TASAN VUOSI



Parin päivän ajan oon katsellut Muodon vuoksi-sarjaa, ja muistinkin, että tasan vuosi sitten hyppäsin itse leikkauspöydälle ja jätin sinne 1,5 kiloa itsestäni. Ajatella, että siitä on tasan vuosi aikaa, ei uskoisi. En oikein tiedä, miten aloittaisin tämän postauksen, mutta yritän ainakin avata ajatuksiani koko viime vuodesta ja omista kokemuksistani.



Viime vuoden tammikuun 22.päivä, tiistai, aurinkoinen pakkasaamu, ja leikkauspäivä koitti. Olin jännittynyt ja muistan edelleen, kuinka aurinko säteili jäisen autonlasin takaa silmiin ja mua hermostutti kovasti. Vatsassa oli perhosia, mutta en pelännyt vaan olin enemmänkin innoissani koko tapahtumasta. "Tätä oon odottanut monta vuotta ja nyt se tapahtuu", hoin vain mielessäni. Kaikki sujui omalla painollaan, musta pidettiin hyvää huolta Töölön sairaalassa, leikkaus meni hyvin, ja pääsin kotiutumaan seuraavana päivänä. Jos joku ei tiedä, missä leikkauksessa olin, kannattaa tsekata tämä ja tämä postaus. Rintojojen pienennys oli siis kyseessä.

Vuosi on mennyt tosi nopeesti ohi, kuin silmänräpäyksessä. Näin jälkikäteen ajateltuna, leikkaus oli mulle tosi helppo, vaikka iso operaatio se olikin. Rinnoistani lähti 1,5kg, kun normaalisti tuollaisessa leikkauksessa otetaan ~700grammaa. Kotiin päästessäni olin väsynyt, mutta onnellinen. Nukuinkin parit ensimmäiset päivät kotona, enkä uskaltanut oikein tehdä mitään muuta kuin istua koneella tai maata sohvalla katsomassa telkkaria.

Komplikaatioita? Ei, ei ollut. Leikkaus ja siitä parantuminen tapahtui ihan oppikirjan mukaan, ja mä paranenkin tosi nopeasti tuollaisestakin operaatiosta. Normaalisti leikkauksen jälkeen suositellaan selällään nukkumista ainakin kuukauden verran ja se on mulle hirveä asento nukkua. Alle viikko leikkauksen jälkeen aloin kääntyä kyljelleni ja jo 2 viikkoa leikkauksen jälkeen nukuin mahallani omien tuntojen mukaan. Tein myös kotitöitä sen veran mitä jaksoin, imurointia ja tiskausta jo muutama päivä leikkauksen jälkeen, jota ei siis suositella tehtävän kuukauteen. Taisin jopa tehdä pari juoksu lenkkiäkin leikkauksen jälkeen ilman ongelmia. Etenin omaan tahtiin, eikä tikkejäkään revennyt, hyvä minä!


Millaiset arvet on? Mulla on tehty leikkaus ankkuri-tekniikalla, ja mulla on aika isot arvet, suurin piirtein kainalosta kainaloon. Alahaavat ovat nykyisin eniten erottuvat, mutta hyvin ovat haalistuneet vuodessa. En häpeä niitä, sillä ne on jo osa mua, eikä ne häiritse lainkaan. Mulle suositeltiin, että haavoja rasvattaisiin säännöllisesti, mutta pyh, emmä oo jaksanut. Ostin kuitenkin haavojen parantumisen jälkeen haavarasvaa apteekista (parikymppiä muutamasta grammasta), mutta tulin siihen tulokseen, että mun pitäisi ostaa sellaisia tuubeja ihan törkeen monta, jotta ne kestäisivät edes kuukauden, koska haavat ovat niin isot.


