PERJANTAI


1) KINDERII 2) Polskalle kelpas kala 3) Ah näkö palautui uusien piilareiden myötä 4) Nooralta saatu Jekku-puteli :')

Tänään on perjantai! Tätä on odotettu koko koko viikon ajan, jes. Viikonlopun ja palkkapäivän kunniaksi kävin hakemassa itselleni herkkuja, vähän energiajuomaa ja kinder-suklaata, jota oon himoinnut jo viikon päivät. Ahh, parasta suklaata ikinä! Sain myös viimein hommattua uudet piilarit, kun vasemman silmän piilari putosi lattialle, enkä enää löytänyt sitä. Yritin tietty käsin etsiä sitä paskaiselta muovilattialta, mutta turhaan. Pari päivää ollaan menty kahden oikean silmän piilarilla, eli oon käytännössä puolisokea, kun vasemmassa silmässä on paljon enemmän miinusta kuin oikeassa. Onneks mun näköni on taas kirkastunut!

Lisäksi käytiin täydentämässä ruokavarastojamme ja ostettiin pitkästä aikaa kalaa, josta kissatkin näyttivät pitävän. Harmi, että kala on niin kallista, ettei sitä tuu joka viikko ostettua. Meille se on oikein gourmeeta kun saadaan kalaa jääkaappiin. 

Polska kerjäämässä lisää kala-maistiaisia.

Seikkailin myös vähän tuolla Ebayn mahtavassa maailmassa, pitkästä aikaa. Bongasin sieltä pari kivaa ostosta, joita nyt odottelen sitten saapuvaksi syyhyäviin kätösiini. Pieni nettishoppailu tekee hyvää, kun oon muuten niin huono ostamaan yhtään mitään ja lähtemään kaupoille. Vielä pitäisi pistää Impericonille tilaukseen housut ja pari paitaa, mutta nääh, emmä tänään enää jaksa, liian uuvuttavaa. Tarvitsisin vaikka mitä tarpeellista uusista silmälaseista tatuointeihin ja kaulupaitoihin, mutta kun en vaan saa aikaiseksi. Murr.

Huomenna pitäisi pitää pienet kuvaussessiot itseni kanssa, jos herään tarpeeksi aikaisin ja aurinko paistaa (tämä on kyllä hyvin epätodennäköistä haha). Hiuksia pitäisi vähän saksia ja ladata se photoshop tähän koneelle, ettei tarvitse surkeilla kuvanmuokkaus-ohjelmilla pelleillä (kuten tämän postauksen kuvat). Pahoittelen siis kuvien puolesta, mutta asia korjaantuu kyllä.

Palaan taas huomenna, viime viikonlopun merkeissä!


JONSUN ELÄMÄ NUMEROINA

Heippa pupuset! Kivan viikonlopun jälkeen pohdin pitkään, mitä kivaa suoltaisin tänne blogin puolelle. Vaihteeksi jätän kuulumiset myöhemmälle ja päätin tehdä tämmöisen pienen info-paketin, joihin liittyy numerot. Tätä oli hauska tehdä ja huomata, kuinka paljon numeroita meidän arkipäiväiseen elämään kuuluu. Mä oon tosi huono ollut aina matikassa, koska en osaa hahmottaa ilman kynää ja paperia (ja laskinta) numeroita, ja päässälaskut ovat olleet mulle todella vaikeita aikoinaan. Numerot ovat kuitenkin arkipäivää ja meitä kaikki arvostellaan numeroilla. 

Miten paljon sinä löydät elämästäsi numeroita?


Olen 22-vuotias. Olen 156 cm pitkä. Olen asunut 2 vuotta Helsingissä. Minulla on 11 lävistystä ja 12 mm venytykset. Ihostani löytyy kolme tatuointia. Kengänkokoni on 39. Omistan kolme kissaa ja yhden avomiehen. Sain autokortin 4 vuotta sitten. Nukun joka yö vähintään 7 tunnin yöunet.


