HEMMETIN MAANANTAI


Kurjaa maanantaita kaikille tasapuolisesti. Mulla oli koko viikonlopun kauheen äklö olo ja samalla olo oli kuin onkimadolla, mutta en kuitenkaan osannut sanoa, oonko kipeä vai en. Oksetti, mutta ei kuitenkaan oksettanut. Vatsaan sattui mutta ei sitten kuitenkaan. Väsynyt ainakin olin ja koitinkin lepäillä koko viikonlopun ja kerätä voimia tulevaan työviikkoon. Ei auttanut. Tänään, kun astuin työpaikalleni klo 5:35, ei kauheasti naurattanut. Rupes vaan vituttamaan, vittu mitä paskaa. Selvisin kuitenkin duuneista kunnialla läpi, mutta kotona sohvalla maatessani Polska kainalossa huomasin hiipivän migreenin ja loputtomalta tuntuvan vitutuksen. Kohta rämmin kuumaan suihkuun, tyhjennän Voltaren-tuubin mun selkään ja napsin parit särkylääkkeet ja yritän saada Karia hieromaan itteäni. Voiko ihanammin viikko enää alkaa.


Huomasin, etten olekaan kuvaillut nyt tammikuussa lähes ollenkaan. Voin selittää sen hiuskriisillä, auringonvalon puutteella ja inspiraation hukkumisella. Oon kovasti yrittänyt saada sinistä shokkiväriä pois mun tukasta, mutta se ei tunnu lähtevän millään, joten ensi palkan pamahtaessa tilille otan järeämmät aseet käyttöön ja samalla tartun ehkä saksiin, joita pelkään kuollakseni. Jos nyt vähän saisi ohennettua tätä tukkaa ja leikattua järkevät etuhiukset niin olisin ihan tyytyväinen.


Kameralaukku makaa tossa lattialla odottamassa, mut mua ei kiinnosta ollenkaan kuvata tällä hetkellä. Ulkona on kamalan näköistä, aurinko ei paista ja oma turpakaan ei miellytä. Varsinkin, kun näytän joka päivä ihan samanlaiselta räkänokalta. Töihin mennään meikittä hiukset ponnarilla/pipolla ja kotona maataan pieruverkkarit jalassa sohvalla katsomassa Salkkareita. Laittaudun nykyään ehkä kerran viikossa, jos silloinkaan, kun ei vaan jaksa. Meikkaaminen on on turhaa, kun naama kuivuu ja hiusten laitto on hanurista kun tukka on saatanan sähköinen. Haluaisin jo eroon tästä mustasta tukasta. Valivali, napise nyt vielä vähän lisää Jonsu. Vaihtoehtoisesti voisinkin pitää pääni kiinni hetken ja mennä sinne suihkuun.

Onneks allaoleva kuva piristää mun jokaista paskaa päivää. Ihan kuin meidän Polska! 



TASAN VUOSI



Parin päivän ajan oon katsellut Muodon vuoksi-sarjaa, ja muistinkin, että tasan vuosi sitten hyppäsin itse leikkauspöydälle ja jätin sinne 1,5 kiloa itsestäni. Ajatella, että siitä on tasan vuosi aikaa, ei uskoisi. En oikein tiedä, miten aloittaisin tämän postauksen, mutta yritän ainakin avata ajatuksiani koko viime vuodesta ja omista kokemuksistani.



Viime vuoden tammikuun 22.päivä, tiistai, aurinkoinen pakkasaamu, ja leikkauspäivä koitti. Olin jännittynyt ja muistan edelleen, kuinka aurinko säteili jäisen autonlasin takaa silmiin ja mua hermostutti kovasti. Vatsassa oli perhosia, mutta en pelännyt vaan olin enemmänkin innoissani koko tapahtumasta. "Tätä oon odottanut monta vuotta ja nyt se tapahtuu", hoin vain mielessäni. Kaikki sujui omalla painollaan, musta pidettiin hyvää huolta Töölön sairaalassa, leikkaus meni hyvin, ja pääsin kotiutumaan seuraavana päivänä. Jos joku ei tiedä, missä leikkauksessa olin, kannattaa tsekata tämä ja tämä postaus. Rintojojen pienennys oli siis kyseessä.