Uudet rinstikat ja paidat. Äiti vaatimalla vaati, että hän lähtee mun kanssa ostamaan mulle ensiliivejä parin kuukauden kuluttua leikkauksesta. Tällöin sain vasta tietää todellisen uuden kokoni ja olin ihan ällistynyt: 5 kuppikokoa pienempi. Olin ihan häkeltynyt ja nypläsin kaikenlaisia alusvaatteita ilman, että tarvitsi miettiä, mahtuuko ne mun päälle. Samoin kävi uusien paitojen kanssa. Mä hämmennyn vieläkin, kun saan kauluspaidat napitettua kiinni, tiukan talvitakin vetoketju menee ylös asti kiinni, t-paidat istuu mun päälle. Elämän pieniä iloja?


Miten elämä on muuten muuttunut? Noh, tunnen itseni paljon kokonaisemmaksi kuin ennen. Mulla oli huono ryhti (on kyllä edelleenkin..), kärsin enemmän henkisistä ongelmista, pelkäsin ihmisten leimaavan mut seksiobjektiksi rintojeni takia. Ahdistuin helposti uusien ihmisten kanssa, koska tuntui, että kaikki tuijottivat mun silmien sijasta mun rintavarustusta. Viime aikoina oon miettinyt, että oon kasvanut hurjasti vuodessa, sillä tunnen itseni varmemmaksi ja vahvemmaksi kuin ennen. Itseluottamus on kasvanut, hymyilen enemmän ja tutustun mielelläni uusiin ihmisiin. Kertaakaan tämän vuoden aikana en ole kertaakaan kuullut naljailuja mun rinnoista, eikä kukaan ole syyttänyt mua leikkauksen takia. Päinvastoin, monet ovat kehuneet, kuinka rohkea mä oon, kun uskalsin ryhtyä tähän kaikkeen. Kaverit, vanhemmat ja Kari on ollut mun tukena koko ajan, eikä kukaan oo tuominnut mua missään vaiheessa.


Tekisinkö tämän uudestaan? Ehdottomasti. Vaikka heti! En vihaa enää rintojani, vaikka ne ovatkin arpien peitossa, mutta silti haluaisin vielä vähän pienemmät. Tämä koko ei vielä ole mun kropalle sopivan sopusuhtainen, mutta lääkäri sanoikin, että voi olla, että joudutaan tekemään kaksi leikkausta, kun rintani ovat niin isot ja minä olen niin pieni rakenteeltani. Kuitenkin, jo tämä leikkaus muutti mua paljon parempaan suuntaan ja olen saanut taas elämästäni otteen. Olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen ja mulla on mahdollisuus tehdä kaikkea, mitä en ennen voinut edes kuvitella tekeväni. Oon edelleen innoissani laajentuneesta alusvaate-tarjonnasta ja hihkun vieläkin Karille et hei kato, tän paidan napit menee kiinni!


Oletko sinä harkinnut rintojen pienennystä, vai oletko jo käynyt samaisessa operaatiossa? Kuuntelen mielelläni muiden kokemuksia kyseisestä leikkauksesta :3


18 kommenttia:

  1. Herranen aika onko siitä jo vuosi! :o Hurjan nopeesti on menny aika. Tuntuu että vasta lähikuukausina oisit postannu ton yhden postauksen missä ilmoitit et sulle on varattu aika elokuulle. Huijui. Mut ihana ku oot nyt paljon tyytyväisempi ittees ja kaikkee ja elämä on helpottunu. :3 Itelläni on onneksi ihan sopivan kokoset rintamukset niin ei tarvitse niistä huolehtia, vaikka tietty nekin joskus 'tulevat tielle'. >w<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Tuntuu muutenkin nykyisin, että jo puolivuotta on ihan superlyhyt aika ja kaikki kiitää silmien ohi :( Mutta kuitenkin on hyvä, että elämässä päästään eteenpäin :) Kiitos piristävästä kommentista ♥

      Poista
  2. mä oon edelleen niin onnellinen että oot niin onnellinen tästä! :D:D:D:D!!