Herään joka arkiaamu klo 4:55. Aamupalan syön ennen yhdeksää. Pääsin ylioppilaaksi 4 vuotta sitten. Vuonna 2010 menetin kolme tärkeää ihmistä. Olen käynyt Ruisrockissa 10. kertaa. Provinssissa 6 kertaa. Olen muuttanut 2,5 vuoden aikana kolme kertaa. Asumme toisessa kerroksessa, 57 neliön asunnossa.  Meillä on 8 mattoa ja yksi seinäkello. Olen käyttänyt viimeiset 8 vuotta piilareita. 



Olen seurustellut viisi kertaa. Lensin lentokoneella viimeksi vuonna 2005. Mulla on muumimukeja 38 kpl. Tykkään, kun ulkona on +15 astetta lämmintä. Liityin Facebookkiin 3.11.2008. Mulla on 5 objektiivia ja neljä kameraa.  Mulla on kaksi kitaraa. Meidän taloudessa on neljä Playstationia ja kolme läppäriä. Äidin luokse on matkaa 170 km. Olen jumissa Muodon vuoksi-sarjan 4. tuotantokaudessa. Jääkaapistamme löytyy kaksi kokis-pulloa ja 700grammaa jauhelihaa.


Vuosi sitten jätin 1,5 kg leikkauspöydälle. Emma-kissa on ollut meillä kohta kaksi vuotta. Omistan kaikki Lostin kuusi tuotantokautta.  Suoritin konfirmaationi 10.9.2006. Mulla on yhdeksän serkkupuolta. Kuljin ennen kouluun busseilla 11, 110 ja 04. Valvoin viikonloppuna aamuviiteen asti. Tänään menen nukkumaan viimeistään 21:30.

Ja ehkä tämän jälkeen mulla alkaa pomppia numerot silmille, lasken piilarini silmistä pois ja hammaspesun jälkeen sukellan pehmeisiin lakanoihin. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille, palaan taas pian ♥



Will you take me out of here?






Mulla on ollut tänään hyvä päivä. Harvinaisen hyvä. Vaikka mitään ihmeempiä ei olekaan tapahtunut, kaikki on tuntunut jotenkin todella hyvältä. Mulla oli maanantaina ja tiistaina kamala migreeni ja olin töissäkin kuin kuollut lahna, joten niistä päivistä jäi vain paha maku suuhun. Tänään kuitenkin migreenistä ei ole tietoakaan ja fiilis on loistava. Ylihuomenna on jo viikonloppu! Rupesinkin fiilistelemään töissä Pendulumia ja ah ja voih, kuinka ihanalta se kuulostikaan. Muistan vielä Pendulumin Provinssirockin keikat ja tuli ikävä kesää. Onneks se tulee kohta ja pääsee festaroimaan. Suunnitelmissa olisi tänä vuonna tsekata se Tuska, koska BMTH ja Kätilöt kuuluvat mun päivittäisiin musiikkiorgasmeihin. Myös Ruissi on pakollinen, koska se on niin turkulaista haha. Koitin myös houkutella Jennaa Weekendeille mun kanssa, ja ehkä tänä vuonna suunnataan myös sinnekin reivaamaan jalat rakkuloille.


Ja nyt hei, kysynkin teiltä neuvoja! Pistäkääs tulemaan jotain vinkkejä, mistä kannattaa lähteä hakemaan tatuointia pk-seudulta! Myös Turun suunnassa olevat liikkeet käyvät, kun siellä suunnassa aikaani välillä vietän. Oon tässä parin vuoden aikana koittanu tutkia mahdollisia paikkoja, joihin menisin hakkauttamaan itteni, mutta oon niin vaativa, ja mun tulevien leimojen tulee olla just eikä melkein täydellisiä. Hinnasta en tingi, kunhan tatuoija osaa asiansa. Laittakaa siis omia kokemuksia tulemaan ja auttakaa mua! Värikuvat ovat toiveissa ja saan kohta päänsärkyä tästä ikuisesta tatskakuumeesta.

Viikonlopusta tulee huikea (oon ruvennut käyttää tätä sanaa aivan liikaa..), koska yks semmonen söpö tyttö saapuu pk-seudulle. En tiedä vielä, mitä tulee tapahtumaan, mutta toivottavasti kamera on messissä tällä kertaa enemmän. Vähän on jäänyt toi valokuvaus, mutta joo, niin, ei sitä aina tarvitsekaan jaksaa.