Vuosi on mennyt tosi nopeesti ohi, kuin silmänräpäyksessä. Näin jälkikäteen ajateltuna, leikkaus oli mulle tosi helppo, vaikka iso operaatio se olikin. Rinnoistani lähti 1,5kg, kun normaalisti tuollaisessa leikkauksessa otetaan ~700grammaa. Kotiin päästessäni olin väsynyt, mutta onnellinen. Nukuinkin parit ensimmäiset päivät kotona, enkä uskaltanut oikein tehdä mitään muuta kuin istua koneella tai maata sohvalla katsomassa telkkaria.

Komplikaatioita? Ei, ei ollut. Leikkaus ja siitä parantuminen tapahtui ihan oppikirjan mukaan, ja mä paranenkin tosi nopeasti tuollaisestakin operaatiosta. Normaalisti leikkauksen jälkeen suositellaan selällään nukkumista ainakin kuukauden verran ja se on mulle hirveä asento nukkua. Alle viikko leikkauksen jälkeen aloin kääntyä kyljelleni ja jo 2 viikkoa leikkauksen jälkeen nukuin mahallani omien tuntojen mukaan. Tein myös kotitöitä sen veran mitä jaksoin, imurointia ja tiskausta jo muutama päivä leikkauksen jälkeen, jota ei siis suositella tehtävän kuukauteen. Taisin jopa tehdä pari juoksu lenkkiäkin leikkauksen jälkeen ilman ongelmia. Etenin omaan tahtiin, eikä tikkejäkään revennyt, hyvä minä!


Millaiset arvet on? Mulla on tehty leikkaus ankkuri-tekniikalla, ja mulla on aika isot arvet, suurin piirtein kainalosta kainaloon. Alahaavat ovat nykyisin eniten erottuvat, mutta hyvin ovat haalistuneet vuodessa. En häpeä niitä, sillä ne on jo osa mua, eikä ne häiritse lainkaan. Mulle suositeltiin, että haavoja rasvattaisiin säännöllisesti, mutta pyh, emmä oo jaksanut. Ostin kuitenkin haavojen parantumisen jälkeen haavarasvaa apteekista (parikymppiä muutamasta grammasta), mutta tulin siihen tulokseen, että mun pitäisi ostaa sellaisia tuubeja ihan törkeen monta, jotta ne kestäisivät edes kuukauden, koska haavat ovat niin isot.


Uudet rinstikat ja paidat. Äiti vaatimalla vaati, että hän lähtee mun kanssa ostamaan mulle ensiliivejä parin kuukauden kuluttua leikkauksesta. Tällöin sain vasta tietää todellisen uuden kokoni ja olin ihan ällistynyt: 5 kuppikokoa pienempi. Olin ihan häkeltynyt ja nypläsin kaikenlaisia alusvaatteita ilman, että tarvitsi miettiä, mahtuuko ne mun päälle. Samoin kävi uusien paitojen kanssa. Mä hämmennyn vieläkin, kun saan kauluspaidat napitettua kiinni, tiukan talvitakin vetoketju menee ylös asti kiinni, t-paidat istuu mun päälle. Elämän pieniä iloja?


Miten elämä on muuten muuttunut? Noh, tunnen itseni paljon kokonaisemmaksi kuin ennen. Mulla oli huono ryhti (on kyllä edelleenkin..), kärsin enemmän henkisistä ongelmista, pelkäsin ihmisten leimaavan mut seksiobjektiksi rintojeni takia. Ahdistuin helposti uusien ihmisten kanssa, koska tuntui, että kaikki tuijottivat mun silmien sijasta mun rintavarustusta. Viime aikoina oon miettinyt, että oon kasvanut hurjasti vuodessa, sillä tunnen itseni varmemmaksi ja vahvemmaksi kuin ennen. Itseluottamus on kasvanut, hymyilen enemmän ja tutustun mielelläni uusiin ihmisiin. Kertaakaan tämän vuoden aikana en ole kertaakaan kuullut naljailuja mun rinnoista, eikä kukaan ole syyttänyt mua leikkauksen takia. Päinvastoin, monet ovat kehuneet, kuinka rohkea mä oon, kun uskalsin ryhtyä tähän kaikkeen. Kaverit, vanhemmat ja Kari on ollut mun tukena koko ajan, eikä kukaan oo tuominnut mua missään vaiheessa.


