Mulla oli tylsää + video

Mun piti värjätä vain juurikasvu pois, mutta kävikin näin. Kari ei meinannut tunnistaa mua ja halusi, että pysyn hetken aikaan blondina. No, kaipa sitten. Kyllä mä tähän vielä punasta väriä läträän jahka jaksan. Kyllähän tuota punapigmenttiä hiuksissa vielä on, ja latvatkin ovat vielä vähän rusehtavat, mutta enköhän mä jossain vaiheessa saa taas valkoiset hiukset. Punaisesta väristä en vielä kuitenkaan luovu.


 
 
Mulla oli päivemmällä tylsää ja kyhäsin meidän kissoista pienen videopätkän. Hitsit kun Piuku ja Polska on joskus ollu pieniä! ;__; En kestä, miks ne on kasvanu niin nopeaa.. Polska oli tuollainen pieni ja pörröinen, Piuku taas ruipelo vauva. Voi että. Pitäis ottaa enemmän videokuvaa kissoista, ne osaa tehdä kaikenlaista hölmöä ja ne saa mut nauramaan joka päivä uudelleen ja uudelleen. Polska on meidän perheen pelle. Ihana.

Angel Bites

 No voihan nenä, mites tässä nyt näin kävi? Keskiviikkona saapui Crazyfactoryn korut ja kröhöm.. neulat. Eilen sitten Kari päätti, että nyt turpa tänne, hanskat käteen, korut esille ja naps! Siinä ne nyt on, vaikka emmä ihan tätä varten niitä neuloja tilannut. Kivat turbohuulet, en tarvii botoxiakaan enää. Mukavasti nuo vuosi verta, ja sattuikin aika ikävällä tavalla, silmät rupes vuotamaan ja byhyy meikit leviää. Itse oon tyytyväinen ja odottelen, että turvotus laskee. Syöminen tuntuu hauskalta, ehkä jopa vähän vaikealta, mutta eiköhän se siitä.

Ja mulle on turha tulla marmattamaan siitä, miksen mennyt asianmukaiselle lävistäjälle, jolla on ammatitaito, välineet ja kokemusta. Sinänsä en omatekoisista lävistyksiä suosi, koska mun kaikki lävistykset on tehty liikkeessä, lukuunottamatta nyt näitä angeleita ja smiley-korua. Kari osaa asiansa ja on ennenkin lävistänyt ihmisiä, Karilla on pihdit, korut ja neulatkin ovat steriloituja ja oikean kokoisia. Kaikki on hyvin, kukaan ei oo kuollu ja mun lärvissä on nyt kaksi reikää lisää :--)

Mitäs tykkäätte, sopiiko ne ees? Oon jo vuoden päivät haaveillut angeleista ja nyt ne sit on siinä. Aika outoa, mutta tykkään näistä, vaikka mun koko ylähuuli muistuttaa kohonnutta pullataikinaa. Mun piti kuvata jopa korut, joita tilasin tehtaalta, mut hupskeikkaa unohtui. Sain kuitenkin jo aloitettua vasemman korvan venytystä ja Kari vähän avitti ja vetäs 4mm suoraan 6mm ja mää huusin. On muuten vieläkin kipeä korva, vaikka eihän se mihinkää ees ehtiny venyy. Tuskaista hommaa tää, miks mun korvien pitää olla niin herkät :--(

Ps. Sain viimeinkin kaikkiin huoneisiin verhot paikalleen!!!1 Oon ylpiä ittestäni.

Yöllistä hiipparointia




Käytiin yks yö Sipoossa ajelemassa ja törmättiin upeesti valaistuun kirkkoon. Sipoon kirkko kyl on yks kauneimmista kirkoista joita oon nähnyt, oli kyl aikamoiset fiilikset kattoa niinkin hienoa arkkitehtuuria. Harmittelin muutaman kuvan jälkeen kameran akun loppumista, paljon jäi vielä kuvaamatta, möh. Tänään postiluukusta kolahtikin pääsykoelippusia, parin viikon päästä ois amk-kokeet kolmessa paikassa, apua?! Emmä osaa, emmä pääse mihinkään (taaskaan), mut eikai se mitään. Oon nuori ja mulla on koko elämä vielä edessä, kyllä sitä ehtii.