Millaiset kesän festarisuunnitelmat teillä on?
Ja mistä mä löydän hyvän tatska-paikan? 


NEW LAPTOP

Helouu dudet! Meikä on niin iloinen, että voisin hypätä parvekkeelta alas ja juosta naapurikaupunkiin asti ilman kenkiä ja huutaa jonkun arvonimeä. Iskä tuli perjantaina Turusta käymään ja haki mut töistä ja suunnattiin nokkamme kohti Jätkäsaaren Verkkokauppaa (joka on tullut tässä viime aikoina harvinaisen tutuksi paikaksi..) ja hommattiin mulle viimeinkin uusi tietokone! Iskä lupas mulle joululahjaksi uuden koneen, kun hän kysyi multa joululahjatoiveita joulun alla. Läpällä sitten heitin, et juu olishan tommonen uus läppäri ihan kiva ja nauroin päälle. Iskä suostui, vaikka se olikin mun puolelta pelkkä vitsi, koska en tosiaan uskonut, että saisin uutta konetta lahjaksi. Hämmennyin iskän tarjouksesta niin paljon, että selitin sille et hei se oli läppää, eikä sun nyt oikeasti tarvitse mulle uutta läppäriä hommata, mutta isäpappa kuitenkin vaati maksaa mun tietokoneen, joka jaksaisi pyörittää kuvanmuokkaus- ja editointiohjelmia edes seuraavat pari vuotta. Olin aiemmin iskälle jo selittänyt, että mun tietokone alkaa vetelemään viimeisiään, kun pelkästään Salkkareita katsoessa vanhan koneen tuuletin huutaa viimeistä päivää ja ylikuumenee niin paljon, että siinä voisi kananmunankin paistaa päällä. Myös vanhan koneen näppäimistökin reistaili mukavasti ja laskujenkin maksaminen oli välillä täyttä tuskaa, kun suurin osa numeronäppäimistä ei toiminut. Onneksi mun iskä ymmärsi ja lupas ostaa mulle mieluisen joululahjan.


Sitten ruvettiinkin miettimään, mimmoisella hinnalla saisi suht hyvän koneen, jolla pyörittää mun tarvitsemia ohjelmia ja joka kestäisi edes pari vuotta (vanha kone kesti hädintuskin neljää vuotta), ja annoin Karille ja sen kaverille tehtäväksi etsiä mulle jonkun hyvän koneen, jonka sais alle 700€:lla. Iskäkin ehdotti mulle paria konetta, mutta niissä ei ollut levyasemaa, näyttö oli liian pieni ja ne oli muutenkin tarkoitettu yrityksille työkoneiksi, plus ne olivat aivan kalliita, joten kieltäydyin. Onneksi Kari löysi mulle yhden koneen, joka olis ollut täydellinen, mutta sen valmistus oli just lopetettu, joten piti keksiä jotain muuta. Kari löysi sitten tämän Acerin Aspiren, joka oli yhtä hyvä, kuin aiemmin löydetty kone, mutta tässä on vain vähemmän muistia. Mä en oikeasti tiedä tietokoneista mitään, eikä tietokoneiden osat sano mulle yhtään mitään. Tiedän vain miltä muistikampa näyttää (:D) ja minkälainen pöytäkoneen tuuletin on hehe. Pitäisi ruveta ehkä opettelemaan asioita, jotta pystyis poikien kanssa keskustelemaan tietokoneista vähän syvällisemmin haha. Mä kuitenkin luotin Karin arviointikykyyn, kun se kuitenkin tietää mihin konettani käytän ja mitä ohjelmia mä siihen tarvitsen.

Kotona rupesin avaamaan ton pakettia ja olin kuin lapsi karkkikaupassa tai jouluaattona. Oon niin myyty tälle läppärille! Tuskastelin vanhan läppärini kanssa pari vuotta pelkän yhden USB-portin kanssa ja se oli ihan helvettiä, ja tässä on kolme USB-porttia (joista yks on USB 3.0!) ja tää on aivan loistava. Näppäimet tuntuu hyviltä kirjoittaa ja muutenkin tää on just se mitä tarvitsen. Ainoa miinus tässä on Windows 8.. En varmaan ikinä tuu oppimaan tän käyttöä. Miks tää on tehty näin vaikeaksi? Onneks Kari lupas laittaa tähän Windows 7, jos haluan jossain vaiheessa vaihtaa käyttöjärjestelmää.