    mun kuppikoko on jotain luokkaa F, mutta mulla ei oo koskaan ollut muuten kuin halki yön dataamisesta aiheutuneita selkäkipuja :D:D:D lisäksi isot tissit niin sanotusti pienentävät mun jättimäistä mahaa, toisin sanoen: jos mulla ois pienemmät tissit näyttäisin enemmän siltä että oisin raskaana (multa on kysytty apteekissa oonko raskaana herranjestasapua).
    mulla on aina ollut, jo ennen lihomistani, suht suuret tissit, mut ei mitään onkelmia. mut mä ymmärrän täysin, miks joillekin leikkaus on pelastus, enkä sitten taas ymmärrä ihmisiä jotka tulevat tuomitsemaan tällaiset musta terveyden kannalta täysin järkevät operaatiot.

    okei meni avautumisen puolelle eikä ees ollu mitään järkevää sanottavaa mut joo.
    pointti oli et HYVÄ SINÄ oot rohkee :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee ♥ Kiitos :') Joitakin häiritsee isot rinnat enemmän kuin toisia. Itse oon kuitenkin aina ollut pienikokoinen ja rinnat ihan jäätävät, joten leikkaus pelasti mun elämän! Tai ainakin paransi sitä ihan super paljon jos ei muuta :D Enää ei tarvitse itkeä peilin edessä 'yhyy en voi mennä rannalle kun en mahdu bikineihin' tai porata kaikille selkäkipuja ja huonoa ryhtiä :3

      Poista
  3. Täällä ilmottautuu kans yks suuren kuppikoon kanssa kamppaileva! Ei nämä nyt mitkään hillittömät ole, mutta 85D alkaa olla jo siinä rajoilla että ei kiitos enempää..ja voin täysin samaistua tuohon kauluspaitaongelmaan: pitää ottaa aina isompi koko että menisi kiinni ja sitten se paita näyttää jätesäkiltä..paidat ei laskeudu kauniisti, rintaliiviostokset on painajaista (ensinnäkin kalliimman hinnan ja huonon saatavuuden takia, normivaateliikkeistä on ainakin täällä päin turha etsiä) ja liikuntatunnit tuskaa..mutta hyvä että sulla on elämä helpottunut leikkauksen myötä, moni ei uskaltaisi ryhtyä siihen!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oivoi :( Tiedän tunteen ♥ Kamalinta päänsärkyjen ja selkäjumien lisäksi oli kaikenlaiset vaateostokset, kun mikään ei istunut päälle niinkuin pitää. Ja opiskelijan pussista ei ollut varaa ostaa kalliita rintaliivejä, kun yhdetkin saattoivat maksaa 80€.. Yläasteen ja lukion välissä aloin kuitenkin etsiä vaatteita miesten puolelta, kun naisten paidat ei tahtonut mennä päälle, ja edelleen mieluummin ostan miesten puolelta paitani :)
      Tsemppiä kuitenkin sulle ja kiitos kun kerroit kokemuksistas! :3 ♥

      Poista
  4. Jos omani kasvaa vielä, harkitsen kyllä leikkaukseen menoa. Terveisin -99 syntyny tyttö, 85D. Ja sekin on siinä ja siinä onko liian pieni kuppi vai ei..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiih, mullakin oli ton ikäisenä jo jäätävät puskurit :( Yläasteella jo vietiin sitä E-F-kuppia.. Auttaiskohan kiinteytys? Joillakin pieni laihdutus saattaa pienentää myös rintoja :) Mut sulla on vielä aikaa harkita leikkausta, kun noin nuorikin oot, mutta hei, kannattaa puhua asiasta jollekin ettet jää asian kanssa yksin! :3

      Poista
  5. Oma kuppi kokoni on luokkaa D joka ei ole mikään maailman suurin koko kuiteskaan mutta ne häiritsevät silti.
    Entisenä anoreksikkona ne on huom attavasti suuremmat muuhun kehoon. Ja ne ilmestyivätkin kuin tyhjästä kun aloin uudelleen syömään, Vaikka oletin että koko D on ihan yleinen ei sen kokoisia rintaliivejä löydy kaikista perus vaate liikkeistä. Leikkaus kuulostaa yhdeltä vaihtoehdolta tai jatkan vain 2 tunnin bussi matkoille menemistä aina kun haluan vain rintaliivit. (asuin kaupungissani ei taida koskaan olla kokoa D..) ja hintakin on niissä erikois liikkeissä suurempi.. T: D60