Onko jollain muullakin ongelmia edetä elämässään kuten itse haluaa? Tuntuuko jostain muustakin siltä, ettei onnistu missään, mitä yrittää tehdä? Ette oo yksin, täällä ruudun takana on yks rähmäkäpälä, joka ei tuskin koskaan tuu saamaan mitään aikaiseksi elämässään

Ensimmäinen video


En tiedä oikeesti itekään. Mä häpeen itteeni tän jälkeen.

Piti tosiaan laittaa jo aiemmin päivällä tää tänne, mut päätinki pätkii tätä, koska selitin sen verran oudoista asioista suuni puhtaaksi, kuten esim. kahvinjuomisesta ja ruohonleikkuusta, ei teidän tarvii tietää enempää. Kissat riehuu taustalla ja mä törttöilen tavalliseen tapaan. Ja hiusten räpläämistä ei voi koskaan lopettaa? Ainii, melkein unohdin mainita! Kari sai tänään ajoluvan, joten illemmalla lähdetään kaahailee pisin Helsingin teitä! Wupii.

Muodonmuutoksesta kärsinyt kettu, osa 2

Nonii, pitkästä aikaa sain aikaiseks jatkaa tätä! Tyylipostaus vuosien takaa, minäkin nautin. Saa nauraa, koska minäkin nauroin ääneen jonkun aikaa.

Vuosi 2007
Juu no eiköhän mun kuvaustaidot ja photoshop-taidot oo tuosta kehittynyt jo hitusen. Oon ollut pieni, laiha, ja erittäin söpökin toisinaan. Tyyliäni kuvaisin vaihtelevaksi, poikamaiseksi ja suttuiseksi. Meikkiä en osannut enkä tykännyt oikeastaan käyttää, rihkamakoruja, pinssejä, niittejä ja feikkilävistyksiä tuli pidettyä niin paljon, että mua sanottiin joulukuuseksi. On hauskaa katsoa näin jälkeenpäin, miten paljon oon tuosta muuttunut!

Seuraavat muodonmuutos-kuvat saan kaivaa jostain muistitikkujen ja irc-gallerian syövereistä, koska ulkoinen kovalevyni tuhoutui ja siinä samalla kaikki kuvatiedostoni, joten niitä kuvia sitten seuraavaksi metsästän tähän jatkoksi. Seuraavaksi 2008-2011 kuvat sen ihmeemmin erittelemättä vuosia, koska oon näyttäny niinä aikoina lähes samalta, tukan väriä lukuunottamatta. Nauttikaa näistä hetken aikaa, huomenna nimittäin pälätän ensimmäistä kertaa videolla! 

Sadepäivä, perusmaanantai

Muokkailin viime yönä vähän ulkoasua, miltä näyttää? Antakaa palaa vaan, risut ja ruusut ovat aina tervetulleita!  Mitä mieltä olette ulkoasun värimaailmasta, entä bannerista? Entä blogin yleisestä sisällöstä, valokuvista, teksteistä? Mitä haluatte lisää, mitä vähemmän? Kertokaa!

Ulkoilutin viime viikolla uusinta objektiivi-vauvaani ensimmäistä kertaa, tosin sade säällä mentiin joten kauheasti kuvia en päässyt toteuttamaan. Vähän jännä toi Lensbaby kyllä on, pitää vähän totutella siihen. Oon kyllä ollut ainakin tähän mennessä tyytyväinen kuviin, vaikka en säiden takia ole päässyt sitä kunnolla testaamaan.

Omistaako joku muu Lensbabyn?


