When did the diamonds leave your bones?


Käytiin eilen Kalasatamassa tsekkaamassa parit graffitit ja Suvilahden kaasukello. En tiedä mikä noissa kaasukelloissa kiehtoo, oon monta kertaa käyny kuvaamassa Turun kaasukelloa ja kaasupalloa, ja musta ne on jotenkin pelottavia. Tai ainakin se kaasupallo, joka vaikuttaa siltä, että se vyöryää päälle minä hetkenä hyvänsä. Oli muuten virhe ottaa kuvia keskipäivällä kun aurinko paistaa täydeltä taivaalta. Kerrankin kun mun lensbaby-linssi oli mukana.. Buu.



Jaa mitäpä mulle muuten kuuluu? Oikein hyvää. Oon ruvennut ajattelemaan positiivisemmin ja toimimaan, sen sijaan että valittaisin himassa perse leveänä, että oon surkea kaikessa mitä yritän tehdä. Oikeastaan oon aika yllättynyt, mutta mulla on parin viikon päästä kaksi työhaastattelua ja kolmannesta pitäisi sopia ensi viikolla. Yllättynyt oon siinä mielessä, että mulle ei oo koskaan tullut näin montaa työhaastattelua, varsinkaan noista paikoista mihin hain. Ja vieläpä tää nuorten työllistymistilanne yleisesti, kun töitä on niin vaikea muutenkaan saada nykypäivänä, vaikka olisi ammatti ja koulutus. Eniten kuitenkin jännittää, sillä nuo kaksi haastattelua tapahtuu ryhmässä! Onneks ryhmähaastattelu ei oo mulle mitenkään vieras, sillä olin yksi kevät Muumimaailmassa ryhmähaastattelussa ja osaan varautua oikealla asenteella kyseisiin tilanteisiin.

Niin ne asiat vaan järjestyy, kun pistää oikeat asiat etusijalle ja alkaa työstämään jotain, mitä oikeasti haluaa. Tuleva näyttää paljon valoisammalle kuin puoli vuotta sitten, ja oon innossani, koska voin paremmin kuin pitkään aikaan. Oon huomannut, että mulla ei ole ollut ahdistusta aikoihin ja paniikkikohtauksetkin ovat vähentyneet huomattavasti. En tiedä, johtuuko se kevään tulosta vai omasta asenteen muutoksesta, mutta hyvä näin!



Jos asioille ei tee mitään, ne eivät myöskään muutu, vaikka kuinka toivomalla haluaisikin. Itseään tsemppaamalla ja pienellä potkulla perseeseen voi saada jo paljon aikaiseksi. Uskon, että asiat järjestyvät vielä eikä tätä peliä ole menetetty.

Millä tavoin te olette saaneet elämästä kiinni, jos ote on lipsunut siitä? 
Miten tsemppaatte itseänne jatkamaan seuraavaan päivään?

Viivästys

Kello on 17:35. Heräsin vasta. Näkkäri ja appelsiinimehu maistuvat hyvälle. Pyykkiä pitäisi pestä. Ja soittaa ehkä äidille. Ei jaksais. Virpojat pimpottavat ovikelloa, ei kiinnosta.

Näin mun sunnuntai alkoi, pitkillä yöunilla, joita virpojat häiritsivät ja nälän iskiessä kaapista ei löytynyt muutakuin näkkäriä, joka kelpaa vallan mainiosti. Kämppä on kuin hurrikaanin jäljiltä, eikä täältä löydä mitään. Joka tapauksessa, mun piti postata jo aiemmin, mutta Kari ryöväs mun hiiren, niin en jaksanut ees harkita photarin avaamista ja yrittää laatan kanssa muokata kuvia. 



Kuten huomaatte, värjäsin taas hiuksiani ja mua naurattaa tää lopputulos. Pinegreeniä multa löytyi puol pulloa ja piti vähän improvisoida, koska se ei todellakaan riitä mun tukkaan, joten hoitoainetta vaan sekaan ja päähän. Tais tulla vähän liikaa hoitoainetta, kun tästä näemmä tuli vähän pastellin vihreä :'D Aika söpö. Ens viikolla pääsen onneks värjäämään tän kunnolla, eikä tarvii pastellinsävyisenä kulkea kylillä.

