Viivästys

Kello on 17:35. Heräsin vasta. Näkkäri ja appelsiinimehu maistuvat hyvälle. Pyykkiä pitäisi pestä. Ja soittaa ehkä äidille. Ei jaksais. Virpojat pimpottavat ovikelloa, ei kiinnosta.

Näin mun sunnuntai alkoi, pitkillä yöunilla, joita virpojat häiritsivät ja nälän iskiessä kaapista ei löytynyt muutakuin näkkäriä, joka kelpaa vallan mainiosti. Kämppä on kuin hurrikaanin jäljiltä, eikä täältä löydä mitään. Joka tapauksessa, mun piti postata jo aiemmin, mutta Kari ryöväs mun hiiren, niin en jaksanut ees harkita photarin avaamista ja yrittää laatan kanssa muokata kuvia. 



Kuten huomaatte, värjäsin taas hiuksiani ja mua naurattaa tää lopputulos. Pinegreeniä multa löytyi puol pulloa ja piti vähän improvisoida, koska se ei todellakaan riitä mun tukkaan, joten hoitoainetta vaan sekaan ja päähän. Tais tulla vähän liikaa hoitoainetta, kun tästä näemmä tuli vähän pastellin vihreä :'D Aika söpö. Ens viikolla pääsen onneks värjäämään tän kunnolla, eikä tarvii pastellinsävyisenä kulkea kylillä.

Ja viime postauksessa puhuin myös siitä, kuinka yritän saada elämäni kuntoon ja päästä täältä pohjamudasta pois kertaheitolla. No postissa tulikin kaksi työtarjousta työkkäriltä, mikä positiivinen yllätys, mutta ei, puhelinmyyjän duuni ei houkuttele mua, terveisin minulta löytyy puhelinfobia. Yllätyksekseni sain sähköpostiini perjantain aikana yhteydenottopyynnön erääseen siivousfirmaan, jossa olen aikaisemminkin työskennellyt ja oon aika varma, että saan sieltä edes jotain töitä! Oon aika innoissani, mutta samalla jännittää, miten työhönpaluu menee. Vaikka siivousduuni ei olekaan mitään nannaa tai arvostettua työtä, niin parempi sekin kuin ei mitään.




Tässä viikonlopun aika oon kuvannut teille videopätkiä, jotka mun pitäis vielä editoida (Movie Makerilla en ala tekemään enää mitään) ja Kari lupaskin ladata mulle Sony Vegasin, jotta pääsen edioimaan kunnolla! Sitä odotellessa, en edes muista, milloin viimeksi olisin päässyt käyttämään Sony Vegasia. Harmi vaan, että mun kone vetelee edelleen viimeisiä eikä jaksa pyörittää kaikkia ohjelmia kunnolla, mutta kunhan pääsen töihin niin pystyn säästämään rahaa uuteen koneeseen! Kari suunnitteli jo kokoavansa meille kunnon pöytäkoneen, koska me molemmat tarvitaan supertehotietokone (Kari pelaamiseen ja ohjelmointiin, minä taas niihin perus media-assarin hommiin).

Mutta näiltä näppäimiltä siirryn seuraamaan Pihlajakadun fiiliksiä ja nauttimaan koti-illasta ja lämpöisestä viltistä. Toivottavasti tänä yönä pääsen nukkumaankin jossain vaiheessa, enkä valvoisi taas aamuun asti. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ puss