Tekisinkö tämän uudestaan? Ehdottomasti. Vaikka heti! En vihaa enää rintojani, vaikka ne ovatkin arpien peitossa, mutta silti haluaisin vielä vähän pienemmät. Tämä koko ei vielä ole mun kropalle sopivan sopusuhtainen, mutta lääkäri sanoikin, että voi olla, että joudutaan tekemään kaksi leikkausta, kun rintani ovat niin isot ja minä olen niin pieni rakenteeltani. Kuitenkin, jo tämä leikkaus muutti mua paljon parempaan suuntaan ja olen saanut taas elämästäni otteen. Olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen ja mulla on mahdollisuus tehdä kaikkea, mitä en ennen voinut edes kuvitella tekeväni. Oon edelleen innoissani laajentuneesta alusvaate-tarjonnasta ja hihkun vieläkin Karille et hei kato, tän paidan napit menee kiinni!


Oletko sinä harkinnut rintojen pienennystä, vai oletko jo käynyt samaisessa operaatiossa? Kuuntelen mielelläni muiden kokemuksia kyseisestä leikkauksesta :3


Diipadaapa shalala



Viimeiset kaks viikkoo on ollut ihan kamalia. Työt rasittavat, tilin saldo näyttää nollaa (paitsi tänään kun oli palkkapäivää jee) ja jokaiseen soluun sattuu. Ainakin melkein. Ees vähän. Selkä on nimittäin jummannut parin viikon ajan ihan kiitettävän paljon. Yritin kuitenkin yks päivä siivota vähän, mutta eihän siitä mitään tullut. Olin törkeän ärtynyt monta päivää, ja makasin vaan sohvalla katsomassa Digimonia, kunnes luovutin ja napsin parit särkylääkkeet, jotka helpottavat oloa edes vähän.


Eipä tässä oo oikein kerennyt ajattelemaan edes postaamista, saatika jotain kuvien ottamista, kun vuodenvaihteen kuviakaan en ole saanut siirretyksi koneelle. Ajattelen kai, että ne ovat muutenkin ihan julkaisukelvottomia ja kamalia, niin miksi edes vaivautua. En oo tainnu pitkään aikaan ajatella noin. Pieni masennusjakso taas muiden joukossa, mutta tsemppaan itseäni, kun jatkuvasti mietin, että kohta on jo kesä ja pääsen lomalle. 


Kamalasti tällä viikolla on papatettu tuosta säästä. Mä oikeesti vähän epäilin, että tänne tulis tänä talvena lunta ollenkaan, mutta kyllä tuo maa on valkeana. Mitään paukkupakkasia ja kahden metrin lumikinoksia en kaipaa, mutta selkeesti on paljon valoisampaa, kun on edes pari senttiä lunta maassa. Mutta kyllä tuolla ulkona osaa olla kylmä ja auto on sisältäkin ihan jäässä, vaikka öisin se seisoo tolpan nokassa lämpeemässä. Ei tää talvi oo mun juttu. Ainakin aurinko on näyttäytynyt pariin otteeseen ♥


Kävin eilen ortopedillä kuulemassa mun tuomion magneettikuvista. Tätä oon odottanut monta vuotta ja vihdoin saisin tietää, miksi mun polvi on aina kipeä. Aluksi epäiltiin kierukan repeytymää, mutta pah, mun polvi on kuulema loistavassa kunnossa ja toimii niinku pitääkin. Ainoa asia, mitä kuvista löytyi, oli ylimääräistä rasvaa polvilumpion alapuolella, joka voi hangata ja kipeytyä välillä. Aijaaha? Oli kyllä lääkärillä semmoset sepitykset, että hohhoijaa. No, kai mä tyydyn kohtalooni rasvapallona ja nilkutan jalkani kanssa muualle. Leikkausta mulle ei suositeltu, koska se on kuulema turhaa.


Eilen tuli melkein suru puseroon, kun Provinssirockin ensimmäiset kiinnitykset julkistettiin: Turmion Kätilöt. Yhyy. Ja just kun mä lupasin lähteväni Tuskaan, niin käy näin. Vuodesta 2008 oon käynyt Provinssissa joka kesä, ja koskaan, ei koskaan Kätilöt oo ollut siellä. Kuitenkin Kätilöt on mun yks suosikkibändeistä, ja niiden lavaesiintyminen on ihan huikeeta. Mutta toisaalta, kotimaiset kätilöt kyllä nään jossain muuallakin, kun BMTH:ta tuskin lähden seuraamaan ulkomaille asti. Nyyh ja viil.

