CAN YOU FEEL MY HEART


Vaikka mun näppäimistö ei toimikaan hyvin, niin yritän silti avautua. Ei sillä, että mun olisi pakko, mutta kun ei ole muutakaan tekemistä näin sunnuntai-illan iloksi.

Mun pidennetty viikonloppu on vietetty vain kotosalla, syöden kebabia, pelaten aliasta ja nauramalla itsensä kipeäksi. Nyt päähän sattuu, kun niskat on jumissa, mutta ihanalta tuntuu kun kissa tulee kainaloon makaamaan ja kehräämään omasta tahdostaan. Tulee heti parempi fiilis. Myös pelkkä oleminen ja röhnöily on tehnyt hyvää, sillä viime työviikko oli ihan hanurista ja stressitaso nousi pilviin asti, koska jouduin tekemään kahden ihmisen duunit ilman apuvoimia.

Porukat kävi eilen kylässä toista kertaa ikinä täällä Helsingissä, koska pikkuveljellä oli säbä-turnaus täällä, josta pojat veivät voiton kotiin jee. Vieraiden ansiosta meidän kämppä kiiltää lattiasta kattoon ja nyt on kivaa. Kerrankin sain tuon avokin mukaan siivoushommin hihi. Polskakin tykkäsi vieraista ja äiti yritti taas houkutella Polskaa heidän mukaansa.. 



Yritin tossa yks yö vaalentaa sinisen värin pois tukasta, mutta huonolla tuloksella. Oon aina tiennyt, että sininen väri on vaikea saada pois, mutta en ajatellut, että vaalennus ei vaikuttaisi millään tavalla aargh. Keksin jotain muuta ensi kerralla. Vinkkejä toki otetaan vastaan! Tuntuu, ettei tää sininen väri haalistu ollenkaan pesujen yhteydessä.


Mua alkaa pikku hiljaa ärsyttää tää Helsinki. Vaikka oon asunut täällä jo 2,5 vuotta, täällä ei oo ketään kavereita. Paitsi tietenkin meidän pieni neljän hengen Alkoholi-perhe. Kun ajattelee järjestää illanistujaiset tai pyytää kavereita istumaan iltaa muuten vaan, ei ole ketään ketä pyytäisi kylään. Tai on, mutta suurin osa ei jaksa vaivautua nostamaan sitä hanuriaan tietokoneen edestä ja lähtemään sosiaalistumaan ihmisten ilmoille. Onko se oikeasti niin vaikeaa? Tää meidän perus jengi on pieni ja tiivis, mutta jutut alkavat käydä tylsiksi ja jokainen viikonloppu on samanlainen muiden joukossa, kun ei tapaa koskaan uusia naamoja. Huoh.


Nyt näppis alkaa lagailemaan siihen malliin, että mun on aika lopettaa. Inhottaa taistella tän kanssa, kun o- ja i-kirjain ei toimi koskaan äyyh. Saa hakata sormet verille jos jotain haluaa kirjoittaa. Nyt meen Polska-kissan viereen makoilemaan ja haaveilemaan vihreästä nurmesta ja leskenlehdistä. Ehkä pääkipukin helpottaa kohta.

2 kommenttia:

♥ puss