Vanhus



Jaaha ja taas yksi vuosi lisää. Oon vanha. Ikäkriisi. Ryppyjä. Vastuuta. Lisää pullaa ja kahvia.

Vuosipäivä

Tähän alkuun pieni ilmoitusluontoinen asia: Pääsin leikkausjonoon! Kävin viime keskiviikkona kirurgilla ja täytän kaikki kriteerit. Kirurgi oli vähän jäinen, mittaili, kyseli, kertoi leikkauksesta ja jälkihoidosta. Kirurgin arvion mukaan multa otetaan 500-700 grammaa per yksilö, apua, se on aika paljon. Nyt vain odottelen kutsua leikkaukseen, jotta pääsen aloittamaan uuden elämän. Hypin riemusta ja hymyilin niin, että poskiin sattui. Oon onnellinen.

Mutta asiaan. Vietettiin viime sunnuntaina Karin kanssa vuosipäivää melko tavallisissa merkeissä, hengattiin, röhnöiltiin ja oltiin vaan. Oltiin kuitenkin sovittu tekevämme jotain tavanomaisesta poikkeavaa, joten hypättiin metroon ja ratikan kyytiin ja päädyttiin Katajannokalle.

Katajannokalla käytiin Rakkauden sillalla laittamassa muiden lukkojen sekaan meidän yksilön, joka oli kyllä aika säälittävä, kun ei edes tussilla ehtinyt siihen mitään kirjoittaa. Oli kuitenkin kiva kokemus lukita meidän rakkaus siltaan ja heittää avaimet merenpohjaan. 


Vaikka vuosipäiväksi olin suunnitellut leffaa, ravintola-ruokailua ja ällösöpöilyä, niin kyllä tämäkin kelpas vallan mainiosti. Kotonakin vain lahnailtiin ja katottiin telkkarista turhaa soopaa, mutta silti pidin siitä, koska sain viettää aikani Karin kanssa. Sylikkäin istuminen ratikassa ja käsi kädessä käveleminen rannassa tuntui ihanalle.

Eilen alkoi BB ja meidän kotikatsomon eväät näytti tältä. Leipää nomnom, teetä ja kaakaota. Ostin Karille vuosipäivän kunniaksi tuon mustan nyrkkirauta-mukin muiden seuraksi, ite tykkään ihan älyttömästi! Tuntuu mukavalta kädessä (paremmalta kuin valko-kultainen) ja värikin miellyttää silmää. Karikin tykkäs! Vaikka meillä oli vuosipäivä sunnuntaina, niin Kari ilmoitti jo aiempana keskiviikkona, että oli pistänyt tilaukseen mun vuosipäivä+syntymäpäivä-lahjan. Itse oon luonteeltani utelias, mutta koskaan en oo halunnut etukäteen tietää lahjoista (esim. joulun alla en ole koskaan etsinyt lahjapaketteja kaapeista, koska oon halunnut säilyttää jännityksen), mutta Kari ei kestänyt ja murtui kertomaan mulle lahjastaan. Tai itseasiassa, Karin pokka petti, kun oltiin Verkkokaupassa kamera-osastolla katsomassa objektiiveja, ja osasin siitäkin jo päätellä, että uusi objektiivi on tulossa. Apua, mulla on kyllä ihana mies! ♥







Tulipas jotenkin ahdistavan sekava postaus, toivottavasti näitä ei tuu jatkossa. Kuvapostauksia on tulossa, ja luultavasti yks videopostauskin, jos vain uskallan/saan aikaiseksi. Huomenna on jännä päivä, mulla on synttärit ja vanhenen taas vuoden verran. Ikä on vain numeroita, mutta silti musta tuntuu, että oon liian vanha. Ikäkriisi pahenee jatkuvasti, tuntuuko teistäkin siltä? Mihin ikään haluaisit pysähtyä ja miksi?

Mies eikä poika enää

Punainen tukka alkaa tuntua jo omalta, tuntuu hyvältä. Alan pikku hiljaa tottua ajatukseen, että pitäisin välivuoden, kun koulustakaan ei otettu yhteyttä, vaikka opettajalle sähköpostia lähetinkin. Pelkäsin, etten saa jatkaa av-viestinnässä ja joutuisin kokonaan lopettamaan koulun. Toisin kävi, saan pitää opiskelupaikkani ja aloittaa puhtaalta pöydältä jos haluan! Edelleen välivuosi kuulostaa hyvältä, mutta parempi se on jotain tehdä, kuin homehtua kotona.

Eilen vietin koko päivän touhuen ja siivoten, kunnes imurista täyttyi pölypussi, hupsista vaan. Meillä tais olla aika likaista? Olin niin innoissani puhtaasta kämpästä, etten tänään jaksa tehdä muuta kuin tuijotella telkkaria. Nautin rauhasta, varsinkin kun Polska-pentu tuhisee tässä mun vieressä. Teekuppi maistuisi.


Kari tuli eilen koulusta tämmösen kanssa, voi että ♥ Se osaa aina yllättää mut. Meillä onkin tällä viikolla vuosipäivä ja hankin sille vähän erikoisen lahjan, tuskin osaa odottaa sellaista! Paketoin sen nätisti Paavo Pesusieni-lahjapaperiin ja piilotin vaatekaapin uumeniin. Vähän jännittää jo, mitä tekemistä se on keksinyt meille. Olen onneksi vaatimaton, enkä kaipaa kalliita ravintoloita, hotelleja, suuria kukkapuskia ja muuta hemmottelua. Yhdessäolo ja kotitekoinen ruoka kelpaa varsin hyvin, kunhan saan viettää koko illan Karin kainalossa.