Onneksi tänään oli kuitenkin jollain tavalla superpäivä. Töissä saatiin kiitosta ja meillä oli työkaverin kanssa ihan hullun hauskaa, kun sisustettiin taukotila uusiks ja syötiin angry birds-donitseja (oikeesti, ne on tooosi hyviä!). Myös palkkapäivä ilahdutti mukavasti ja käytiinkin samantien ostamassa meidän talouteen uusi nuunutin, eli imuri. Meidän vanha imuri-vanhus sanoi itsensä irti ja olihan se palvellut meitä jo 2,5 vuotta kunniakkaasti. Mamman lahjoittama imuri kuitenkin hyytyi ja oli aika ostaa uusi, tuplasti tehokkaampi imuttaja. Nyt voi kävellä huolletta ilman sukkia kämpässä, kun ei ole yhtään hiekkaa tai näkkileivän murusia jalanpohjat täynnä :')

Palailen ensi kerralla ehkä niiden uudenvuoden-kuvien kera, jos vaikka uskaltaisin viimeinkin siirtää ne kuvat koneelle.. Ehkä.



2014

Vuonna 2014 en aio väkisin alkaa muuttamaan elämääni paremmaksi uudenvuoden lupauksillani, vaan ajattelin edetä omaa tahtiani eteenpäin kohti parempaa elämää. Ei mun elämässä mitään vikaa ole, mutta aina on jotain parannettavaa ja muutokset, joita haluan tehdä, on oltava valmis tekemään. Elämäntapamuutos olisi tässä vaiheessa liian suuri harppaus mulle, joten jätän sen aloittamisen myöhempään, kunnes olen siihen itse valmis. Ruokavalion muutos, lenkkeilyn aloittaminen ja tupakan polton lopettaminen kuulostaa mun korvaan liian suurelta, etten aio edes yrittää, saatika luvata mitään sellaista itselleni. Kuitenkin jotain lupauksia ja haaveita tuli uudenvuoden aattona tehtyä.

Kokosin pienen listan, mitä aion tehdä tulevana vuonna ja nämä asiat pystyn toteuttamaan helposti, vaikka päättäväisyyttä näihinkin asioihin tarvitaan. Kuvat on napattu weheartit.com

Festarointi. Kuten joka kesä. Ei ole kellekään mikään uusi asia, että aion lähteä Ruisrockiin viettämään 11. kertaa kesän parasta viikonloppua? Ennen Ruisrockia aion kuitenkin menettää Tuska-neitsyyden ja painella kohti Suvilahtea lempibändini perässä, koska BMTH on yksi Tuska-festareiden kiinnityksistä. Aion viettää ensimmäistä kertaa kesälomaa ikinä, ja pyrin viettämään lomani näiden kahden festareiden aikoihin. Provinssirock olisi ollut Ruissin ohella pakkopäästä-mesta, mutta kun kyseisen festarin ajankohta päätti siirtyä Tuskan kanssa päällekkäin, valitsen mieluummin mörkö-kansan kuin Seinäjoen ihmisten juhlan.

Syön terveellisemmin. Joojoo, ei mitään elämäntaparemonttia, vaan ihan pieniä muutoksia, joilla terveys paranisi ja saisi vähän kiloja kuriin. Oon aika hyvin ottanu itteäni niskasta kiinni ja ollaan tähän talouteen ostettu viimisen 1,5 aikana täysjyvää ja ruisleipää. Toki poikkeuksiakin tosin on ja on tullut mutustettua sitä valkoista riisiä ja pullamössö-leipää, mutta jos itse saisin valita, niin ruisleipä ja täysjyvä on hyvä valinta. Ideana tässä kuitenkin on lisätä lautaselle vihreää, jota oon aloittanut jo viime vuoden lopulla toteuttamaan ja pyrkinyt jokaiselle ruoka-lautaselle jonka naamaani kittaan, laittamaan edes vähän väriä kasviksista. Myös hesepullat ja mäkkimätöt saavat jäädä useimmin niihin rasvalaitoksiin, sillä niihin palaa rahaa enemmän kuin uskoisikaan. Kuitenkin sallin itselleni silloin tällöin rasvaburgerin nautiskelun, koska täyslakosta ei tulisi yhtään mitään ja sitten rupeaisi vituttamaan vaan entistä enemmän.