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo D-kuppikin on joillekin iso! Itselläkin on nykyisin ~70D (en tarkalleen tiedä onko tuo oikea koko, mutta suurinpiirtein) ja edelleen tuntuu, että voisi vähän olla edes pienemmät :D Ja tosiaan, kun tuo rinnanympäryskin on noin pieni, niin senkin perusteella on vaikea löytää sopivia liivejä! Ja hyväthän maksaa!
      Ja tunnen tuskasi, kun itse olin yläasteella, painoin 43kg ja mulla oli E-F-kupin riiputtimet :--D Ei oikein sopinut ne pussit muuhun kroppaan..

      Poista
  6. Mä haluaisin kanssa pienennysleikkaukseen. Suoraan sanottuna vtuttaa jatkuvat hartia ja niskakivut,en edes muista miltä tuntuu kun ne eivät ole kipeät :D Kaikki kivat paidat jää kauppaan kun ei mene rinnoista alaspäin ja sama homma rintsikoista (pientä iloa toi kun h&m tekee isompia kuppeja nykyään ja "edullisesti!") paitapuseroista en edes haaveile ja tpaidat pitää olla kokoa teltta ettei vatsa jää paljaaksi.

    t.90F

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi vaatetus oli mullekin tosi hankalaa :( Ei sitä kauheasti silloin shoppailtu ja jos jonkun paidan satuin löytämään, ostin sen heti sen enempää miettimättä jos se sopi mun päälleni. Aina vähän pelotti, että lentääkö jostakin kauluspaidasta napit toisen silmään, aina sai miettiä mistä sitä lähtis ostamaan uusia liivejä mahd. halpaan hintaan ja kuinka pukeutua ei-tyrkyttävästi. Noi selkä- ja hartiajumit ei ole kyllä kauheasti helpottanut, vaikka niin luulin, mutta mun ryhdissä/nukkuma-asennossa/työ-asennoissa on paljon parantamisen varaa :D Migreenit ei kuitenkaan enää oo yhtä pahat kuin ennen leikkausta :)

      Suosittelen kyllä leikkausta, jos rinnat häiritsevät normaalia elämää. Kannattaa jutella lääkärin/gynen/fysioterapeutin kanssa ihan rohkeasti asiasta, sillä itse keräsin 2 vuotta rohkeutta puhua asiasta lääkärille :< Tsemppii! ♥

      Poista
    2. täytyy pistää oikeasti mietintään. Ois kyllä vertaistuki lähellä koska mutsille tehtiin ssama leikkaus jokunen vuosi sitten (n.150cm/80D) ja on kuulemma tyytyväinen nykyiseen B-kuppiin :D Ehkä mäkin vielä jonakin päivänä.. :)

      Poista
    3. Noniin! :) Vertaistuki on tärkeetä, harmi kun itselläni ei sellaista oikein ollut, eikä kukaan oikein tuntunut ymmärtävän mua ja mun päätöstä. Voih, olispa mullakin B-kuppi! :D Kuinka helppoa olis elää niiden kanssa x)

