SEKASORTAJA TOTEUTTAA EUTANASIAA



Kesäkuun puolella mennään, pian pitäisi menettää rahat Provinssi-lipukkeeseen ja päästä kesän ensimmäisille terassi-lonkeroille. Tuntuu, etten jaksaisi liikkua mihinkään töiden jälkeen ja näin kuumalla kelillä. Tekisi mieli heittäytyä parvekkeelle makaamaan ja ottaa käyttöön glitter-aurinkovoide (jonka Kari osti viime vuonna :--D), jotta voisin leikkiä Twilight-vampyyria ja yrittää ensimmäistä kertaa elämässäni ruskettua. Oon todella huono ruskettumaan ja mulla näkyy vasta alkusyksystä pienet rusketusraidat rannekoruista ja vähän t-paidan hihoista. Tänä kesänä voisin yrittää paremmin.

Suurin syy tähän mun hiljaiseloon johtuu netin epätoimivuudesta, enkä tajua mikä tätä konetta vaivaa. Karilla netti toimii moitteettomasti, mutta mun kone ei sen sijaan anna netin toimia lainkaan. Tälläkin hetkellä surffailen puhelimen netillä, koska tää on hitosti nopeampi ja parempi kuin joku Soneran laajakaista. 
   Myös mun blogilagaus on joutunut koetukselle mun omasta mielentilasta, joka heittelehtii koko ajan puolelta toiselle, enkä tiiä mikä mua vaivaa. Kaks päivää oon ollut ihan hermoherkkona, kun näin painajaista, joka oli niin todentuntuinen, että heräsin mun itkuparkuun enkä edes pystynyt lopettamaan sitä, vaikka Kari kuinka lohdutti vieressä. Samana päivänä, jos edes ajattelinkin sitä unta, aloin itkemään hysteerisesti, koska se uni oli niin ahdistava. Näin jälkeenpäin ajateltuna uni ei edes ollut mitenkään erityisen 'pelottava', mutta unen ilmapiiri oli niin ahdistava ja todentuntuinen, että en oo vieläkään päässyt siitä kunnolla yli.





Myös Emman katoaminen on tehnyt mut todella surulliseksi, vaikka tiedän, että neiti osaakin itse tulla kotiin jos vain haluaa. Karkulainen on ollut matkallaan jo 8 päivää, vaikka viikonloppuna istuttiinkin yön pimeinä tunteina Polskan kanssa pihalla odottamassa jos neiti Jääräpää sattuisi haluamaan kotiin. Kari oli onneksi nähnyt Emman lauantai-yönä kipittävän pihalla, hyvä tietää, että kissa on kunnossa.
 Polskalle se oli ensimmäinen kerta ulkona valjaissa ja pikkuinen vähän oli aluksi hämmentynyt eikä uskaltanut liikkua valjaiden takia minnekään. Pikkuinen kiipesi syliin eikä oikein tiennyt, mihin kohdistaa energiansa. Parin päivän ulkoilun jälkeen Polska kuitenkin reipastui ja lähti kävelemään ympäri pihapiiriä nuuskien innokkaasti ja maukumalla kovaäänisesti - ehkä Emma oli lähistöllä? Kissoillahan on parempi hajuaisti kuin koirilla! 

Kaikesta huolimatta oon yrittänyt kohdistaa energiani hyviin asioihin ja koittanut nauttia kauniista säästä. Onnea on ottaa huikka jääkylmästä kokiksesta tai vilvoitella itseään kesän ensimmäisellä jäätelölllä. Myös nyt osaan iloita autoni ilmastointi-ominaisuudesta eikä tarvitse hetkeen murehtia sitä seikkaa, miksei mun pienessä kaarassa oo sitä perseenlämmitintä.


7 kommenttia:

  1. sulla on ihan mahtava kirjoitustyyli! eikä kuvissakaan varsinaisesti mitään valittamista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha apua, kiitos? :-D Musta tuntuu, että mun kirjoitustyyli on vaan ajatusten paskomista ulos, eli ei mitään kauhean hääviä (äidinkielenkirjoituksetkin meni aivan penkin alle heha), mut kiitti!

      Poista
    2. Ehkä se luonnollisuus onkin sun tekstin salaisuus!

      Poista
  2. Toivottavasti kissa palaa pian kotiin :) Ja itse inhoan auringonottoa, tykkään olla kalpea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se palaa, kunhan saadaan hommattua riistaloukku :) En itekään oo lämmennyt auringonotolle saatika ruskettumiselle, mutta tota glitteristä aurinkorasvaa pitää päästä testaamaan :-D

      Poista

♥ puss