LÄMPÖHALVAUS




Ensimmäinen työviikko on melkein pulkassa ja oon pitkästä aikaa iloinen siitä faktasta, että huomenna alkaa viikonloppu! Oon ihan puolikuollut ollut tiistaista asti pitkien ja fyysisesti rankkojen työpäivien takia, enkä oo jaksanut ees koneelle istahtaa, kun kotiin oon päässyt. Nukkumaan mennään aikaisin ja herätään vielä aikaisemmin. On rankkaa ja mä vaan valitan, ei näin. Mulla on joku herkkä-kausi menossa, kun meinasin ruveta pillittämään, kun kuuntelin Turmion Kätilöitä (siis mitä ihmettä..)! On rankkaa olla Jonsu.

Onneksi tää viikko on menny tosi nopeesti, vaikka en olekaan saanut töiden lisäksi mitään aikaiseksi. Töiden jälkeen oon vaan valahtanut sohvalle, rentoutunut ja käynyt lämpimässä suihkussa koittaen saada jumittuneet lihakset auki ja kömpinytkin jo Salkkareiden jälkeen untenmaille. Onneksi viikonloppuna ois tarkoitus mennä piipahtamaan kaverin tupareissa ja päästä sosiaalistumaan ihmisten kanssa, vaikka tuskin aionkaan mitään vettä väkevämpää juoda.

Mites teidän viikko on tähän asti mennyt?




Viime maanantaina  jaksoin raahata persukseni parvekkeelle asti (:--D) ja räpsin muutamat kuvat Sigman 70-300mm-putkella (jossa on mun mielestä parempi bokeh kuin 50mm). Pitäis jaksaa useammin raahata tota putkea ihan ulos asti, mutta koskaan en tuota Sigmaa mukanani jaksa raahata (se ei mahdu mun jättimäiseen kameralaukkuun haha..) ja automaattitarkennuskin on mitä on, mutta se kelpaa. 




Ja nyt huomio kaikki Itä-Helsinkiläiset!


Ja kuten jotkut tietävätkin jo, meidän Emma-kissa karkasi viime yönä toistamiseen ja meidän huoli on suuri. Osa varmaan muistaakin, kun Emma teki viime vuonna tähän samaan aikaan vuodesta saman tempun (siitä lisää täällä!), ja maailmanmatkaaja oli karkuteillä silloin kolme viikkoa suuressa maailmassa. Kolme pitkää viikkoa tuijotettiin öisin ikkunoista pihalle (Emma ei näyttäydy päivisin, kun on niin arka kissa), unirytmi meni ihan päin hevosen ahteria, kun jaettiin lähiympäristöön ilmoituksia, raahattiin sukkahousuissa haisevaa tonnikalaa hajumerkeiksi kotiinpäin ja lopuksi saatiin vainukoira käyttöön ja saatiin riistaloukku Etsijäkoiraliitolta lainaan. Tätä kissaa ei siis edes yritetä saada käsin kiinni, kun niin arka ja ujo kissa ei tule luokse edes kutsumalla saatika ruuan kanssa houkuttelemalla. Loukkun avulla saatiin viimeksi kuihtunut Emma kotiin ja saatiin tuliaisiksi matoja, joista neiti onneksi toipui nopeasti.

Tällä kertaa Kari herätti mut yön pikkutunteina ja tottakai itku ja paniikki siitä tuli. Viime kerran jälkeen ollaan oltu tosi tarkkoja, että kaikki ikkunat on kiinni ja ettei kissa livahda parvekkeelta ulos. Laitettiinkin kaikkiin ikkunoihin verkot (paitsi keittiön ikkunaan, koska sitä ei koskaan avata) ja hyvin on kissat sisällä pysyneet. Tällä kertaa Emma oli itse saanut keittiön ikkunan auki (taikuri?!) ja hypännyt alas pienen pudotuksen verran. Tänä iltana vartioidaan, jos karkulainen saapuisi kotiin, eikä tarvitse murehtia turhaan. Piuku ja Polskakin on ihmeissään, minne se Emma-täti on nyt lähtenyt. Onneksi kissa löytää aina kotiin.

4 kommenttia:

  1. Toivottavasti Emma löytyy :3 Meidän kissan kanssa on kanssa käyny silleen, että se karkas ja oli joku 3-viikkoo kateissa ja pelättiin jo pahinta, mutta kyllä se sitte yks yö tuli takasin kotiin!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa palaa aina kotiin :) Viimekin kerralla Emma kävi ainakin kolme kertaa ikkunan alla, mutta sitä ei saatu kiinni, kun raukka oli niin peloissaan. Loukulla ainakin saadaan kissa kotiin viimeistään silloin, kun sille tulee nälkä :>

      Poista
  2. Voi ei Emma :( Toivottavasti palaa kotiin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas se vihulainen pääsi livistämään :( Kyllä se kotiin taas palaa!

      Poista

♥ puss