REDUKTIOPLASTIA (rintojen pienennys)


Kävin tammikuussa 2013 rintojen pienennysleikkauksessa ja siitä on nyt aikaa puoli vuotta. Leikkaus tehtiin julkisella puolella ja odotin leikkausta 6kk, joka tehtiin jononlyhennyksessä Töölössä. Sain hyvää huolenpitoa sairaalassa ja mua pidettiin kuin kukkaa kämmenellä, ja vaikka pelkäänkin sairaaloita/lääkäreitä, jäi mulle tuosta kokemuksesta kyllä todella hyvä mieli.

Monet ei varmaan ymmärrä, miltä tuntuu elää isojen rintojen kanssa, joten tästä postauksesta saa varmaan aika hyvän käsityksen siitä. Jotkut ovat kyselleet tuosta leikkauksesta ja ajattelin jakaa teille muutamat tiedot, jos joku haluaa tietää siitä vähän enemmän :) On myös pyydetty ennen & jälkeen-kuvia, joten lätkäsin tähän näitä vanhoja kuvia, joissa tuo rintojen koko näkyy suhteellisen näkyvästi. Postauksen lopussa on sitten nykytilanne ja voitte sitten verrata, onko muutosta tullut :3 

















ENNEN LEIKKAUSTA
Huomasin jo varhain olevani erilainen muihin verrattuna ja mua kiusattiin jo ala-asteella rinnoista, etenkin pojat naljailivat siitä todella paljon. Yläasteella myös tytöt alkoivat syrjimään mua ja mua haukuttiin huoraksi, tyrkyksi ja tissitytöksi. Painoin yläasteella noin 45kg ja olin pelkkää rintaa koko tyttö, ja mun oli jo tuolloin vaikea etsiä itselleni sopivia vaatteita - rintsikoista puhumattakaan. Ala-asteella aloitettu uinti-harrastuskin päättyi, kun en löytänyt itselleni sopivaa uimapukua, enkä ole sen jälkeen minkään sortin uimavetimiä omistanut. 
 Mun oli vaikeaa hyväksyä itseäni sellaisena kuin olen, kun olin niin rintava. Vihasin itseäni ja tissejäni, ja pienenä olin maininnut äidillekin, etten koskaan halua rintoja. Mulle kuitenkin 'siunaantui' vähän turhankin isot puskurit, jotka aiheuttivat mulle masennuksen ja sosiaalisten tilanteiden pelon. Pelkäsin olla ihmisten lähellä, ja pyrin välttämään halauksia kaikin mahdollisin tavoin. Yläasteella aloin bindaamaan (litistämään) rintojani silloin tällöin saavuttaakseni pienemmän ulkomuodon (kaksi ylempää kuvaa). Rintani olivat kuitenkin niin suuret, ettei bindaus onnistunut koskaan halutulla tavalla. Onnistuin kuitenkin löytämään itselleni sopivat tavat piilottaa rinnat hiusten ja huppareiden alle.  Suuret rinnat aiheuttivat mulle jo yläasteella selkä-, hartia- ja pääkipuja, jonka vuoksi söin roppakaupalla särkylääkkeitä. Ryhtini on ollut aina huono, mutta painavien rintojen takia se on suoraan sanoen aivan paska. En edes tiedä millaista on olla hyvän ryhdin kanssa.  Haaveilin monta vuotta pienemmistä rinnoista ja olin päättänyt meneväni leikkaukseen - maksoi mitä maksoi.





MITEN PÄÄSTÄ LEIKKAUKSEEN
Itse mietin tätä leikkausta todella monta vuotta (oon sanonut jo 7.luokalla meneväni rintojenpienennysleikkaukseen ja oon ottanut selvää vuosien varrella kaikesta mahdollisesta liittyen tähän leikkaukseen) ja uskalsin varata ajan yksityiselle kirurgille, joka osoittautui todella mukavaksi ja antoi ilman muuta mulle lähetteen julkiselle puolelle konsultaatioon. Toukokuussa sain lähetteen ja elokuussa pääsin Töölön sairaalan kirurgin luokse puhumaan leikkauksesta, ja pelkäsin, että mua ei päästetä konsultaatiosta läpi ikäni takia, vaikka kaikki kriteerit täyttyivät heittämällä. Kirurgin kanssa tapaaminen meni 5 minuutissa ohi, paita pois, lekuri testaili tissejä, mittaili, vertaili ja kyseli yleisesti mun terveydentilasta jne. Kohta huomasinkin jo päässeeni leikkausjonoon ja itkeväni sairaalan käytävällä onnesta. Monet mun ikäiset (ja vanhemmatkin) eivät pääse niin helpolla leikkaukseen, kuin minä. Leikkaukseen pääsee julkiselle puolelle terveydellisistä syistä ja leikattavaa pitää olla vähintään 400grammaa (luullakseni). Vaikka tulisikin kieltävä vastaus jonoon pääsystä, kannattaa yrittää aina uudelleen ja näyttää, että on tosissaan asian kanssa. Yleensä vaaditaan, että lapset ovat tehty (imetyskyky tuskin säilyy) ja multakin kyllä kyllä konsultaatiossa kyseltiin tulevista lapsista, mutta totesin, etten välttämättä halua lapsia ja mulle on yhden tekevää se, pystynkö imettämään. 