Miks maanantait ovat aina samanlaisia? Kari nukkuu pitkään, mä siivoilen iltaan asti ja istun koneella lukemassa turhanpäiväisiä uutisotsikoita, ja mitään ei tapahdu. Kauppaankaan ei jaksa lähteä, vaikka nälkä on. Piti Jumbossakin käydä ostamassa tälle pariskunnalle uudet tossut (no hups keikkaa, mites niistä mun Iron Fistin tennareista on pohja kadonnut?) ja meikäläiselle vähän meikkiä. Kello lähenee puolta neljää ja tuskin tässä enää ehtii mihinkää ostoskeskukseen lähteä juoksemaan, kun Karilla on ajotunti kuudelta. Miten jollain voi olla niin hyvät unenlahjat?

Aivan ulapalla

Luvassa on kuvatäytteinen postaus,
 suuressa väsymyksessä kirjoitettua siansaksaa
 ja läpäläätä. Pahoittelen etukäteen harhailevaa tekstiä, 
kai tää menee näinkin. 
Hyvää yötä! 

Silja Europa tarjosi meille oikein mukavan risteilyn, etenkin kun kyseessä oli Voicen Åbo-risteily, jossa oli esiintymässä Neljä ruusua ja vähän komediaa, Hedbergiä ja Haustolaa. Olis luullu, että paatti olisi täynnä lihavia, karvaisia, hikisiä kanssamatkustajia, mutta ei, meille riitti tilaa yllinkyllin. Mukana matkassa oli myös perus laivamummoja, lapsiperheitä, alaikäisiä poikia roikkumassa baaritiskin vieressä kerjäämässä, pelikonerobotteja ja viinaa vetäviä torniolaisia sällejä. Hauskaa oli, vaikka hytissä nukkuminen tuotti huonoa tulosta, kun ilmastointi ei toiminut ja hikikopissa ei ilma kiertänyt. Viina virtasi aamutunneille asti ja meidät häädettiin päätydiskostakin jo neljän aikaa, typerää toimintaa.

Baarissa nautimme ylikalliita drinkkejä, istuimme Hedbergin vieressä, pelihallista tuli Karin lempipaikka ja kannella saatiin ihastella Ruotsin maisemia. Mun hiukset keräsi paljon kiinnostusta, varsinkin vanhemman väen puolesta. Millon mun hiuksia tultiin nykii ja sukii ja millon taas tultiin kyselee värjäysprosesseista. Vaikka väsymys painoi ja kotiin oli ikävä, niin uudestaan menisin vaikka heti! Kissanpennut oli hoidossa vanhemmillani ja kisut ei oikein tiennyt miten päin olisi, vähän taisi jännittää matka Helsingistä Turkuun. Kyllä ne kuitenkin viihtyi mun äidin hoivissa ja äiti taisi vähän ihastuakin pentuihin. Onneks Polska oli ovela katti ja pissi äitin päiväpeiton päälle, hah! Hyvä tyttö.


Hedberg on kyllä mainio mies, naiset kirmas sen ympärillä ja siideri näytti maistuvan herralle. Kyllä sen Samin oli pakko ruveta vetämään baarissakin Neljän ruusun tahtiin omaa showta ja äijä rupeskin tanssimaan ihan fiiliksissä yksin keskellä baaria. Ihana mies.





Vähän tuliaisiakin tuotiin. Tupakkaa (tietenkin) ja Karille vähän karkkia ja energiajuomaa (aaaaa dynamiittia!). Eiköhän noi riitä hetkeksi. Ens kerralla sitten Tallinnaan samalla lössillä. Halpa viina ja tupakki houkuttaa, vaikka mun pitäiskin lopettaa polttaminen (nimim. sähkötupakka ja nikotiinipurkat ostettu) piakoin. Voin muuten sanoo, että noi herkut ei meillä kauaa säily, mun täytyy pitää puoleni, että saan oman osuuteni noista! Ihanaa ku Kari on niin suuri herkkusuu.