Ja viime postauksessa puhuin myös siitä, kuinka yritän saada elämäni kuntoon ja päästä täältä pohjamudasta pois kertaheitolla. No postissa tulikin kaksi työtarjousta työkkäriltä, mikä positiivinen yllätys, mutta ei, puhelinmyyjän duuni ei houkuttele mua, terveisin minulta löytyy puhelinfobia. Yllätyksekseni sain sähköpostiini perjantain aikana yhteydenottopyynnön erääseen siivousfirmaan, jossa olen aikaisemminkin työskennellyt ja oon aika varma, että saan sieltä edes jotain töitä! Oon aika innoissani, mutta samalla jännittää, miten työhönpaluu menee. Vaikka siivousduuni ei olekaan mitään nannaa tai arvostettua työtä, niin parempi sekin kuin ei mitään.




Tässä viikonlopun aika oon kuvannut teille videopätkiä, jotka mun pitäis vielä editoida (Movie Makerilla en ala tekemään enää mitään) ja Kari lupaskin ladata mulle Sony Vegasin, jotta pääsen edioimaan kunnolla! Sitä odotellessa, en edes muista, milloin viimeksi olisin päässyt käyttämään Sony Vegasia. Harmi vaan, että mun kone vetelee edelleen viimeisiä eikä jaksa pyörittää kaikkia ohjelmia kunnolla, mutta kunhan pääsen töihin niin pystyn säästämään rahaa uuteen koneeseen! Kari suunnitteli jo kokoavansa meille kunnon pöytäkoneen, koska me molemmat tarvitaan supertehotietokone (Kari pelaamiseen ja ohjelmointiin, minä taas niihin perus media-assarin hommiin).

Mutta näiltä näppäimiltä siirryn seuraamaan Pihlajakadun fiiliksiä ja nauttimaan koti-illasta ja lämpöisestä viltistä. Toivottavasti tänä yönä pääsen nukkumaankin jossain vaiheessa, enkä valvoisi taas aamuun asti. 

Zombeja ja Pokémoneja! (+kissoja)


Hui kuinka aurinko loistaa ja meidän kämppään paistaa viimeinkin auringonvalo! Päivät pitenee ja saan energiaa luonnonvalosta enemmän kuin täydestä pannusta kahvia. Oonkin päättänyt saada elämäni raiteilleen kunnolla ja hommailin eilen koko päivän ennakkotehtävien parissa, peukut pystyyn, haluan viimeinkin AMK:hon opiskelemaan! Eilen raahasin itteni työkkäriin, mutta mut käännytettiin sieltä pois ruuhkan takia, tänään oli uus yritys ja sain viimeinkin selkoa asioihin. Välillä kuitenkin epäilen mun työkykyä, mutta enköhän osaa suhtautua uuteen työhön asenteen muutoksella ja positiivisella ajattelulla! Tulevaisuus näyttää pitkästä aikaa valoisalta.

Ollaan Karin kanssa hamstrattu tässä viikon sisällä yltiopaljon zombie-mättöä, oikeastaan vahingossa. Aloitettiin The Walking Deadin jaksojen katsominen ja hyvään vauhtiin päästiin siinäkin. Harmi vaan, että kyseinen sarja on meidän makuun hieman liian hidas (jätin pari jaksoa katsomatta ja silti pysyin hyvin kärryillä koko touhusta), mutta toisaalta mielenkiintoinen. Seuraavaa jaksoa odotellessa! Kari suostui myös katsomaan mun kanssa Resident Evilin (joo oon tynnyrissä elänyt, kun en oo nähnyt sitä aikaisemmin) ja huomenna alkaa 28 päivää/viikkoa myöhemmin-maraton! Edellä mainitut ovatkin mun suosikkeja zombie-leffoja ollut alusta saakka. Saa muuten vinkata lisää hyviä zombi-filmejä! 

Kari myös latas mulle Gameboy-emulaattorin niin pääsin taas hakkaamaan Pokémon-pelejä! Vietin 2,5h näytössä kiinni ja kiljuin kuin pikkulapsi jouluaattona kun olin niin innoissani. Ajankulu katosi ja sormet ovat verillä.. Saa kai sitä joskus pelata rikkinäisissä lökäreissä, juoda yltiöpaljon kokista ja haista pahalle?

