Sekavaa ahdistusta

Vihaako ne mua? Kuka musta muka tykkäisi?


Pitääkö ihmiset mua tekopyhänä/itsekkäänä/ylimielisenä/omahyväisenä? Oon kai liian miellyttämisen haluinen kun haluan, että kaikki pitäisi musta ja loukkaannun, jos joku ei musta henkilökohtaisesti pidä. En minäkään kaikista ihmisistä pidä, joten miksi kaikkien pitäisi tykätä musta?

Multa on odotettu aina liikoja. Äiti halusi musta täydellisen tyttö-lapsen, ja kun en ollutkaan hänen mielikuviensa mukainen, minulta odotettiin aina liikaa. Minun piti aina olla hyvä kaikessa: koulussa, harrastuksissa, ihmissuhteissa. Minun piti käyttäytyä aina hyvin, enkä koskaan saanut käyttäytyä rumasti tai puhua väärissä tilanteissa. Minun piti pitää tunteeni sisällä koko lapsuuden. Minun piti leikkiä hiljaa omassa huoneessa tai katsoa päivät pitkät tv:tä, kun kavereitakaan ei ollut. Huoneeni piti aina olla siisti ja hiukset kauniisti letillä. Minun piti omata hyvät pöytätavat ja syödä ruoka mukisematta loppuun, vaikka se ei maistuisikaan. Minun olisi pitänyt opiskella sairaanhoitajaksi, koska äitini halusi. Se oli ensimmäinen asia, missä pistin äidilleni vastaan. Menin lukioon.



Lukiossakin minulta odotettiin aina liikoja. En ollut koskaan mikään lukutoukka, joten lukio mentiin lukematta läpi. Tuntuu, kuin äitini haluaisi toteuttaa hänen toiveensa minun kauttani. Hän haluaa, että olen täydellinen lapsi, jota ei tarvitse hävetä. Äitini häpeää minua. On aina hävennyt. 
Oon aina ollut kauhean itsekriittinen, ja ajattelen liikaa ihmisten mielipiteitä. Joskus kuitenkin mietin, kuinka turhaa on kuluttaa aikaa ajattelemalla, mitä muut musta pitää. Se on kuitenkin vain jäänyt lapsuudesta, kun en silloin saanut tarpeeksi huomiota/rakkautta ja muuta liibalaaba. Mut on torjuttu pienestä pitäen ja pelkään, että mulle rakkaat ja tärkeät ihmiset torjuu mut, jos teen jonkun virheen elämässäni. Eihän se niin mene, mutta voisihan se kuitenkin, eikö?

Haluaisin olla ajattelematta muiden mielipiteitä, koska se rasittaa mua ja mun psyykkistä hyvinvointia niin paljon. Enkä nyt tarkoita sitä, ettenkö voisi lähteä kauppaan/huoltoasemalle/kaverin luokse ilman meikkiä tai Reinot jalassa lähteä viemään roskia. Ei, siihen oon jo oppinut, että voin näyttää miltä itse haluan. Oon aina pukeutunut ja meikannut oman maun mukaan, enkä ole jaksanut kuunnella toisten valituksia rikkinäisistä tennareista tai likaisesta t-paidasta. Minun päälläni ne vaatteet on, ei sinun. Pidän omasta tyylistäni kiinni, koska pelkään sulautuvani massaan ja hukkuvani sinne. Mielummin oon sotkuinen mörökölli kuin massatuotanto-barbie.


Mua ahdistaa tosi usein julkisissa paikoissa olo, varsinkin jos pitäisi asioida jotain. Kaupassa Kari maksaa ostokset, minä pakkaan. En katso ihmisiä silmiin, koska a) olen aina ollut todella ujo b) pelkään ihmisten tuijottavan ja tuomitsevan minut. Kuten seuraavassa tilanteessa:

Käytiin viime viikolla päivystyksessä ja Kari hoiti asiaa minun puolestani siinä tiskillä, kun tärisin ja pelkäsin kuollakseni saavani paniikkikohtausksen. Tiskin toisella puolella hoitaja puhui Karille, kyseli asioita ja tyrmäsi heti, ettei heillä ole tapana antaa minunlaisilleni potilaille lääkkeitä tai muutakaan apua keskellä yötä. Sitten hoitaja katsoi mua ja kysyi kovaan ääneen:"Mikset sinä puhu itse?" ja pelästyin niin paljon, että paniikkikohtaus oli askelta lähempänä tuloaan ja kyyneleet vieri mun poskea pitkin, kun yritin pidätellä itkua. Tärisin vain enkä pystynyt puhumaan mitään. Ahdisti niin paljon.
Hoitajan käytös kummastutti mua todella paljon ja ahdistuin siitä vielä enemmän, kun tuntui, että mut tuomittiin heti joksikin narkkariksi tai idiootiksi. Hoitaja kuitenkin kävi kysymässä lääkäriltä, mitä mun kanssa voitaisiin tehdä ja palasi pian takaisin ja hän oli selvästi rauhoittunut, eikä puhunutkaan enää niin tuomitsevalla äänensävyllä ja yritti auttaa parhaansa mukaan. Kuitenkin minut käännytettiin pois, vaikka tuntui, että kuolen kohta, ahdistaa ja muuta yhtä sekavaa. Vieroitusoireet ovat ihan perseestä, sano mun sanoneen.

