Aamylypsyn paluu!




Sain valtavan itkuhuuto-kohtauksen, kun kuulin viime vuoden lopulla Jaajon lopettavan Suomipopin Aamulypsyssä. Jaajon jutut, ja yleisestikin Aamulypsy kuului ennen mun jokaisen arki-aamuun, aina ennen töihin ja kouluun lähtöä kuuntelin sitä. Joskus jopa jäin autoon kuuntelemaan radiota, kun en kyennyt irroittautumaan Jaajon jutuista. Jokainen aamu oli mun piristys, kun sain kuunnella Suomipopin aamua, enkä vaihtais sitä mihinkään. Töissä kuuntelin radiota kuulokkeista ja joskus räjähdin yksin nauruun ja pudottelin rättejä ja mopit putos mun kädestä (olin ennen siivooja). Onneksi työkaverit ymmärsi mistä on kyse, eikä pitänyt sitä mitenkään outona tapana.

Musta oli surullista, että Jaajo korvattiin Janne Katajalla ja Esko Eerikäisellä. Aamulypsy loppui, mutta Suomipopin kuuntelu ei. Edelleen kuunnellaan Karin kanssa Rakel Liekin ja Arttu Harkin juontoja ja Pikaparlamenttia (Pikistä). Aamujuonnot kuitenkin jäi välistä, koska tuntui, ettei siitä ole kunnon aamunavaukseen ja etenkin Jannen ja Eskon jutut vain väsyttivät mua entisestään, eivätkä herättäneet uuteen päivään. Masentuneen kuuloista porukkaa siellä studiossa oli.

Onnekseni Jaajo ja Aamulypsy palaa taajuudelle ensi vuoden alussa 7.1 ja palaan taas radion ääreen odottamaan hyvää huomenta iloisilta juontajilta. Jotkut kuitenkin saattavat vetäytyä pois kuuntelutaajuudelta, ainakin mun isäni, joka vihaa Jaajon juttuja ylikaiken ("aina se puhuu niin härskejä siellä niin.."), mutta itsekin olen sen verran pervo ja huumorintajuinen, etten kestä olla kuuntelematta. Aamulypsy on ollut yksi asia, minkä takia jaksoin jopa siskoni kuoleman jälkeen nousta uuteen päivään ja lähteä töihin siivoamaan toisten jälkiä.


Musta on toisaalta aina ollut outoa kuunnella radiota, enkä ole ymmärtänyt aina sen funktiota. Toisaalta Aamulypsy muutti mun mieleni ja kun sain oman auton 18-vuotiaana, kuuntelin radiota lähes päivittäin, varsinkin jos autossa lojuneet CD:t olivat kuunneltu läpi moneen kertaan. Radiota kuuntelemalla sain myös tietoa maailmalla tapahtuneista asioista, uutiset ja sää oli joka aamu kuunneltava. Lukiossa sitä en vielä tehnyt päivittäin (hyi minua!). Radion avulla pysyin ajantasalla asioista jonka lisäksi vielä sain nauraa vatsani kipeäksi.

En oikein vieläkään ole mikään radio-ihminen, enkä kuuntele montaa radiokanavaa. Radio Rock ja City soi meidän autossa Karin haluten niin, itse yritän kyllä pistää vastaan (kuka jaksaa sietää Jone Nikulan ääntä radiossa..). Vaikka raskasta musiikkia kuuntelenkin, niin noilta kanavilta ei minun mieleeni olevaa musiikkia tarjota läheskään tarpeeksi. Voice, Iskelmä (älkää naurako) ja Suomipop ovat minun kanavia, joita kuuntelen, mutta pääsääntöisesti Suomalaista. Jännää. Myös radio Sputnikkia olen kuunnellut ajotunneilla ajo-opettajani kanssa, haha, ihan parasta.

Ps. En edes meinannut muistaa: olen kohdannut Jaajon myös ihan henkilökohtaisesti! Olin tuolloin 13-vuotias pieni tyttö Ruisrockissa ja olin kuuntelemassa Negativea ja herra Linnonmaa seisoi aidan takana ja puhuttiin siinä sitten, kuinka paskaa tämä musiikki onkaan. Silti sitä oli pakko kuunnella. Jaajo on mun idoli. Vaikkakin vähän hölmö.


3 kommenttia:

  1. Jee, mäki oon nyt onnellinen <3333 Jaajo rulezzz!

    VastaaPoista
  2. Jaajon paluu, jes! <3
    Pidä hei muuten tää nykyinen banneri, tää on sun näköinen kaikista eniten ;>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaajo on kyl iha paras ;3 ja kiitos, harkitsen vielä asiaa :3

      Poista

♥ puss