Villi maanantai

Aamu alkoi, kun heräsin kissojen riehumiseen. Juu, kissoille pöperöt lärviin ja meitsille ruisleivät nassuun. Kari nukkuu vielä, ehkä pitäisi herättää se? Kuuntelen tässä samalla Jaajon juttuja, ikävä Aamulypsyä. Tällä viikolla on tiedossa tyvikasvun poistamista ja tukan värjäämistä entistäkin punaisemmaksi. Laivareissu odottaa torstaina, oon innoissani. Buffettiin syömään vähän katkarapuja ja seuraavana päivänä krapulaa. Villiä. Lupailin jo matkaseurueelleni vetäväni karaokessa täydessä tuubassa Frontside Ollieta, koska Kari vihaa sitä ylikaiken ja saa hävetä silmät päästä. Oonkohan mä ihan kamala tapaus?

Oon kuitenki tosi hyvillä fiiliksillä, koska ylitin itseni eilen ja kipitin Jumbon One Way-liikkeeseen ja ostin itselleni kahdet housut. Miksi ylitin itseni? No, vihaan housu-ostoksia. Kuten myös kenkä-, rintsikka- ja takki-ostoksia. Mulla on isot, mutta lyhyet jalat, mun kokoisille ei ole suunniteltu kunnollisia housuja. Olin aiemmin käynyt samassa liikkeessä, nappasin kainalooni jokaiset naisten housut omassa koossani, menin sovituskoppiin ja viivyin siellä noin puolisen tuntia sovitellen jokaisia housuja, jotka siitä liikkeestä löytyy, tuskahiki valui ohimoa pitkin, kun totesin, ettei mitkään mee mun jalkaani. Perkele. 
Kari kuitenkin löysi itselleen kivat punaiset housut miesten osastolta, venyvää materiaalia ja todella siistin näköiset. Kotona testasin niitä Karin uusia housuja ja voi vittu. Ne meni mun päälle! Ja takas One Wayhyn ja ostin kahdet mustat miesten housut, jotka oikeasti näyttää ja tuntuu hyviltä! Parhaimmat housut, mitä oon ikinä omistanut. Ja tällä kertaa olin fiksu tyttö ja ostin todellakin kahdet housut, koska mulla ne kuluu todella nopeaa. Enää ei tarvitse kulkea kylillä haaroista repaleiset housut jaloissa, eikä mua tarvitse ainakaan puoleen vuoteen viedä housu-ostoksille. Jes!

 Joku hetki sitten saitte toivoa postauksia, ja tässä ois niitä, jotka tuun toteuttamaan:

Asuntopostaus
Pikainen asuntopostaus (perheasunto)

Lempi kengät/vaatteet/korut

Kuvausvinkkejä 

Hiuspostaus

Tyylipostaus 

Joitain postauksia olenkin jo toteuttanut, mutta nykyisestä asunnostamme ei ole vielä tullut postausta, ei hätää, se on tulossa. Kaikki aikanaan. Hiuspostauksia olen tehnyt ja tulen vielä tekemään, yksi odottaakin jo luonnoksissa julkaisemista. Samoin tyylipostauksesta olen tehnyt ykkösosan, toinen on luonnoksissa, pitäisi varmaan käydä painamassa "julkaise"-nappulaa. Pienellä etsinnällä nämäkin olisi löytynyt tunnisteiden takaa :--) Kuvausvinkkejä olenkin jo laatinut luonnoksiin, en ole vain varma auttavatko ne ketään/kiinnostaako kukaan mun jorinat valokuvauksesta. Kengät/vaatteet/korut-postaus olikin aivan mainio idea, koska en ole koskaan edes ajatellut tehdä mitään sen kaltaista postausta!

Nyt pitää mennä potkimaan tuo mies tuolta sängystä ylös ja pistää kaffet tulemaan, jotta se ehtii herätä tähän päivään. Miten jollain voi olla noin hyvät unenlahjat? Epäreilua.