2005
Ennen leikkausta menin mammografiaan (ei sattunut mun kohdalla) ja rintojen ultraan ja kaikki oli kaikin puolin OK. Odottelin leikkausta tosiaan 6kk ja onneksi pääsin tammikuussa leikkauspöydälle, muuten hoitotakuu olisi mennyt umpeen. Viikko ennen leikkausta hoitaja soitti mulle ja ilmoitti leikkausajan ja pientä infoa sairaalaan tulosta. Kalanmaksaöljyä ei saa ennen leikkausta syödä (muistaakseni 2 viikkoon) ja tupakointi pitäisi lopettaa komplikaatioiden vuoksi. Kaikki lävistykset piti poistaa leikkausta varten (tukehtumisvaara jne). 

Kari heitti mut aamulla Töölön sairaalaan ja poltin pihalla viimeisen tupakkani ennen verikokeita. Osastolle päästyäni sain puettavaksi sairaalakuteet ja heti mulle tarjoiltiin rauhoittavia, jotka eivät kyllä tuntuneet missään, aika pettymys. Tapasin käytävällä odotellessani ihanan anestesialääkärin, joka varmisti mun lääkityksistä ja muistutti vielä kaikista lävistyksistä. Leikkaava kirurgi tuli ennen leikkausta piirtämään leikkauskaavat ja naurettiinkin siinä yhdessä, kun pitelin vasenta rintaani kahdella kädellä ylhäällä, että kirurgi pystyy piirtämään rinnan alta. Kirurgi kertoi samalla leikkaustavan (ankkuri) ja pelotteli suurilla arvilla. Hyvästelin siinä vaiheessa vanhat rintani - ei ole tullut ikävä niitä. 

Heräämössä mulle kerrottiin, että yhteensä 1,5kg oli tavaraa lähtenyt pois, joka on aika paljon, mutta näin jälkeenpäin olisivat saaneet ottaa kyllä enemmänkin :'D Osastolle pääsin kymmenen aikaan illalla ja siinä ilmoitin kaikissa mömmöissä Karille ja vanhemmilleni kaiken menneen hyvin ja koitin saada nukuttua, vaikka selällään nukkuminen ei olekaan mun suosikkiasento. Heräilin tunnin välein, kun hoitaja tuli tarkistamaan vointiani ja kyselemään nukunko mä. Yö sairaalassa ei kuitenkaan ollut niin jännittävä, mitä olin odottanut, enkä kyllä paljoa siitä edes muistakaan.

Aamulla haavateipit vaihdettiin, haavat puhdistettiin (olin vissiin vuotanut verta aika hyvin yön aikana, kun lakanatkin piti vaihtaa kahteen kertaan) ja sain sairaalasta saadut urheilurintsikat päälleni. Tuossa vaiheessa vasta näin leikatut rintani ja meinasin purskahtaa itkuun hoitajan auttaessa mua pukemaan liivejä päälle.

Sairaalasta pääsin kotiutumaan Karin ja Nikon hakiessa mut pois ja kotona päästiin ihmettelemään mun muuttunutta ulkomuotoa, josta Kari ainakin järkyttyi kunnolla. Menin saman tien kotiin päästyäni soittamaan äidille ja puhelun jälkeen nukahdin saman tien omaan sänkyyn.


KOKO
Monet on kysynyt multa kuppikoosta, ja mun viimeisimmät rintsikat ovat kokoa 70J ja nekin olivat liian pienet :'D Käytin monta vuotta E-kuppien liivejä, mutta tissiliikkeessä mulle pamautettiin J-kuppi suoraan käteen samalla, kun kolme liikkeen myyjää ja esimies on mun kanssa samassa pukukopissa pohtimassa sopivaa liivimallia mulle. Meinattiin mulle tarjota imetysliivejäkin joskus hehe. Oon miettinyt, mistä suuret rinnat johtuvat, koska meidän suvussa naisilla on yleensä pienet rinnat, mutta mulla oli vähän suuremmat kuin yleensä. Maitorauhasen liikakasvu, oisko mitään? Kuppikoko on pienentynyt noin 5 kokoa, eli aika hurjasti. Siltikin olisin valmis menemään uudestaan tähän leikkaukseen poistamaan loputkin ylimääräiset.