Luen edes yhden kirjan. Vaikka oon käynyt lukion ja kirjoittanut itseni ylioppilaaksi (laskin, että aloitin lukion 7 vuotta sitten, mitä!!), niin en oo koskaan ollut mikään lukutoukka. Oon aina vihannut lukea, ihan sama mitä, mutta kaikki romaanit, sarjakuvat, mainokset, sarjojen teksitykset on olleet mulle täyttä pakkopullaa. Nykyään luen toki enemmän, lähinnä vain uutisia ja blogeja, mutta lukihäiriö vaikuttaa aika paljon yleisesti lukemiseen. Kirjoja mulla ei itselläni ole kuin muutama, enkä ole niitäkään saanut luettua loppuun. Ainoa kirja, jonka haluaisin taas lukea on tuo Rakkaudella Hynynen, jonka lukio aikana luin. Yhden kirjan luen tänä vuonna, se on varmaa. Ja tämä on lupaus. Mitä sitä sitten lukisi? Ehdotuksia, anyone?

Säästän rahaa. Ikuisuusprojekti. Oon huono säästämään rahaa, varsinkaan kun tulot ovat pienet ja kaikkea pitäisi sillä pienellä palkalla ostella (uusi imuri olisi kiva, IKEAan kuluttaisin helposti satasia, kato kun täällä verkkokaupassa noi farkut maksais vaan 50€!), mutta ei. En edes shoppaile nykyään ja painelen kylillä menemään rikkinäisillä sukilla ja ostan Euroshopperin kissanhiekkaa (en pelkästään pihistele, vaan kissat pitävät siitä!), mutta koskaan en saa rahaa säästöön. Mulla on kuitenkin pieni tavoite saada ostettua tänä vuonna kaikkea kallista (/turhaa), joten säästäminen on ainoa vaihtoehto toteuttaa niitä. Toivon myös, että ensi joulukuun veronpalautukset olisivat kivan suuruiset!

Ostan uuden objektiivin. Rahan säästäminen kannattaa, koska tänä vuonna aion hommata viimeinkin uuden laajakulma-linssin. Tai ehkä myös jonkin toisenkin putken. Pitkään aikaan en ole uusia putkeloita ostanut, syynä tähän ei ole ollut pelkästään raha, vaan se, etten tiedä mikä linssi kannattaisi ostaa. Oon päätynyt tutkimaan netin syövereistä vinkkejä ja pientä hintatasoa, ja olenkin melko varma seuraavan objektiivini valinnasta. Vaikka mulla kittiputken lisäksi onkin neljä objektiivia, niitä on oltava enemmän. Enemmän!

Katson Star Wars- ja Taru sormusten herrasta-elokuvat. Joo. Oon kuullut näistä jo monen vuoden ajan, että hei ne kuuluvat yleissivistykseen. Ehh, mua ei oo koskaan kiinnostanut kyseiset leffat hevonvittuakaan, joten miksi olisin katsonut ne? Yritetty on, varsinkin TSH-elokuvista kaksi löytyy jopa omasta leffa-hyllystä. Koskaan en ole niitä loppuun asti katsonut, sillä aina on nukahdettu/keksitty muuta tekemistä. Nyt oon kuullut niistä liikaa viimisen vuoden aikana kavereilta, jotka ovat kauheita leffafriikkejä ja he suorastaan vannoivat sitovansa mut penkkiin ja pakottavansa mut katsomaan kyseiset elokuvat, jos en niitä itse suostu katsomaan, haha. Okeiokei, katsotaan sitten.

Otan tatuoinnin. Mun ikuisuusprojekti nro2, jota tuskin koskaan saan päätökseen. Mulla olisi ideoita vaikka muille jakaa, mutta koskaan ei ole rahaa toteuttaa mitään niistä. Nyt mulla kuitenkin on kirjekuoressa pieni summa odottamassa korkojen kasvua ja kohta ehkä pääsen varaamaan aikaa tatskamestaan! Vielä on kuitenkin auki missä ja mihin otan tatuoinnin, mutta siistiä olis mennä Helsinki Ink-messuille kyyläämään ja kärkkymään jos saisi edes pienen leiman hienoilta tatskaajilta.