Hyvästi selvä päivä

Musta ei oo kuulunu vähään aikaan mitään, koska oon yrittänyt elää päivä kerrallaan ja unohtaa vaikeat asiat. Kuitenkin asiat on mulla ihan hyvin, vaikka lääkkeet ei auta ihan toivotulla tavalla ja oon edelleen eristäytynyt muista. Nykyään yritän välttää jopa kaupassa käyntiä mahdollisimman pitkään kuin mahdollista. Ahdistaa astua ulos kodista, mun suojakuplasta, jossa oon turvassa. Ihmiset nauraa, pilkkaa, tuijottaa mua. Ihan joka paikassa. Paniikkikohtaus on lähellä. 

Kävin Turussa viime viikonloppuna juhlimassa mun ja kaverin yhteissynttäreitä, viina virtasi, chilipähkinät ja tuulihatut maistuivat, liftattiin limusiinille ja kyytiinkiin oltaisiin päästy, mutta mulla ja muilla oli kiire lukemaan seuraavan päivän uutisia keskelle kävelytietä märälle asfaltille. Hauskaa oli, ilta oli ikimuistoinen ja humalassa tuli oltua. Kumma kyllä, mua ei ahdistanut lainkaan, vaikka lähdin yksin Turkuun. Ihmiset siellä olivat mulle tuttuja, rakkaita, joiden kanssa pystyn olemaan oma itseni. Humalassa osoitin monella tavalla rakastavani niitä ihmisiä ja olin pitkästä aikaa onnellinen. 

Pari päivää sitten ystäväni tuli Helsinkiin ja minun oli tarkoitus lähteä häntä vastaan kaupungille. Yksin. Metrolla. Olen liikkunut metrolla monia kertoja, mutta en kertaakaan yksin. En edes muista, milloin viimeksi olisin kulkenut julkisilla yksin. Paniikkikohtaus oli jo tulossa, kunnes kokosin itseni ja hyppäsin metroon. Mun teki mieli huutaa. Itkeä. Oli päästävä pois. Saavuin kuitenkin Kampin metroasemalle elossa, en kuollut. Olen huomannut, että autolla kulkiessani mua ei pelota lainkaan, eikä Karin seurassa. Ne on mulle suojakilpiä, joihin turvaudun ahdistavalla hetkellä. Julkisilla liikkuessa ei ole mitään pakopaikkaa, varsinkaan jos olen yksin. Kotona olen täysin turvassa. En tahdo lähteä täältä pois. 
 
Vaikka olenkin epäsosiaalinen ja herkästi syrjäytyvä nuori, yritän silti pitää itseni terveenä ja iloisena. Uudet muumimukit piristävät aina pahaa päivää, samoin kissat ja hiusten kirkkaus. Vitamiinit, rasvanpolttajat ja vihreä tee auttavat pudottamaan painoa, samoin kahvakuulien kanssa treenailu. Hiusvärit tilasin täältä, eipähän vähään aikaan tarvitse kärsiä haaleasta tukasta. Varsinkin nyt kaamoksen aikaan itsestään tulee pitää hyvää huolta ja pitää itsensä virkeänä. Kirkkaan punainen paloauto-tukka, värikkäät muumimukit täytettynä appelsiini-teellä ja kissa kainalossa kehräämässä helpottaisivat kenen tahansa ahdistusta ja masennusta, eikös?

Ensi viikolla olisi sitten taas nokka kohti Turkua ja porukalla laivalle! Harmittaa, kun missasin tämän vuoden Stand up Turun (oon hidas enkä saanut lippuja nyyh), joten ensi torstaina suuntaamme Silja Europalle katsomaan Sami Hedbergiä ja Tomi Haustolaa! Toivottavasti matkasta tulee jännittävä ja ikimuistoinen. Juottakaa mulle viinaa.