Ihmiset tuomitsee toisiaan liian helposti, jos ei käyttäydy samalla tavalla kuin muut tai omaa vähääkään erilaisia mielipiteitä. Olen ylpeästi erilainen ja toimin kuten itse haluan, eikä kenenkään muun mielipiteet saa vaikuttaa omaan olemiseen. Aion pistää vanhemmilleni vastaan niin kauan, kunnes hekin tajuavat minun omaavan oman valinnanvapauden. Teen kuten itsestäni parhaalta tuntuu. Aion elää tämän elämän omilla ehdoillani ja saan valita, miten sen elän.

15 kommenttia:

  1. Ah, mulla on osittain sama ongelma ton kans et suutun jos joku ei tykkää musta. Mulla reaktio on vaan sellanen instant ghetto bitch, ja muutun sitä ihmistä kohtaan entistä provokatiivisemmaks :| En hyödy siitä mitään mut se vaan tulee niin luonnostaan! Ärsyttävää, ruokin itse sitä toisen inhoa itseäni kohtaan...

    Huippua et oot kuitenki sisäistäny ton tyyliasian, onkin paljon kivempaa olla vähän söhry ku et kampais otsatukkaa suoraan vartin välein :) Oisitpa vaan kuullu mikä sota käytiin eilen mun tatskoja vihaavan äidin kanssa, ku esittelin ton uusimman. Ei kuulemma tarvii enää odottaa saavani kotona ruokaa jos tulee yhtään lisää. Pyh, katotaanpa vaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wää tosi kurjaa :< Tai siis, vaikka itse en pitäisikään jostain tietystä ihmisestä, voin aina yrittää tulla toimeen ja käyttäytyä hyvin. Harvemmin vittuilen kellekään tai käyttäydyn törkeästi jotakuta kohtaan vain siksi, etten pidä kyseisestä ihmisestä.

      Haha äitis tottuu vielä ajatukseen, usko pois ;) Meillä oli sama homma silloin kun kotona vielä majailin. Lävistyksiä naamassa > ei kotia. Tatuointeja sain kyllä ottaa, mutta ei vanhemmat niistäkään välittänyt pahemmin. Lävistykset olivat pahempia.

      Poista
  2. Siis mitä vittua toi hoitaja :O Käsittämätöntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkeenpäin ajateltuna oli kyllä aika töykeää käytöstä, ja olisin voinut vaikka pissata sen hoitajan päälle. Okei, ehkä en nyt kuitenkaan, mutta silti. Sairaalat ovat sitä varten, että ihmiset saavat hoitoa akuuttiin tilanteeseen ja eivät joudu kärsimään. En saanut edes rauhoittavia tuossa tilanteessa, vaikka niin pyysin. Sain vain taputuksen päähän ja lauseen "kyllä se siitä". Haha :3

      Poista
    2. Olisin voinut etäpissata sun tueksi. Kiva täti...

      Poista
  3. mä ihailen sua! :3 <3

    VastaaPoista
  4. mulla itsellänikin on takana ongelmainen lapsuus, jonka takia mietin myös liikaa pitääkö toiset ihmiset musta ;__;
    hienoa kun teit tämän postauksen.<3 tykkään sun blogista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saa miettiä liikaa, se pilaa kaiken ♥ Kiitos :)

      Poista
  5. Tämä postaus hieno! Jos saa kysyä, niin mistä vieroitusoireet?

    VastaaPoista
  6. sussa on tosi paljon samoja piirteitä kuin mussa, mitä oon sun teksteistä lukenut! toi ihmisten miellyttämisjuttu on liian tuttua..

    pärjäile!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääh, pitäisi päästä eroon tästä, ei kaikkia voi miellyttä :<

      Poista
  7. Muaki pelottaa tosi paljo ihmisten arvostelu. Jos pidän jotain kirkkaanväristä paitaa, pelkään, että ihmiset luulee mun hakevan huomioo. Siks en puhu paljoa, en haluu huomiota :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta yleensä luullaan, että haen vain huomiota pukeutumisellani tai ylipäätään ulkonäölläni. Tosiasiassa en halua huomiota lainkaan :) Ei saa ajatella noin, pitää ilmaista itseään!

      Poista

♥ puss