PARANTUMINEN, TIKIT JA KOMPLIKAATIOT
Parantuminen tapahtui mulla tosi nopeasti ja söin särkylääkkeitä leikkauksen jälkeen vain kolme päivää, vaikka sainkin kuukauden kuurin. Mulla ei ollut kipuja lainkaan, paitsi tietenkin autolla kun mentiin monttuista tietä pitkin, niin silloin vähän jomotti. Haavat vuosivat aika hyvin, mutta haavateipit sain poistaa vasta viikon päästä leikkauksesta, jolloin poistettiin osa tikeistä terveyskeskuksessa. Mulla oli suurin osa sulavia tikkejä, jotka suli todella hyvin pois. Teippien poiston jälkeen suihkuttelin päivittäin haavoja ja käytin yötä päivää sairaalasta saamiani tukiliivejä, jotka kyllä painoivat alahaavoja ikävästi. Muistaakseni 2,5 viikon päästä leikkauksesta pystyin jo nukkumaan mahallani. Imurointikin luonnistui jo viikon päästä leikkauksesta, vaikka piti aina olla varovainen haavojen kanssa. Ensimmäisinä päivinä kädet olivat todella kipeät, enkä voinut nostella mitään, mutta aika nopeasti olin jo kantamassa kevyitä kauppakasseja kotiin.
Tupakkalakkoa kirurgi suositteli ja peloitteli mua kaikilla komplikaatioilla (nännit menevät kuolioon, haavoihin tulee aukileita jne), mutta mulla ei tullut mitään ongelmia parantumisvaiheessa. Kaikki meni todella hyvin ja turvotus laski kuukauden päästä ja kipuja ei ollut lainkaan. Nykyään haavat ovat melkoisen haaleat ja onneksi ne vielä haalistuu vuosien saatossa. Kaikkein paras yllätys oli muutama päivä leikkauksesta, kun huomasin, että mulla on nänneissä tuntoa! Vaikka kaikki aina pelottelee, että leikkauksen jälkeen nännit ovat tunnottomat (leikkauksessa ne irrotetaan kokonaan ja laitetaan uudelle paikalle), mutta mulla tunto tavallaan tuli takaisin. Voisin sanoa, että aiemmin suurien rintojen kanssa en tuntenut nännejäni, koska "yhteys pätki". Tämä on siis varsin hyvä kokemus.


ELÄMÄNLAATU NYKYÄÄN
Nykyään voin haaveilla ja shoppailla uusia rintsikoita ilman, että tarvitsisi pelätä kokojen loppumista kesken. Vaatteet menevät päälle muitta mutkitta ja olo on ihanan kevyt. Vaikkakin välillä nännien haavoja pistelee ('kutittaa'), niin se ei mua haittaa. Voin juosta, hyppiä, ja liikkua kuten normaali ihminen. Ennen saatoin vain haaveilla kaikesta edellä mainituista. Myös kenkien sitominen jalkaan luonnistuu huomattavasti paremmin kuin ennen vanhaan. Pystyn käyttämään Karin kauluspaitoja ja saan ne napitettua kiinni, ilman sitä pelkoa, että napit lentelevät pitkin seiniä. Olo on paljon kevyempi ja kokonaisempi, vaikka multa otettiinkin melko paljon ylimääräistä pois. Vaikka mun rinnat eivät vieläkään ole mitkään pienet, niin ovat ne silti paremmat kuin vanhat.


LEIKKAUKSEN JÄLKEISET KUVAT









Kysyä saa, jos jäi jotain epäselväksi! Kertokaa toki teidän omia kokemuksia, jos teillä on uskallusta jakaa niitä :) 


11 kommenttia:

  1. 'kerro huolesi' <---- osuvaa:D

    argh oon saattanu avautua joskus aiemminki kun itse painin kanssa saman probleeman kanssa...suvussa kulkee lisäksi monenmoista selkävaivaa ja tautia että ei yhtää helpota :----D en vaan jostain syystä uskalla ottaa projektiksi päästä leikkaukseen kutistamaan puskureita :CCC

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin jänistin monet kerrat lääkärin vastaanotolla ottamasta aihetta puheeksi, mutta onneksi kuitenkin tein sen ja en oo katunut päivääkään! :3 Suosittelen kyllä kaikille, jotka kärsii samoista oireista. Ei niitä selkäkipuja vuosikymmeniä kestä.