Huomenna suunnittelin napsivani kämpästä kuvia ja ehkä videoin alustavan kämppäpostauksen (haha vihdoinkin?) jos vain auringonvalo sallii loistaa meidän lukaaliin sopivasti. Vaikka tää kämppä ei vielä oo mun makuun valmis ja kunnolla sisustettu, löytyy täältä paljon mieleisiä elementtejä, joista pidän. Silti haaveilen päivittäin kylppäriremontista, Ikea-reissusta ja isosta kulmasohvasta..


Laserpewpew-lelu kiinnostaa, Polska nukkuu nykyään jaloissa peiton alla ja Piukulla on kieliongelma. Ajatella, että pennut ovat pian vuoden ikäisiä! Ne on vielä niin vauvoja ;__;

PINEGREEN

Värjäsin viime yönä punaisen takatukan pois viimeisillä blondausväreillä ja totesin, ettei musta kyllä koko blondia tuu tekemälläkään. Sohin Crazycolorin pinegreenin kanssa vähän lisäväriä ja näissä kuvissa se näyttää turkoosilta, vaikka on enemmänkin vihreään taittuva. Eipä oo kummoinen muutos kun väri loppui kesken ja piti improvisoida. Oikeasti tuo shokkiväri on paljon kirkkaampi ja erottuu vaaleasta tukasta hyvin. Kaikinpuolin oon ite tyytyväinen tähän nyt, tuo pinegreen pysyy tukassa kauan ja haalistuessaan ei muutu ällöttäväksi, toisin kuin punainen, joka haalistuu pinkkiruskea-sekoitukseksi.

Mitä mieltä ootte?



Nappasin kissat päiväuniltaan kuvauskavereiksi! Vähän väsynyttä porukkaa. Piuku vasemmalla puolella ja Polska oikealla. Piuku on kasvanut isoksi tytöksi, vaikka onkin meidän perheen vauva ja arkajalka. Kari totes tänään, että Piuku ei muistuta yhtään kissaa, vaan laiskiaista. Laiskiainen tuo punkero onkin, pitäis saada se liikkeelle jotenkin (miten ois juoksupyörä?).

Tänään luvassa töllön tuijotusta (Modern Family 1-4 tuotantokautta katsottu jo läpi, mitä seuraavaksi?), makaronia ja ketsuppia, ehkä vähän ulkoilmaa ja kahviseuraa. Vallan mainio päivä siis.

Ps. Join eilen yhden kupin kahvia ja muistin taas, miksi en juo sitä. Hyi olkoon..

Mies eikä poika enää


Kaikkihan varmaan on huomannut, että en ole mikään naiseuden perikuva, mekot ja legginssit ovat mulle täyttä hepreaa, meikkejä en osaa ostaa/käyttää ja  kynsilakat ja huulipunat eivät ole mun seurassa mikään erinomainen puheenaihe. Oon yrittänyt vuosien aikana omata naisellisuuteni ostamalla tyttömäisiä vaatteita, käyttämällä vähän naisellisempia kenkiä ja opettelemalla meikkaamaan edes jotenkin. Silti tuntuu, että kaikki naisten hömpötykset eivät kuulu mulle ja tyydyn kauluspaitoihin ja poikien housuihin.


Jos puen itselleni mekon, sukkahousut/legginssit, korkokengät jalkaan, ehostan naamaani glittermeikeillä ja hommaan siistit kynnet, en tuntisi itseäni. Luulin pienenä itseäni pojaksi ja kysyin äidiltä, miksen ole niinkuin muut poikalapset. No, totuus tuli ilmi, oon tyttö ja mun pitää leikkiä autojen ja monsterilelujen sijaan barbeilla ja poneilla. Oon tullut aina paremmin toimeen poikien seurassa kuin tyttöjen, tykkään puhua autoista (vaikka en autoista oikeastaan tiedäkään mitään), olla likaisena, heittää härskiä läppää ja tuntea kuuluvansa miesten joukkoon. Tyttöjen puheet meikeistä ja uudesta kivasta vaatepuljusta ei saa mua innostumaan.

