Mies eikä poika enää


Kaikkihan varmaan on huomannut, että en ole mikään naiseuden perikuva, mekot ja legginssit ovat mulle täyttä hepreaa, meikkejä en osaa ostaa/käyttää ja  kynsilakat ja huulipunat eivät ole mun seurassa mikään erinomainen puheenaihe. Oon yrittänyt vuosien aikana omata naisellisuuteni ostamalla tyttömäisiä vaatteita, käyttämällä vähän naisellisempia kenkiä ja opettelemalla meikkaamaan edes jotenkin. Silti tuntuu, että kaikki naisten hömpötykset eivät kuulu mulle ja tyydyn kauluspaitoihin ja poikien housuihin.


Jos puen itselleni mekon, sukkahousut/legginssit, korkokengät jalkaan, ehostan naamaani glittermeikeillä ja hommaan siistit kynnet, en tuntisi itseäni. Luulin pienenä itseäni pojaksi ja kysyin äidiltä, miksen ole niinkuin muut poikalapset. No, totuus tuli ilmi, oon tyttö ja mun pitää leikkiä autojen ja monsterilelujen sijaan barbeilla ja poneilla. Oon tullut aina paremmin toimeen poikien seurassa kuin tyttöjen, tykkään puhua autoista (vaikka en autoista oikeastaan tiedäkään mitään), olla likaisena, heittää härskiä läppää ja tuntea kuuluvansa miesten joukkoon. Tyttöjen puheet meikeistä ja uudesta kivasta vaatepuljusta ei saa mua innostumaan.

Vaikka olenkin poikamainen tyttö, kyllä osaan heittäytyä naiselliseksi jossain tilanteissa. Tykkään söpöillä (vaikka en olekaan siinä mestari), lakata kynsiä ajankuluksi, käyttää hajuvesiä. Hihittäminenkin onnistuu muutaman vuoden harjoittelun jälkeen, eikä nauruni ole enää niin räkäistä höhötystä. Sen sijaan kiljuminen ei vieläkään onnistu vaikka kuinka haluaisin, multa tulee vain karjuntaa, jos tilanne niin vaatii.

Haluaisin osata käyttää koruja, niin kaulassa kuin ranteissakin. Sormuksista puhumattakaan. En vain osaa. Oon aikamoinen äijä, vaikka en kaikkia miehen hommia osaakaan. Vaikka mulla ei vasara pysy kädessä erityisen hyvin, en osaa rakentaa/korjata mitään, lampun vaihdossa joudun turvautumaan sähköalan ammattilaiseen, niin kyllä mä varmasti selviytyisin miehen roolista aika hyvin.

Monet mun kaverit eivät odota mun pukeutuvan tyttöjen hepeniin, mutta kyllä ne varmasti toivoisi. Ja niin toivon minäkin välillä. Kesällä ois unelmaa pitää yllään jotain nättiä mekkoa ja kivoja kenkiä, jotka antavat ryhtiä mun lättänään olemukseen. Tonykin sanoi, että mua olisi vaikea kuvitella mekossa ja korkkareissa, oon kyllä ihan samaa mieltä.


Musta ei oo montaa kuvaa, jossa olisin kovinkaan naisellinen. Joissain tilanteissa puen mekon päälle etiketin mukaisesti (esim. rippi-, yo-juhlat) tai sitten ihan vain tyttöjen kanssa bilettämään mennessä ja yrittämällä sopeutua joukkoon. Yleensä kyllä juhlatilaisuuksissa heitän kauluspaidan, kravaatin ja bleiserin päälleni, se tuntuu itselläni paremmalta vaihtoehdolta kuin olla jotain mitä ei ole ja tuntea itsensä ääliöksi.


Lukiossa eräällä valokuvauskurssilla minulle sanottiin, että näytän L-koodin Shanelta (suuri kunnia), ja pakko myöntää, että olinkin aika rekkalesbon näköinen tuolloin. Moni ihminen on luullut mua pojaksi käyttäytymiseni ja ulkoisen olemuksen perusteella, eikä se haittaa mua lainkaan. En vain pidä siitä, että mun tulisi olla tietynlainen (äitini toivoisi mekkoja ja tyttömäisempää käytöstä), enkö mä vain voisi olla omaitseni ja olla lokeroimatta itseäni tiettyyn muottiin?  Sukupuoliset eroavaisuudet ovat nykypäivänä niin häilyviä, että väliäkös tuolla jos käytän miesten boksereita tai jätän ne monen mielestä söpöt korkkarit sinne kaupan hyllylle.