Lisäksi aion
♥   käydä elokuvissa, koska viime vuonna en käynyt kertaakaan!
♥   istun useammin ulkona, puistoissa, jokirannassa tai ihan missä vaan auringossa!
♥   teen enemmän ruokaa, nomnom
♥   reissaan enemmän! Käyn Porissa, Tampereella jajaja..
♥   koitan hakea kouluun, jos tällä kertaa tärppäis!

Ootteko te luvannut jotain uudelle vuodelle?
 Millaisia lupauksia olette tehneet? 
 Mitä haluaisitte vuoden 2014 aikana saavuttaa?

CAN YOU FEEL MY HEART


Vaikka mun näppäimistö ei toimikaan hyvin, niin yritän silti avautua. Ei sillä, että mun olisi pakko, mutta kun ei ole muutakaan tekemistä näin sunnuntai-illan iloksi.

Mun pidennetty viikonloppu on vietetty vain kotosalla, syöden kebabia, pelaten aliasta ja nauramalla itsensä kipeäksi. Nyt päähän sattuu, kun niskat on jumissa, mutta ihanalta tuntuu kun kissa tulee kainaloon makaamaan ja kehräämään omasta tahdostaan. Tulee heti parempi fiilis. Myös pelkkä oleminen ja röhnöily on tehnyt hyvää, sillä viime työviikko oli ihan hanurista ja stressitaso nousi pilviin asti, koska jouduin tekemään kahden ihmisen duunit ilman apuvoimia.

Porukat kävi eilen kylässä toista kertaa ikinä täällä Helsingissä, koska pikkuveljellä oli säbä-turnaus täällä, josta pojat veivät voiton kotiin jee. Vieraiden ansiosta meidän kämppä kiiltää lattiasta kattoon ja nyt on kivaa. Kerrankin sain tuon avokin mukaan siivoushommin hihi. Polskakin tykkäsi vieraista ja äiti yritti taas houkutella Polskaa heidän mukaansa.. 



Yritin tossa yks yö vaalentaa sinisen värin pois tukasta, mutta huonolla tuloksella. Oon aina tiennyt, että sininen väri on vaikea saada pois, mutta en ajatellut, että vaalennus ei vaikuttaisi millään tavalla aargh. Keksin jotain muuta ensi kerralla. Vinkkejä toki otetaan vastaan! Tuntuu, ettei tää sininen väri haalistu ollenkaan pesujen yhteydessä.


Mua alkaa pikku hiljaa ärsyttää tää Helsinki. Vaikka oon asunut täällä jo 2,5 vuotta, täällä ei oo ketään kavereita. Paitsi tietenkin meidän pieni neljän hengen Alkoholi-perhe. Kun ajattelee järjestää illanistujaiset tai pyytää kavereita istumaan iltaa muuten vaan, ei ole ketään ketä pyytäisi kylään. Tai on, mutta suurin osa ei jaksa vaivautua nostamaan sitä hanuriaan tietokoneen edestä ja lähtemään sosiaalistumaan ihmisten ilmoille. Onko se oikeasti niin vaikeaa? Tää meidän perus jengi on pieni ja tiivis, mutta jutut alkavat käydä tylsiksi ja jokainen viikonloppu on samanlainen muiden joukossa, kun ei tapaa koskaan uusia naamoja. Huoh.


Nyt näppis alkaa lagailemaan siihen malliin, että mun on aika lopettaa. Inhottaa taistella tän kanssa, kun o- ja i-kirjain ei toimi koskaan äyyh. Saa hakata sormet verille jos jotain haluaa kirjoittaa. Nyt meen Polska-kissan viereen makoilemaan ja haaveilemaan vihreästä nurmesta ja leskenlehdistä. Ehkä pääkipukin helpottaa kohta.

VUOSIKATSAUS 2013

Millainen viime vuosi mulla oli? Ainakin erilainen, sen voin sanoa. Mulla jäi vähän ristiriitaiset fiilikset vuodesta 2013, mutta tarkemmin ajateltuna, se oli ihan hyvä vuosi. Kaikkea kivaa ja paskaa on sattunut, se on väistämätöntä, mutta päällimmäisenä ajatuksena jäi mieleen se, että pääsin eroon suurimmasta masennuksesta ja paniikkihäiriöistä ja pääsin töihin. Ei yhtään huono juttu vai mitä? Lisäksi pääsin eroon suuresta rintavarustuksestani eroon monen vuoden haaveen jälkeen, joten kyllä kaikki vielä kääntyy parhain päin.

 Miten teidän viime vuosi meni?