Vaikka olenkin poikamainen tyttö, kyllä osaan heittäytyä naiselliseksi jossain tilanteissa. Tykkään söpöillä (vaikka en olekaan siinä mestari), lakata kynsiä ajankuluksi, käyttää hajuvesiä. Hihittäminenkin onnistuu muutaman vuoden harjoittelun jälkeen, eikä nauruni ole enää niin räkäistä höhötystä. Sen sijaan kiljuminen ei vieläkään onnistu vaikka kuinka haluaisin, multa tulee vain karjuntaa, jos tilanne niin vaatii.

Haluaisin osata käyttää koruja, niin kaulassa kuin ranteissakin. Sormuksista puhumattakaan. En vain osaa. Oon aikamoinen äijä, vaikka en kaikkia miehen hommia osaakaan. Vaikka mulla ei vasara pysy kädessä erityisen hyvin, en osaa rakentaa/korjata mitään, lampun vaihdossa joudun turvautumaan sähköalan ammattilaiseen, niin kyllä mä varmasti selviytyisin miehen roolista aika hyvin.

Monet mun kaverit eivät odota mun pukeutuvan tyttöjen hepeniin, mutta kyllä ne varmasti toivoisi. Ja niin toivon minäkin välillä. Kesällä ois unelmaa pitää yllään jotain nättiä mekkoa ja kivoja kenkiä, jotka antavat ryhtiä mun lättänään olemukseen. Tonykin sanoi, että mua olisi vaikea kuvitella mekossa ja korkkareissa, oon kyllä ihan samaa mieltä.


Musta ei oo montaa kuvaa, jossa olisin kovinkaan naisellinen. Joissain tilanteissa puen mekon päälle etiketin mukaisesti (esim. rippi-, yo-juhlat) tai sitten ihan vain tyttöjen kanssa bilettämään mennessä ja yrittämällä sopeutua joukkoon. Yleensä kyllä juhlatilaisuuksissa heitän kauluspaidan, kravaatin ja bleiserin päälleni, se tuntuu itselläni paremmalta vaihtoehdolta kuin olla jotain mitä ei ole ja tuntea itsensä ääliöksi.


Lukiossa eräällä valokuvauskurssilla minulle sanottiin, että näytän L-koodin Shanelta (suuri kunnia), ja pakko myöntää, että olinkin aika rekkalesbon näköinen tuolloin. Moni ihminen on luullut mua pojaksi käyttäytymiseni ja ulkoisen olemuksen perusteella, eikä se haittaa mua lainkaan. En vain pidä siitä, että mun tulisi olla tietynlainen (äitini toivoisi mekkoja ja tyttömäisempää käytöstä), enkö mä vain voisi olla omaitseni ja olla lokeroimatta itseäni tiettyyn muottiin?  Sukupuoliset eroavaisuudet ovat nykypäivänä niin häilyviä, että väliäkös tuolla jos käytän miesten boksereita tai jätän ne monen mielestä söpöt korkkarit sinne kaupan hyllylle.


Mielummin olen vain poikamainen Jonsu, joka ei osaa pukeutua mielenkiintoisesti, puhua puuterin sävyeroista, hankkia ripsien pidennyksiä, pohtia tyttöporukassa huulipunan rajauksen tarpeellisuudesta tai shoppailla ostaria tyhjäksi alennusmyyntien aikaan. Ehkä vielä jonain päivänä.




Sisustustarroja!


Oon ollut viime aikoina vähän laiskanpuoleinen sisustuksen suhteen, varsinkin kun valkoiset seinät masentaa (kauheeta sairaalameininkiä!), eikä maalaus- tai tapetointihommiin oo varaa, joten tutkin netin syövereistä sisustustarroja, joilla saa kivasti ja nopeasti eloa tylsäänkin sisustukseen!

