When did the diamonds leave your bones?


Käytiin eilen Kalasatamassa tsekkaamassa parit graffitit ja Suvilahden kaasukello. En tiedä mikä noissa kaasukelloissa kiehtoo, oon monta kertaa käyny kuvaamassa Turun kaasukelloa ja kaasupalloa, ja musta ne on jotenkin pelottavia. Tai ainakin se kaasupallo, joka vaikuttaa siltä, että se vyöryää päälle minä hetkenä hyvänsä. Oli muuten virhe ottaa kuvia keskipäivällä kun aurinko paistaa täydeltä taivaalta. Kerrankin kun mun lensbaby-linssi oli mukana.. Buu.



Jaa mitäpä mulle muuten kuuluu? Oikein hyvää. Oon ruvennut ajattelemaan positiivisemmin ja toimimaan, sen sijaan että valittaisin himassa perse leveänä, että oon surkea kaikessa mitä yritän tehdä. Oikeastaan oon aika yllättynyt, mutta mulla on parin viikon päästä kaksi työhaastattelua ja kolmannesta pitäisi sopia ensi viikolla. Yllättynyt oon siinä mielessä, että mulle ei oo koskaan tullut näin montaa työhaastattelua, varsinkaan noista paikoista mihin hain. Ja vieläpä tää nuorten työllistymistilanne yleisesti, kun töitä on niin vaikea muutenkaan saada nykypäivänä, vaikka olisi ammatti ja koulutus. Eniten kuitenkin jännittää, sillä nuo kaksi haastattelua tapahtuu ryhmässä! Onneks ryhmähaastattelu ei oo mulle mitenkään vieras, sillä olin yksi kevät Muumimaailmassa ryhmähaastattelussa ja osaan varautua oikealla asenteella kyseisiin tilanteisiin.

Niin ne asiat vaan järjestyy, kun pistää oikeat asiat etusijalle ja alkaa työstämään jotain, mitä oikeasti haluaa. Tuleva näyttää paljon valoisammalle kuin puoli vuotta sitten, ja oon innossani, koska voin paremmin kuin pitkään aikaan. Oon huomannut, että mulla ei ole ollut ahdistusta aikoihin ja paniikkikohtauksetkin ovat vähentyneet huomattavasti. En tiedä, johtuuko se kevään tulosta vai omasta asenteen muutoksesta, mutta hyvä näin!



Jos asioille ei tee mitään, ne eivät myöskään muutu, vaikka kuinka toivomalla haluaisikin. Itseään tsemppaamalla ja pienellä potkulla perseeseen voi saada jo paljon aikaiseksi. Uskon, että asiat järjestyvät vielä eikä tätä peliä ole menetetty.

Millä tavoin te olette saaneet elämästä kiinni, jos ote on lipsunut siitä? 
Miten tsemppaatte itseänne jatkamaan seuraavaan päivään?

2 kommenttia:

  1. Oot tosi upea nainen, ihana ja syötävän suloinen :) Jotenkin eksyin blogiisi, ensin jäin ihastelemaan valokuvia (on muuten aivan häkellyttäviä), sitten aloin lukea tekstejäsi ja nyt onkin jo vierähtänyt tovi jos toinenkin (ainakin tunti), kun oon tässä jumittanut.

    Kyllä tuolla asenteella ovat maailman ovet avoinna - pystyt juuri siihen, mitä haluat. Jos haluat, niin osaat ja voit.

    Taitava oot valokuvaamaan. Ihan kateeksi käy. Millä kielellä koodaat?

    T. Veera

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaw ;__; sulin lukiessani kommenttiasi, kiitos ♥ Täytyy saada ote kunnolla elämään ja pitää oppia virheistään, eihän sitä muuten koskaan opi. Kiitos vahvoista sanoista :')

      Koodaan pääasiassa HTML- ja CSS-koodeilla, avopuoliso auttaa muissa jos on tarpeen (:

      Poista

♥ puss