Hemmetin maanantai


Ei todellakaan oo ollut mun päivä tänään. 

- Piuku pissasi eilen ja tänään mun päälle, vieläpä sänkyyn (hemmetin kiima). Pesukone huutaa tauotta jo toista päivää. Onneksi on varapeittoja.
- Työkkärissä oli kauheat jonot, ja meidät häädettiin sieltä pois.
- Kela-kortti teki katoamistempun samaan aikaan, kun olin uusimassa reseptiä.
- Rikoin 6 kananmunaa ;__;

Mutta...
- Löysin 10€ setelin, nyt juhlitaan!
- Kela-kortti löyty, huh, onneksi.
- Sain Karin tekemää makaroonilaatikkoa ja pitämään mut tyytyväisenä.
- Saatiin vuoden vanha tiskikone, jee! Meillä ei oo ollu tiskikonetta koskaan, ja ollaan vain voitu haaveilla sellaisesta luksuksesta. Hyvästi isot tiskivuoret ja tervetuloa iso sähkölasku

Tänään piti hoitaa asioita, mutta kaikki menikin mönkään totaalisesti. Onneksi päivä pelastuu hyvällä ruualla ja Pokémonin vanhoilla jaksoilla. Huomenna on taas aikainen herätys työhaastatteluun, pidetään peukkuja.

Sitten asiasta kukkaruukkuun.
Leikkauksesta on kulunut noin kolmisen kuukautta ja päätin ottaa askeleen eteenpäin elämässäni. Puin olohousut ja lenkkarit jalkaan ja lähdin ulos juoksemaan. Voi miten ihanalta tuntui juosta kunnolla, ilman että mua sattui mihinkään! En tosiaan ole juossut lähes 9 vuoteen kunnolla, mitä nyt muutaman metrin räpiköimistä bussipysäkille kiireessä ei lasketa. Rakastin pienenä juoksemista ja juoksin aina, kun siihen sain mahdollisuuden. Oon vieläkin iloinen siitä, että ala-asteella olin monta vuotta yleisurheilukisoissa juoksemassa, vaikka en ollutkaan mitenkään liikunnallinen lapsi. Juokseminen kuitenkin vähentyi yläasteella, eikä siitä lopulta tullut yhtikäs mitään, kun kipu rajoitti liikaa. 

Nyt kuitenkin juoksin! Yllätyin siitä, miten pitkän matkan pystyin juoksemaan, onhan tuo kunto rapistunut vuosien varrella aika paljon. Mutta hyvä alku kuitenkin, vaikka ei ihan maratooni-tasolla ollakaan! Oon iloinen, että pääsen juoksemaan, vaikka ulkona pitääkin olla vielä varovainen, ainakin täälläpäin monet tiet olivat vielä jään peitossa. Nyt vasta alan kunnolla tajuamaan, kuinka suuri apu leikkauksesta oli ja kuinka välttämätön toimenpide se oli mulle :) Elämänlaatu on parantunut ja itsetunto kohonnut huimasti näiden kolmen kuukauden aikana. Yllätyn lähes päivittäin siitä, miten vaatteet menee mun päälle ilman taistelua ja kuinka helppoa mahallaan nukkuminen on. Elämän pieniä iloja.


4 kommenttia:

  1. Täälläkin yks joka omistaa kiimaisen kissan ja se on niin ihanaa kun se maukuu yöt ja päivät ihan täysiä <3 Verhot oon joutunut nostaan ylös, ettei se kuse niitä ihan täysin ja pesukone täynnä kissankusenhajuisia vaatteita/lakanoita -,-'!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kissat eivät osaa maukua, mutta yritys on kova :'D Narinaa, vikinää, piipitystä.. Aargh! Onneksi meidän pennut pissii vaan tiettyihin paikkoihin niin osaa varoa vähän. Kissat lentäis äkkiä pihalle jos ne kusasis mun Vallilan verhoihin!

      Poista
  2. Mikä kuppikoko sulla on nyt leikkauksen jälkeen? hieno juttu että helpotti elämää! :)

    VastaaPoista

♥ puss