Aluksi haaveilin Sweet Dreams-tarrasta, sillä meidän makuuhuoneen seinät huutaa valkoisuutta ja tyhjyyttä. Pieni lisäys sängyn yläpuolelle ei ole haitaksi (varsinkaan, kun en halua siihen mitään taulua), mutta löysin myös muita kivoja sisustustarroja, jotka voisin kotiuttaa omaan asuntomme tylsiin kohtiin. Oon yrittänyt toteuttaa siistiä sisustusta valokuvilla ja tauluilla, mutta tila alkaa loppua (etenkin olohuoneesta), ettei ihan jokaiseen tyhjään kohtaan viitsi tunkea taulua roikkumaan. Nämä tarrat ovatkin siitäa hieno keksintö, että ne on helppo pistää paikalleen ja poistaa tarvittaessa.



Ihmeesti huoneen ilme muuttuu, kun laittaa mielenkiintoisen tarran seinälle, oli se sitten yksinkertainen taikka yksityiskohtaisempi kuva. Netistä löytää tarroja joka lähtöön, mutta itse löysin täältä ihan törkeen siistejä kuvia, harmi vaan, että hinnat ovat aika suolaiset. Itse tykästyin simppeleihin tarroihin, jotka herättävät kuitenkin mielenkiinnon ja vievät huomion pois esim. pistorasioista tai muusta silmään pistävästä kohdasta. 

Millaisen sisustustarran sinä huolisit seinällesi? 

Friday




Oon jo kyllästynyt tähän vaaleaan tukkaan totaalisesti ja oon sitä mieltä että tää ei oo mun juttu. Vaalea ei sovi mulle, vaikka kuinka haluaisinkin. Oon ihastunut taas mustiin hiuksiin (toki jollain kivalla lisävärillä, esim1, esim2, esim3), mutta tiedän, että kyllästyn siihenkin ja turhaudun mustien hiuksien vaalentamiseen. Toisaalta, ei mustat hiukset mua edes pue, joten tyydyn johonkin parempaan ratkaisuun. Niin ja hiuksiakin pitäisi saksia, kuka uskaltaa tulla parturoimaan mun karvalakkia? Mulle pitäis antaa diapameja, jotta mun pehkon sais saksittua ilman, että mä puren ja huudan. Oon pahempi, kuin lapsi hammaslääkärissä..


Selvä kevään merkki on auringonvalon lisääntyminen, mutta:
 Missä kevät :-(




Ihanaa naistenpäivää kaikille tytösille! :) 




Should I sink or swim? Or simply disappear?
















Turha päivä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, Verkkokaupasta ostetut Mountai Dew-juoma ja  Willy Wonka- ja Skittles-karkit maistui. Ostin kaupasta hyviä aamupalaleipiä. Myös uusi hampurilaiskastike oli ostamisen arvoista, kerrankin. Kissoilla on kiima-aika ja Polska mouruaa hulluna. Autossa tuli paha olo. Bring Me the Horizonin Sleepwalking-video pyörii taustalla, luukutan tätä biisiä jo kolmatta päivää putkeen. Myöskin And The Snake Start To Sing-biisi soi mun korvissa samalla kun tiskaan jo viikkoja tiskialtaassa lojuneita kahvikuppeja. Matkaoppaissa joku ostaa Turkista kymmenen virkkuukoukkua, en ymmärrä miksi. Huomenna on naistenpäivä, saisinkohan tänä vuonna ruusun ja pusun poskelle?




Tänään en ole oma itseni. 

Huomenna ehkä.



Stand up !


Jo kolmisen vuotta oon seurannut tiiviisti monen eri koomikon sketsejä ja vitsien laadun nousua. Kuten varmaan monet arvaavatkin, Sami Hedberg  oli ensimmäinen koomikko, johon törmäsin Youtubessa. Tutkailin monia eri koomikkoja Youtube-palvelusta ja hamstrasin videopätkillä itteni ähkyksi ja nauroin mahani kipeäksi. Päätin tilata ensimmäisen stand up-dvd:ni, Sami Hedbergin Kokovartalomiehen, jota oon kuluttanut puhki monen montaa kertaa. Oon meidän kaveriporukan stand up-dvd-maisteri ja multa löytyy 19 kpl komiikkapätkiä hyllystä.

Oon jo kolmen vuoden ajan nähnyt monia hyviä koomikkoja livenä, laivalla, klubeilla ja Stand up Turussa. Kannattaa muuten tsekata netistä noita keikkoja, niitä on todella usein eikä yleensä maksa turhan paljon. Myös komedia-festareita/-kiertueita järjestetään laajalti koko Suomessa.