      Poista
  2. Hei, piditkö leikkauksen jälkeen silikooniteippejä haavoilla???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt muista oliko ne juuri silikooniteippejä (mitä luultavimmin kyllä), mutta pidin teippejä viikon ajan leikkauksesta :) Sen jälkeen ei tarvinnut pitää.

      Poista
  3. Moikka! Oli mukava lukea aiheesta, kun olen itsekin toivottavasti menossa kyseiseen leikkaukseen :) Kuinka kauan sinulla kesti lähetteen saamisesta, että sait kutsun sairaalaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli vähän kiemurainen tää aloitus paikkakunnan vaihdon takia, mutta lähetteen lääkäriltä sain toukokuussa ja seuraavan vuoden tammikuussa olin jo leikkauspöydällä :) eli lääkäriltä saa lähetteen konsultaatioon, jonne sitten jonotetaan oman aikansa (mulla kesti ~3kk) ja sitten jos konsultaatiosta pääsee läpi ja pääsee leikkausjonoon, niin siinä menee 6kk :3 Alle vuodessa homma pitäisi olla hoidossa!

      Poista
  4. Hienoa lukea sun kokemus aiheesta, niin paljon saa lukea kaikkea negatiivista. Itse menen konsultaatioon helmikuussa ja voin sanoa, että pelottaa ihan kauheesti. Ei itse leikkaus vaan se nukutus ja kaikki ne komplikaatiot jne joista netistäkin saa lukea niin paljon... Kiitos siis kirjoituksesta ja tsemppiä kevyempään elämään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kohtalontoveri! Onko sua aiemmin leikattu tai tullut komplikaatioita leikkauksista? Mut on nukutettu pariin kertaan ennen rintojen pienennystä, ja koskaan mulla ei oo ollut mitään ongelmia nukutuksen suhteen :) Kaikki on mennyt oppikirjan mukaan ja leikkauksista on toivuttu aina toivotulla tavalla, ja minä ainakin paranen suhteellisen nopeasti tuollaisestakin operaatiosta. Jotkut saattavat jopa vuoden päivät kituutella komplikaatioiden kanssa kun itse nukuin jo kyljelläni parin päivän jälkeen leikkauksesta suositellun kolmen viikon sijaan :)

      Kannattaa kuitenkin aina ajatella niin, että leikkaus helpottaa oloa pidemmällä tähtäimellä todella paljon, eikä pidä pelätä leikkauksen ongelmia niin paljon :3 itse olin leikkauksesta enemmän innoissani kuin mistään enkä edes ajatellut mitään komplikaatioita. Tsemppiä sulle ja toivottavasti pääset konsultaatiosta läpi! :)

      Poista
  5. Heippa! Säkö siis poltit leikkauksen jälkeenkin? Mut leikattiin kaks päivää sitten, eikä lopettaminen meinaa vieläkään onnistua. Komplikaatiot pelottaa, mutta tää on nyt vaan jotenkin niin helvetin hankalaa koittaa päästää irti tupakasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ja poltan edelleenkin :) Mulle ei tullut mitään komplikaatioita vaikka poltinkin ennen ja jälkeen leikkauksen, mutta en usko, että tohtorit turhaan yrittää manata tupakoinnin vaaroista ja niistä aiheutuvista komplikaatioista :) Kannattaa ainakin yrittää vähentää, ja jos se ei onnistu, niin älä sitten lopeta :3
      Onnittelut muuten leikkaukseen pääsystä ja toivotan pikaisia paranemisia! :>

      Poista
  6. Hei!

    Olin rintojen pienenyksessä kaksi viikko sitten. Tällä hetkellä rintani ovat kivi kovat, ehkä hieman pehmenneet? Oliko sinulla turvotusta ja miten kauan? Entä paljonko turvotuksen lähtö pienensi rintojasi vai pienensikö? Menikö kauan? Itselleni olisin toivonut B kuppia, mutta 75D näkyy tällä hetkellä olevan. Minun rintani olivat aika lättänät rimpulat aiemmin ehkä DD, E. Pois otettiin yhteensä vain vajaa 400g. Tällä hetkellä itseäni kyllä harmittaa, vaikka onhan nuo nyt terhakat eivätkä lättänät letut. Toivoisin vaan, että olisi turvotusta, joka sitten häipyisi ja pienentäisi vielä lisää....

    VastaaPoista

♥ puss