Mielummin olen vain poikamainen Jonsu, joka ei osaa pukeutua mielenkiintoisesti, puhua puuterin sävyeroista, hankkia ripsien pidennyksiä, pohtia tyttöporukassa huulipunan rajauksen tarpeellisuudesta tai shoppailla ostaria tyhjäksi alennusmyyntien aikaan. Ehkä vielä jonain päivänä.




11 kommenttia:

  1. Hei ei se väärin ole! Itse kirjoitin aiheesta androgyynisyys joku aika sitten ja yllättävän moni kokee sukupuolinormit ahdistavana. Itsekään en ole koskaan pystynyt ajattelemaan olevani tyttö; siinä on vaan jotakin.... Ei sun tarvii muuttua koskaan, be true to yourself! ^^

    (ja jos jotain kiinnostaa:

    http://takemewithyoutoneverland.blogspot.fi/2013/03/the-third-sex.html#comment-form )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen kirjoitus, ainakin itselläni heräs paljon ajatuksia sun postauksesta :3 Oon kanssa sitä mieltä, että sukupuolinormit ahdistavat ja tuntuvat rajoittavan sitä, mitä olen. Onneksi oon hyväksynyt itteni jo kauan sitten, eikä mulla itselläni ole ongelmaa sukupuoleni kanssa enää :)

      Poista
  2. :3 Täältä ilmoittautuu toinen Jonna, joka ei välitä sitten yhtään meikeistä, eikä sen puoleen tyttömäisistä asioista. Pukeutumisen kanssa toimin siten, että mikä miellyttää omaa silmää ja on rento, tulee päälle. Hihitellä osaan, mutta sekin tulee vaan silloin kun sitä yrittää, yleensä naureskelen sellaisella naurulla joka tulee sydämestä. Eli hörötän jossaki kuin hullu. n__n'

    Lisäks mekot, legginssit (mitenhän toi sana kirjotetaan o_o), korkokengät, meikit ynnä muut jäävät sinne kaupan hyllyyn. Ei muo vaan kiinnosta. D: No täytyy myöntää, että yhden mekon olen hankkinut kun se oli niin hieno. ;_; Vielä ei oo ollu mitään tilaisuutta käyttää sitä, koska en laita mekkoa huvikseni päälle mihinkään. Muut pitäis varmaan hulluna siinä vaiheessa.

    Kaverit ei odota multa mitään. Tai jos odottavat, en huomaa sitä tai en vain välitä. Kenties olen sokea~ Mutta kuljen omaa polkuani. B3 Äitee turhautuu kyllä joskus kun ei saa hankittua mulle mitään sen mielestä nättiä. Onneks se on nykysin jo tottunu asiaan ja ei ole koskaan pakottanut mihinkään että niin. :3

    Kilometrikommentti. 8)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, ettei kaikkien vanhemmat ymmärrä lapsiansa, ainakin oma äitini ei aluksi hyväksynyt sitä, että käytin miesten housuja ja kovasti se yritti saada mua käyttämään ripsiväriä ("kun sulla on niin nätit ripset!"). Lopulta mun vanhemmat hyväksyi mut tällaisena :> Muuksi en muutu.

      Poista
  3. OOT JUST IHANA TOLLASENA POIKATYTTÖNÄ!:<
    Älä mee IKINÄ siis IKINÄ muuttamaan ittees! Oot täydellinen noin <3

    VastaaPoista
  4. Musta on kyllä ehdottomasti sun väri :3

    VastaaPoista
  5. Hahaha aww, ehkä ihan hyvä et totuus sun sukupuolesta selvis jo hyvissä ajoin :'D ♥ Minusta tuo kuva jossa sulla on mekko on ihan ölyttömän söpö! Ei tuo näytä yhtään pahalta. Itekin joskus tulee baarissa kateltua eka ympärillä pyöriviä paljettiprinsessoita, sit zoomailtua omaa asustusta; pipo ja revityt farkut. Korkkareita kyllä käyttäsin ellen olis näin pitkä jo valmiiks :< Mut mulla on muuten silleen poikkeuksellinen tilanne, et oon osa jätkäporukkaa mut kaikki niistä mieltää mut prinsessaks. Hah, oon kai sit renttuprinsessa :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot niin prinsessa ♥ Itsekin kuulun äijäporukkaan eikä mua onneksi käsitellä minään tyttönä :')

      Ja hyh tuo mekko kuva! Rippijuhliin menossa närkästynyt ilme kasvoilla. Eew.. :'D

      Poista
  6. Siis jotenkin en osaa vaan kuvitella, vaikkei se näyttäiskään pahalta, kyl se poikatyttömäisyys sopii sulle parhaiten :3

    VastaaPoista

♥ puss