Miksi Stand up?
Oon tunnetusti huumorimiehiä, ainakin monet tuntevat mut huumorintajusta ja räkäisestä naurusta. Nauran paljon, ja Karikin toteaa, että huumorintaju on mun paras luonteenpiirre (:--D?). Tykkään nauraa paljon ja koomikot, jotka osaavat naurattaa ihmisiä ja kehittää vitsejä tyhjästä, on oiva lääke masennukseen tai naurukuumeeseen.

Kuka Stand up-koomikko on paras ja miksi?
Aina kun puhutaan stand upista, monet ja useat usein mainitsevat Sami Hedbergin ja Niko Kivelän ja väittävät muutaman Youtube-pätkän näkemisestä tuntevansa kyseiset koomikot ja sanovat näiden olevan parhaimmat. Noh, tuo ei pidä välttämättä paikkaansa. En voi edes luetella, kuinka monia koomikkoja olen nähnyt, mutta voin sanoa, että Samilla ja Nikolla on hyviä juttuja, mutta myös muilla koomikoilla on. Mm. Mika Eirtovaara ja Ilari Johansson on lempparistoani, kuten myös Jacke Björklund. Suosikkia en voi siis sanoa, koska jokainen koomikko esiintyy omalla tavallaan ja kertoo erilaisia vitsejä. Nauran lähes jokaiselle koomikolle ja heidän jutuilleen.

Kaikilla koomikoilla on oma tapansa ja tyylinsä esittää ja kertoa vitsejä. Esimerkiksi Mika Eirtovaara esiintyy paljon kehollaan ja korostaa vitsejään eleillä ja ilmeillä ja hän on muutenkin erittäin aggressiivinen koomikko, jos näin voin sanoa. Ismo Leikola sen sijaan tykkää mumista ja seisoa paikallaan miettimässä maailman menoa ihan rauhassa ja kertoo leppoisasti vitsejänsä. Kukin siis tyylillään! Ei näitä Suomen koomikoita voi edes vertailla keskenään.  Jokaisella on erilaiset vitsit ja kaikki ovat lähteneet alalle melkeinpä vahingossa. Koomikot, jotka osaavat naurattaa ihmisiä, osaavat hommansa ja juttu toimii.  

Kaikki kuvissa olevat dvd:t löytyvät omasta kokoelmastani.


 SAMI HEDBERG
Sami Hedbergin Kokovartalomies-dvd:t ovat varmasti melko tuttuja kaikille, eikös? Nämä ovat pyörineet meillä monesti illanistujaisissa ja osaankin nämä jo ulkoa sekä etuperin että takaperin, vaikka unissani. Hyviä sketsejä ja mukavaa, että Sami ottaa myös yleisöä mukaan juttuihinsa! Siteeraankin näistä aina välillä lauseita, jotka sopivat mihin tahansa hauskaan tilanteeseen. Et tule pettymään, jos nämä kaksi hankit omalle dvd-hyllyllesi!


 TOTAL COMEDY


Nämä olivat ensimmäiset Stand up-dvd:t joita aloin keräämään ja totesin näissä olevan paljon potenttiaalia! Sami Hedbergin dvd nauratti jälleen kerran, samoin Ilarin ja Nikon dvd:t olivat huvittavia. Teemu Vesterisen esiintymisestä en ensin meinannut saada millään kiinni, mutta muutaman katselukerran jälkeen alkoi naurattaa! Nykyisin herra osaa hommansa kuulema vähän paremmin, joten odotellaan tulevia keikkoja. Adré Wickströmin dvd tuntui kamalan lyhyeltä ja nopealta, vaikkakin hauska pätkä tämäkin oli. Jotkut vitsit vain kesti liian kauan eikä hän osannut lopettaa aina tarpeeksi ajoissa. Wickströmillä on myös muita komiikka-esityksiä, mutta niitä en omista, Yuotubesta kannattaa tarkistaa, josko sieltä löytyisi hauskoja pätkiä naureltavaksi.



