, mutta sekin on ollut yliväsymyksestä ja silmien rasituksesta (köhköh koneen ruutua tapitellen..). Piilareita oon käyttänyt lähemmäs 7 vuotta putkeen ilman minkäänlaisia ongelmia, enkä ois koskaan halunnut palata silmälasien käyttöön, ainakaan vapaaehtoisesti. Mua ei pue silmälasit lainkaan, ja muutenkin silmälasit ovat epämukavat pidemmän päälle. Silmälasien käyttö on muutenkin ahdistavaa, kun ei näe kun vain tietyn osan maailmasta selkeästi. Huonon näkökykyni olen perinyt äidiltäni (kiitos mutsi) ja oon ikuisesti katkera, koska joudun joka päivä pukemaan ylleni joko piilarit monen minuutin/tunnin taistelun jälkeen tai silmälasit, joiden kanssa en edes näe mitään. Oon haaveillut jo monta vuotta silmäleikkauksesta, johon olenkin menossa tulevaisuudessa, kunhan näkö tyssää ja mut päästetään leikkaussaliin. Ainakin sitten näkisin jotain.

Osaan nyt arvostaa silmiä, näköä, näkemistä. Haluan nähdä ajaessa liikennemerkit, ilman, että mun tarvitsee aina kysyä Karilta esim. "onko tuo stop-merkki?" tai "saako oikealle kääntyä vai onko siellä kieltomerkki?". Haluan nähdä maisemat ja värit selkeästi, kuten myös tahdon kulkea ilman opaskoiraa, etten törmää tolppaan (näin on päässyt käymään huomattavan usein). Olisi ihan mahtavaa lähteä kaupungille ihan yksin, jos vain näkisin mihin kuljen, etten törmää ihmisiin/liikennemerkkeihin tai etten jää auton alle. Näkisin kaukaa jo bussinnumeron, ja osaisin jäädä oikealla pysäkillä pois. Huonon näön vuoksi elämäni on välillä hankalaa, mutta kuitenkin siedettävää. Näköni huonontuu jatkuvasti, enkä osais enää kuvitella elämää paremmalla näöllä. Ilman silmälaseja en näe edes puolen metrin päähän selkeästi ja kaikki näyttää pikselimössölle. Erotan kuitenkin asioita, värejä ja etäisyyksiä, mutta jos joku tuttu kulkisi minua vastaan kaupungilla, en minä häntä varmasti tunnistaisi, ellei hän moikkaisi minua.  Tähän on kuitenkin jo totuttu ja oon tyytyväinen, että näen edes jotain. Saattaisin hyvinkin olla sokea. Mun näön pystyy vielä kuitenkin korjaamaan, joten turha tässä valittamaan. Tulipas romaani.

Sitten vielä niihin kuviin. En oo oikeastaan ehtinyt kuvailemaan mitään muita kun näitä karvapalloja, mutta kaipa tämä näinkin käy. On muuten hankala kuvata kissanpentuja, jotka juoksee lähes 24/7 ympyrää eikä meinaa millään pysyä paikoillaan!

 Emma pakenee pentuja aina parvekkeelle, se vähän pelkää näitä pikkusia höpönassuja, hölmö kissa. Polska on meidän prinsessa, joka kiehnää koko ajan jaloissa, seuraa perässä, leikkii, tutkii, seikkailee. Viimeisessä kuvassa on Piuku, joka painaa vain 540 grammaa ja pelkää lähes kaikkea. Sylissä kelpaa olla, mutta silti vähän pelottaa. Tästä yksilöstä ei oikein kuvia saa, koska piilopaikassa on kivempaa ku kenenkään sylissä. Pahoittelen Piukusta otettua kuvaa, sillä se on räpsästy pokkarilla, ja kuvanlaatu ei ole oikein parhaimmasta päästä, hehe.

 Pennut ovat hyvin sopeutuneet meille, ainakin Polska, koko ajan pitäisi olla mamin kanssa ja leikkiä. Emmaankin hän haluaisi tehdä tuttavuutta, mutta pahapaha Emma-täti sähisee ja murisee. Nää on muuten aika hyviä sottapyttyjä, hiekkalaatikolla osataan jo käydä, mutta miten sitä paskaa voi lentää seinään asti?? Voi hyvää päivää mä räkätin kovaa yks aamu kun paskaköntti roikkuu seinässä katkaisijan vieressä. On ne silti söpöjä vaikka kakkiikin pitkin seiniä :3

Nauttikaa viimeisestä heinäkuun päivästä, meikä lähtee pikavisiitille Turkuun!

2 kommenttia:

  1. Mä oon niin samaa mieltä sun kanssa silmälaseista. Mä tykkään mun silmälaseista ja tykkään käyttää niitä, tykkään siitä miltä ne näyttää mun päässä. Mut silti joskus mä mietin et elämä olis paljon helpompaa jos näkis hyvin ilman silmälaseja. Ettei kaikki olis sitä pixelimössöö. :/ Tällä hetkellä mulla on oikeessa -3.25 ja vasemmassa -3.75, ja huononee koko ajan.. En oo ikinä käyttäny piilolinssejä, ne on jotenki pelottavaa laittaa :oo ja värikkäät piilarit ei edes näy näin tummissa silmissä :/
    Ihania kisuja teillä♥ :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla varmaan menee sen yli -5 näkö, kauhistuttaa ajatus, että mun tädillä on -10 ja -11 näkö, huisaatana :---D Koko ajan vaan huononee, eikä asialle voi tehdä mitään, puuh.

      Itse oon käyttänyt tosiaan jo 7 vuotta piilareita ja koen ne helpommaksi kuin silmälasit. Mukavammat päässä, ei valu nenänvartta pitkin eikä niitä tarvitse puhdistaa niin usein kuin silmälasien linssejä (itse pesen jatkuvasti, kun tökin ja osun linsseihin hoho). Silmäleikkaus kyl houkuttais, varsinkin kun oma mutsi kävi pari vuotta sitten leikkauttamassa silmänsä, näkee hurjasti paremmin kuin ennen ja on tosi tyytyväinen! Ehkä mäkin vielä joskus..

      Poista

♥ puss