Paska reissu mut tulipa tehtyä

Olipas taas hauskaa käydä parin kuukauden jälkeen  kotiseuduilla pyörimässä viikonlopun verran. Ja sitä se kirjaimellisesti oli koko se aika: pelkkää pyörimistä. Olin ilmoittanut kavereilleni jo kaksi viikkoa aikaisemmin, että oon saapumassa Turkuun ja olin sopinut parit treffit ja kuvauskeikan. No ketä sitten mahdoin nähdä tuon vkolopun aikana? Timon. Ainoastaan Timon, jolle oon erittäin kiitollinen antamastaan ajasta ja siitä, etten jäänyt ihan kokonaan yksin. 


Ei ole kauhean mukava huomata jäävänsä noin helposti yksin, vaikka palasin kahdeksi päiväksi kotikaupunkiini vain olettaen näkeväni ystäviä, joita ei loppupeleissä kiinnostanut ollenkaan. "En jaksa", "en ehdi", "on krapula", "nukuin enkä kuullu puhelimen soivan" olivat vastauksia joita sain kavereiltani. Mulla on kuitenkin vain rajoitettu aika olla Turussa, enkä sinne niin usein pääse, niin luulisi edes jotain kiinnostavan olla mun kanssa jos näin on sovittu. Mä en matkaa ensin parisataa kilometriä Helsingistä Turkuun sen takia, että voisin vain makoilla rauhassa vanhempieni luona ja katsoa töllöä. Voin tehdä sitä ihan omassa kodissanikin joka päivä. Ehkä mun kaverit ottavat tästä opiksi ja ymmärtävät tehneensä väärin.


Perjantaina Turkuun saapuessani kävin näkemässä mammaa pitkästä aikaa moneen kuukauteen. Sain parit uudet lapaset ja villasukat ja avustin sitä käyttämään tietokonetta ja verkkopankkia. Ja eihän tuo mun rakas mamma oo muuttunut yhtään, edelleen se tyrkyttää mulle ruokaa ja selittää, kuinka kasvavan lapsen pitää syödä hyvin! Nooh, makkarakeittoa ja ruisleipää tuli vedettyä ihan vain mamman mieliksi vähän turhankin paljon. Mamman ruuat on parhaita.  

Loppu perjantai tuli vietettyä Timon kanssa ajelemalla ympäri Turkua, kun muitakaan ihmisiä en saanut kiinni. Oli oikein mukava ja rento ilta uuden tuttavuuden kanssa. Käytiin mm. Ruissalossa, mutta merituuli  oli ihan  järkyttävä ja ulkona ei tarkentunut olla 10 minuuttia kauempaa.  


Tältä näytti mun lauantai-päivä. Eli yksin autossa istumista kameran kanssa. Tarkoitus oli miitata paria kaveria, mutta toinen oli krapulassa ja toinen nukkui ilta-kymmeneen asti, joten mun suunnittelemat kuvauksetkaan ei onnistunut toivotulla tavalla. Illan pimetessä ja sateen alkaessa sain taas Timon seurakseni (oikeesti, mitä olisin tehnyt ilman sitä!) ja lähdettiin taas ajelemaan ja puhumaan paskaa. Fiilisteltiin Digimonin tunnaria ja laulettiin Skrillexiä, käytiin ABC:llä viiden aikaan aamuyöstä hakemassa Timolle purilaista. Hauskaa.
  


Insta-kuviakaan ei ole tarjolla tämän enempää, kun puhelimen laturi meni rikki. Kaksi kuvaa, jotka tiivistävät mun vkonlpun. 1) kuvailin pelkästään itteäni, kun muitakaan ihmisiä ei ollut tarjolla ja 2) tämmöset oli mun viikonlopun näkymät. Eipä pitkään aikaan oo ollut noin turha Turku-viikonloppu. Tuli kuitenkin tehtyä se ja näin sentään  Timoa ja pikkuveljeä. Ens kerralla sitten toivon vähän parempaa reissua.

Huomenna sitten olis aika varattuna ortopedille, apua.


8 kommenttia:

  1. äää tiedän tunteen kun kaverit feidaa :| kyrsiiiiiii.

    VastaaPoista
  2. katoin tota ekaa kuvaa aika kauan ja mietin että hemmetti ku paikka näyttää tutulta mutten okein saa sitä sijoitettua... Sit kun luin että turku niin heti välähti että tuossahan on se nuorten paja jossa ennen muuttoa olin! No ei mulla kyllä mitää järkevää asiaa ollut, köh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha joo! Tuolla on tullu pyörittyä, kun vanha lukiokin on vieressä :3

      Poista
  3. Mul on sama tilanne, kaverit jäi n 200km päähän ku muutin kaupunkiin.. Ja tuntuu et ne ei yhtn arvosta sitä et ajan eka päälle kaks tuntii ja maksan bensat ihan vaa sen takia että voisin viettää aikaa _niiden_ kanssa. Ja just ku yritän sopii siit näkemisest hyvis ajoin pitkän matkan takii, nii ne ei oikein ymmärrä sitä ja sanoo edelliseen päivään et "no emmä nyt viel tiiä" -.-' Mut ei ne onneks noin pahast oo tehny ku sulle, et oisin eka ajanu sinne ja sit kaikki peruis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oaaw ihanaa et joku ees ymmärtää ;_;<3 vaikka eihän tuo 200km ees loppujen lopuks oo paha, mutta kyllä siinäkin palaa bensaa ja aikaa, ettei nyt ihan joka päivä pysty millään kurvailemaan kotikaupunkiin. Oon vääntänyt kättä tän asian suhteen monesti mun kavereiden kanssa, jotka ei tunnu arvostavan yhtään, että lähden heti töiden jälkeen ajamaan kotiseuduille päin, jonka jälkeen kukaan ei osaa sanoa aikataulujaan tai menojaan, ja se tässä raivostuttaa aargh. Mut tässäkin asiassa mitataan todelliset ystävät :)

      Poista
  4. Tää on aivan tuutu tilanne. Joka on perseestä. Ensin on itse ihan innoissaan, kun pääsee näkemään kavereitaan ja ilmiottelee ihan intopiukassa kuinka pääsee vähän kattelemaan meininkiä. Pelkästään siinä vaiheessa alkaa kyrsimään kun vastaus on jotain "ok." "pitää kattoo" tms. Sitten ajat ihan helvetin pitkän matkan, ja bensaa ja rahaa kuluu, ja sen jälkeen huomaa olevansa yksin. Koska ketään ei kiinnosta. Siinä tulee kyllä niin avuton ja yksinäinen olo ; _ ;
    Mutta hei, toivottavasti enskerralla sun kaveris tajuais jättää ylimääräiset baarireissut, ja nauttia seurasta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Awww, kiitos ;__; ♥ Ihanaa etten oo yksin tän asian kanssa! Se on niin syvältä, kun vielä odottaa sitä, että pääsee kotikaupunkiin näkemään vanhoja kavereita ja laskee päiviä ja öitä suunnilleen lähtöön, niin sitten käy näin. On meilläkin kavereita, hah! :D Ehkä ens kerral onnistuu paremmin...

      Poista

♥ puss