Nämä kaverukset.. Voi voi, mitäs näistä pitäisikään sanoa? Ander Heleniuksen esitys oli maittavan raikas ja leppoisa, kannatetaan Turun omaa poikaa! 

  STAND UP CLUB




Nämä veijarit ovat uusimpia dvd-hyllyillä. Itse petyin aika paljon, koska Mika Eirtovaaralla ja Jacke Björklundilla oli samat vitsit, kuin aiemmissa dvd:ssä. Olin myös nähnyt samat jutut livenä, joten hauskuus jäi vähäiselle. Niko Kivelän dvd oli kuitenkin onnistunut ja jätkä oli kehittänyt uusia vitsejä vanhojen ohelle! Hyvä Niko. Pekka Jalavan esityskin oli maittava, en ollu kuin kerran aiemmin kuullut kyseisen herran tuotantoa Stand up-kiertueella. Pekka Jalavalle suuri kunnianosoitus, hieno mies, vaikka nuorena kuolikin.

Nämä ovat uusimpia Total Comedyn pätkiä ja voin sanoa olevani pettynyt. Kiljuin riemusta, kun Anttilan leffahyllyillä notkui uusia komiikka-levyjä niin pitkän ajan tauon jälkeen! Nämä kaksi ovat kuitenkin kuvattu samaan aikaan samassa paikassa, joten vaihtelua esiintymispaikasta ja kuvakulmista ei ole. Sama yleisö, sama lava - eri esiintyjä. Tomi Haustolan olin nähnyt jo ennenkin vuonna 2010, mutta myös kahden vuoden jälkeen hänellä oli samat jutut tarjottavana. Mikko Vaismaan nimen olin joskus kyllä kuullut, mutta ei kyllä kauheasti naurattanut tuo pätkä, vaikka ihana ihminen varmasti onkin.

 ISMO LEIKOLA

Kyseinen herra on suuri julkimo ja kaikille varmasti tuttu Elixir-ohjelmasta, jonka avulla Leikola pudotti painoaan. Nykyisin tuo pallero ei olekaan enää kovin pallero, vaan erittäin hento ja pieni. Ismon keikka on loistava, pitkä pätkä täynnä naurettavaa. Ostin tämän levyn Stand Up Turku-festareilta, enkä ole katunut.

Videoita



 
Näitä kannattaa katsoa hyvällä ajalla ihan rauhassa. Etsikää omat suosikkinne ja menkää niiden keikalle!

Linkkejä

W&T Comedy

It's like I'm sleepwalking




Viikonloppuna mulla naksahti päässä ja totesin viimeinkin haluavani punaisesta tukasta eroon, joten Anttilan hiusvärihyllyn eteen juostiin kaverin kanssa pohtimaan, mikä niistä kaikista värisooseista mahtais pelottaa punaisen värin mun pehkosta pois. Ostin Schwarzkopfin Silver blondin ja totesin hiusten tuhoamisprosessin vaiheessa, ettei se putelli riitä mihinkään. Säästeliäästi ja pihistellen mentiin ja takajeejee jäi punaisenpinkiksi jättäen mielenkiintoa näihinkin karvoihin. Itse tykkään, vaikka peilikuva näyttääkin oudolta. Plussaa muuten Silver blondin pakkauksesta löytyneille kahdelle hiusnaamiolle, jotka taittaa keltaisuutta pois! Vielä pitäis käydä hakemassa hopeashampoota, ennen kuin muutan mieleni blondien suhteen, oon ruvennut jo kuolaamaan Cyberin sivuilta itselleni seuraavaa shokkiväriä..

Mitäs tykkäätte?


Weekend

Värjäsin hiukseni, oho!

Käytiin porukalla syömässä Fonda Del Solissa, omnom.

Printtasin uusiin kehyksiin kuvat, tykkään!

Oon nautiskellut suklaata, pähkinöitä ja Estrellan Kickers-sipsejä! Kuka muu on ikävöinyt näitä?

Tilasin Etsystä puhelimeen söpöt kuoret, tulispa ne pian!

Lisäksi ostin Sampalleni suojakotelon, joka toimii myös mun lompakkona, kätevää!

Kokonaisuudessaan ihan hyvä viikonloppu. Mites teillä?