      Poista
  7. Olen myös alkanut harkita tätä pienennyshommaa, juurikin puskureiden koon takia. Kyllähän se vähän ketuttaa kun niska-hartijakivut eivät poistu edes ketorinilla, ja sitten saa vielä kuulla sitä " ole onnellinen et sulla on tissit!!!1 " jauhantaa. Joo ei sillä, itse tykkään rinnoistani, jos ne eivät olisi näin pirun suuret, ja kasvaisi edelleen. Pitäisi ottaa asia puheeksi lääkärin kanssa, mutten uskalla. Sen lisäksi nämä kyllä häiritsevät kiitettävästi urheiluharrastustani ( sali + juoksu ) vaikka asiaankuuluvat shokabsorberit ( mitenliekirjoitetaan ) löytyykin.
    ♡; 16v & 80H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha joo! :D Juuri tuo "oo onnellinen noista tisseistä!" tai "no anna mulle sit osa!" -__- Harva oikeesti ymmärtää meitä ja meidän tuskia :D Toi urheilu oli yhtä tuskaa mulle aina ja jouduin lopettamaan mun uinti-harrastuksen 7.luokalla kun ei löytynyt tarpeeksi isoja ja tukevia uikkareita XD
      Lääkäri kyllä ymmärtää asian, kun vain selität ongelmasi :) Itsekin keräsin 2 vuotta rohkeutta avata suuni lääkärin vastaanotolla.. Mutta tässä ollaan ja mitään en kadu!

      Poista
  8. Hienoa että sinulla meni leikkaus ja toipuminen hyvin.

    Minulla oli leikkaus 12.2, jossa lähti 550+620 g pois. Alusta asti ihmettelin vasenta mustasävyistä nänniä, oikea nänni taas sisäänpäin. Haavainfektio alkoi vuotamaan 10 vrk leikkauksesta ja vasen rinta vuosi uusintaleikkaukseen 27.3. asti. Rinta oli ikäänkuin halki rintakehään asti ja kipuja oli riittämiin. Joka päivä haavahoitoa :-/ Rinta suljettiin ja osa nännistä katosi. Loppu kate=nekroosi=kuoleva kudos on eilen kuivunut pois ja siirryn silikoniteippien käyttöön.

    Hintaa tälle infektiolle tuli n. 670 € ja opiskelijana taloustilanne 0 € tuloja. Ilman infektiota hinta n. 150 € julkisella.

    Henkisesti on raskainta, kun etukäteen selvitin huolella komplikaatioita ym. Yhtään kuvaa en löytänyt netistä etukäteen, vasta jenkeistä löytyi pari siistiä kuvaa, omani ovat hardcorea niihin verrattuna. En myöskään tehnyt mitään väärin eli en hikoillut, nostanut mitään, en tupakoi, normaalipaino ym. mutta silti se ei riittänyt. Rinnanaluset edelleen kipeät, osittain tunnottomat ja kun rintoihin tulee kosketus, tuntuu kuin olisi kahvikuppi rintana eli reunat tuntuvat.

    Silti menisin uudelleen leikattavaksi, sain neljä kuppikokoa pois ja selän asento on muuttunut. Pystyn jopa istumaan suorana ilman että jännitän selkä- ja vatsalihaksia :-) Valmisvaatteet sopivat (tai siis olen 160 cm eli ovat liian pitkiä) rinnoista ja koen nyt olevani normaali. Ennen en ajatellut olevani epänormaali enkä inhonnut vanhoja rintoja, ne vaan olivat hirveän painavat ja kuormittivat yliliikkuvaa selkääni.

    Suosittelen leikkausta siinä vaiheessa kun mistään päin maailmaa ei löydy rintaliivejä, jotka tukisivat rintoja tarpeeksi ilman että pitkät selkälihakset jumittuvat. Jossain kulkee raja, mitä pitää sietää. Leikkaus tehdään kuitenkin loppuelämää varten. Kaikesta huolimatta tyytyväinen nykyinen 75B

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tosi harmi, että sulle kävi noin huono tuuri! :( Mä olisin ollut varmaan ihan sormi suussa tossa tilanteessa, kun tuntui etten osannut haavoja hoitaa ollenkaan. Kuitenkin mulla toipuminen meni paremmin kuin hyvin, eli ehkä mulla oli vaan hyvää onnea matkassa.

      Kuitenkin hyvä jos oot tyytyväinen nykyiseen tilaasi ja koet, että leikkaus oli oikea ratkaisu! :) Itse ainakin oon ollut supertyytyväinen, vaikka saishan näistäkin vielä aika paljonkin ottaa pois, jotta saisin tuon B-kupin.. :D

      Poista

♥ puss