Yllätysyllätys

En oikeesti tiedä miten päädyin taas tähän.. Oli ikävä punaista tukkaa ja nyt mulla sitten on se. Tadaa! Mitäs mieltä ootte? Ite tykkään törkeesti, kuten aina. Vähän outoa olla taas punapää, mutta eiköhän tähänkin totuta ajan kanssa.


Värjäysprosessi oli nopea, tuskallinen ja niin sanotusti päähänpisto. Cybershop ilmoitti, että hiusvärivarasto on taas täynnä, joten eikun ostamaan crazycoloreita! Pohdin pitkään, mitä väriä tällä kertaa ottaisin mukaani, kunnes olinkin jo ostamassa neljää fire-putellia ja crazycolorin värinpoistoa.. No voi vittu. Parinkympin hinta tolle värinpoistolle ei oo turha, kokeilkaa ihmees, ite ainakin tykkäsin! Tumman ruskeat hiukset ovat nyt punaiset, kiitos.


Kävin myös optikolla testaamassa piilolinssejä ja sain mukaani testipakkauksen, ja voin vaan kertoa kuinka ihanalta tuntui nähdä kaikki terävästi ja hyvin. Ei enää rumia silmälaseja ja huonoa näköä! Meikä diggaa. Onneksi mun ei tarvitse käyttää toorisia linssejä (hajataittoa korjaavia piilolinssejä), vaikka hajataittoa multa löytyikin. Toivottavasti sarveiskalvon tulehduksen takia aiheutunut hajataitto menis ohi ajan kanssa. Asiat alkaa näyttää paljon paremmalta, varsinkin, kun piilolinssien kanssa saan enemmän itseluottamusta, kuin silmälasien kanssa. Ja tykkään hiuksistanikin. Oon tyytyväinen itseeni.


Oon iloinen tekemistäni valinnoista ja odotan innolla tulevaa (ensi viikolla en välttämättä ole samaa mieltä hehe). Mulla on ens viikolla aika kirurgille ja toivonmukaan pääsen leikkausjonoon ja vielä tän vuoden puolella leikkaukseen! Oon innoissani.

Mitäs teille?


Poissaoleva


Juu hellurei ja silleen. Elokuun puolessa välissä mennään pian ja ihmisillä alkaa koulut, kivaa, eikös? Musta on tuntunut jo parin päivän ajan, että oltais lokakuussa, varpaat jäätyy eikä ulos voi mennä ilman takkia. Toivottavasti kelit vielä lämpenee, en halua talvea vielä oven taakse. 

Mutta, mitäs teille kuuluu? Itse oon ollut "kiireinen", eli istunut vain himassa kissojen ja avokin kanssa. Käytiin me Myötätuulirockissa kuuntelemassa Kätilöitä (oli muuten pirun hyvä show!), mutta siihen se sitten jäikin. Kärsin tällä hetkellä niin kovasta hiuskriisistä, etten kauppaankaan kehtaisi mennä. Violetti kuontalo on haalistunut ällöttäväksi ja odottelenkin tässä Cybershopin hiusväri-tilausta saapuvaksi. Mitä oon ymmärtänyt, niin Cybershopilla on ollut ongelmia hiusvärien kanssa ja suurin osa crazycoloreista on ollut loppu jo pidemmänkin aikaa. Tukan väri pitäis jollain saada muutettua, mutta ehkä mä odottelen ja harkitsen vielä seuraavaa vaihetta.

Oon ravannut viimeisen kuukauden aikana liian monta kertaa lääkäreissä, psykiatreilla, psykoterapeuteilla ja huh, en jaksa sitä rumbaa. Sain alustavan diagnoosin (F41.2. sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila), jota pitäis alkaa hoitamaan. Mulla ei oo varaa yksityiseen terapiaan (kolme käyntiä maksaa 300€, hulluutta!?), ja en jaksa odottaa kunnalliseen hoitoon pääsyä. Kolme kuukautta mun pitäis käydä psykiatrilla omilla rahoilla, jotta voisin saada Kelalta tukea. Voi vittu, ehkä mä vaan annan olla ja etin lukio-aikaiset psykologian kirjat sängyn alta ja koitan pärjätä yksinäni. Lääkityksen sentään sain, toivottavasti olo helpottuu sillä. Vaikka nuppi ja keho onkin ollut sekaisin tässä viimeiset neljä päivää, niin toivon parasta. Ehkä ne napit vielä joskus auttaa.


 Oon mä saanut kuitenkin jotain positiivistakin aikaiseks. Aloitin lenkkeilyn ja oikeesti tällä kertaa mä jopa tykkään siitä! Oon löytänyt kivan lenkkireitin ja jaksan mennä sitä uudestaan ja uudestaan. Jalat on kyllä tohjona, tennareilla ei montaa kilometriä kyllä kävellä. Mulla onkin pian synttärit, mahtaakohan Kari kustantaa mulle lenkkeilytossut? 

Mulla on paljon postauksia jonossa, mutta oon tuntenut itteni tässä viime aikoina niin väsyneeksi, etten oo jaksanut tehdä mitään. Voimaton olo ja kirjoittaminen ei suju toivotulla tavalla, mutta oon nyt jo paljon reippaampi ja positiivisempi kuin mitä viikko sitten. Tulevaisuus alkaa näyttää vähän paremmalta, kunhan ensin saan kouluasiat kuntoon ja keksin, millä maksan vuokran ja muun elämisen, jos kouluun mua ei enää huolita. Keskityn tän vuoden pelkästään itteeni ja koitan saada pääni kuntoon. Kyllä mä vielä tästä nousen. Onneksi mulla on Kari.


PSSST! Niitä kysymyksiä saa (pitää!) vielä pistää tulemaan, ennen ei tuu vastauspostausta! Eikö kettään kiinnosta vai ootteko vaa nii laiskoja? Kamoon, koittakaa nyt ees.