♥ Otin kaikki lävistykset pois ♥ Olin rintojen pienennysleikkauksessa  ♥ Nautin kynttilänvalosta ja rauhasta ♥ Kärsin masennuksesta ja pahoista paniikkihäiriöistä ♥ Söin ensimmäistä kertaa rullakebabia ♥ Nautin aamukuuden herätyksistä ja Suomipopin Aamulypsyn paluusta ♥ Käytiin ekaa kertaa Starbucksissa ♥


♥ Saatiin uusi jääkaappi ♥ Kuulin mewin esiintyvän provinssissa ♥ Erosin kirkosta ♥ Ostin liput Bring me the horizonin keikalle ♥ Kuvasin paljon ♥ Laitoin lävistykset takaisin ♥ Hommasin uuden puhelimen ♥ Tein instagram-tilin.. ♥ Kävin turussa ja join kamalat kännit ♥ Katsoin paljon Big bang theorya ♥ Haaveilin kesästä ♥


♥ Käytiin kuvaamassa kaasukelloa ♥ Kuvasin paljon uudella puhelimella ♥ Värjäsin hiukset vaaleiksi ♥ ..Jonka jälkeen mintunvihreäksi ♥ Katsoin paljon zombie-elokuvia ja -sarjoja ♥ Pelasin pokémon-pelejä ♥ Katsoin myös Modern Familyn 1-4 tuotantokaudet ♥


♥ Auto sai kesärenkaat alle ♥ Kissoilla alkoi kiima-aika ♥ Saatiin tiskikone ♥ Yritin päästä amk:hon ♥ Kävin työhaastattelussa ♥ Harjoittelin vektoroimaan ♥ Yritin käyttää mekkoja ♥ Tein smileyn ♥ Kokkasin wokkia ♥ Kari teki mulle uuden lävistyksen ♥ Värjäsin hiukset takaisin punaiseen ♥ Piirsin paljon ♥


 ♥ Emma-kissa karkasi toistamiseen ♥ Aloitin työt ♥ Käytiin kuvaamassa kirsikankukkia ♥ Ama kävi kylässä ♥ Vietin alkoholittoman vapun ♥ BMTH:n keikka Nooran kanssa ♥ Sain angelbitesit takaisin ♥ Pikkuveli antoi mulle kivan lätsän ♥


♥ Emma-kissa saapui kotiin ♥ Mew ja eturivi ♥ Kuulin Bring me the horizonin saapuvan joulukuussa Helsinkiin ♥ Vihasin olla töissä ♥ Oli kuuma ♥ Pidettiin grillibileet ♥ NAKKIVENE ♥


♥ Ama kävi kylässä ♥ Käytiin Starbucksissa ♥ Auton tuulilasi meni rikki ♥ Ruisrock ja Jenna ♥ Käytiin Luukissa kuvailemassa ♥ Ajeltiin paljon ♥ Nukuin teltassa ♥ Halusin pois töistä ♥


♥ Täytin vuosia ♥ Aloitin työt uudessa kohteessa joka on sikasiistiä ♥ Värjäsin hiukset blondeiksi ♥ Käytiin tutkimassa Kakolassa ♥ Mulla ja Karilla oli 2.vuosipäivä ♥ Auton huolto ja katsastus Turussa ♥ Tutustuin uusiin ihmisiin ♥ Söin jokirannassa makkaraperunoita ♥ Join lonkeroa Vartiovuoren puistossa ♥


♥ Värjäsin hiukset turkooseiksi ♥ Kissojen raapimapuu hajosi ♥ Tietokoneen näppäimistö alkoi hajoamaan ♥ Kärsin vuoden pahimman flunssan ♥ Poltin paljon kynttilöitä ♥ Kuuntelin paljon Turmiön Kätilöitä ♥


♥ Otin uuden tatskan ♥ Ja kielikorun toistamiseen ♥ Kävin turussa tylsistymässä ♥ Näin Nooraa♥ Melissa oli yökylässä ♥ Sain uusia kenkiä ♥ Materialismirakkaus ja bändipaidat ♥ Walking Dead-maratooni ♥


♥ Odotin BMTH:n keikkaa ♥ Aloitin joulusiivouksen ♥ Ajantaju oli kadonnut kokonaan ♥ Pikkuveli täytti 11-vuotta ♥ Rapsutin maailman söpöintä koiranpentua ♥