Tän viikonlopun oon vaan opetellut tän koneen käyttöä ja tutkinut sen syövereitä. Vielä kun sen Photoshopin ja Sony Vegasin latais niin pääsis kunnolla irroittelemaan! Sain myös Karin Razerin pelihiiren, koska oma langaton hiiri on putoillut lattialle liian monta kertaa, ja viimeisen pudotuksen se teki eilen ja meni rikki. Noh, pari vuotta kesti parinkympin perushiiri. Olin muutenkin jo aikeissa hankkia uutta hiirtä, mutta onneks sain tän Karin Razerin nyt käyttööni :) Jos joku haluaa tietää tarkempia tietoja tästä koneesta, niin tästä linkistä pääset niitä tsiigailee.



Kun olin perjantaina päässyt kotio koneeni kanssa, niin näin pinkin kirjekuoren tietokonepöydällä ja kysyin hämmentyneenä Karilta, mikä toi on. "Se on Nooralta", mies tokaisi ja mun suunpielet venyi korviin asti! :') Tää oli kyllä ihana ystävänpäivä-paketti koskaan (itseasiassa ensimmäinen sellainen!) ja en voi muutakuin kiittää tätä ihanaa tyttöä ja lähettää virtuaalihaleja! Kiitos hurr!


Ystävänpäivää me ei vietetty Karin kanssa lainkaan, mitä nyt aamulla parvekkeella toivoitettiin laimeasti hyvät ystävänpäivät ilman haleja ja pusuja haha! Tää on nyt kolmas ystävänpäivä yhdessä, eikä me olla koskaan vietetty sitä mitenkään erityisesti, paitsi viime vuonna käytiin Chicosissa syömässä 'juhlapäivän kunniaksi'. Kari on tehnyt kuitenkin hyvin selväksi, että ystävänpäivä ei häntä kiinnosta, eikä kyllä muakaan erityisemmin viehätä tommoset 'pakolliset parisuhde-päivät', niitä tulee kuitenkin vietettyä ihan tarpeeksi :) Mentiinkin sitten naapuriin katsomaan poikien kanssa lätkää ja meillä oli hurrrrjan romanttista. Niin romanttista, että nukahdin sohvallle kymmenen aikaan samalla, kun pojat pelasivat pleikka4:sta ja joivat kaljaa. Aika perusperjantai, eikö?

Nyt kyllä oon lörpötellyt teille taas ihan tarpeeksi, huhhuh! Palailen taas mahdollisimman pian, kun kerran pystyn postailemaankin paremmin uuden koneen ansiosta :3 Mukavaa sunnuntaita kaikille, hurr!


Kuinka vaikeaa on keksiä otsikkoa?


♥ Pitkästä aikaa taas postailua Instagram-kuvien kera! Oon viimeinkin parantunut nuhaflunssasta ja olokin on oudon energinen viikon sairastelun jälkeen. Nenä vielä vähän valuu ja limainen yskäkin on kohta loppumassa. Mutta muuten on loistofiilis ja kaikki asiat alkaa järjestymään kuten oon toivonutkin. Toivottavasti tää jatkuva stressi loppuis kohta ja voisin elää huoletonta elämää. Haha, toiveajattelua.


♥ Sairausloman jälkeen oon nyt melkein ollut viikon töissä ja voin sanoo, et on ollu kivaa! Vaikka mitään erityistä ei ookaan sattunut, niin kyllä jokapäiväiset rutiinit helpottaa mun omaa oloa ja pysyn jollain tasolla järjissäni. Vaikka aamuviiden herätykset ei aina maistukaan, niin töihin on silti kiva mennä ja tehdä jotain hyödyllistä, kuin vain maata himassa koneella levittämässä persettä. Oon ylpeä ittestäni, että oon saanu itteni tähän tilanteeseen, kun vuosi sitten en voinut edes kauppaan asti lähteä yksin paniikkikohtausten pelossa. Oon tsempannut itteni tähän tilaan ja voin päivä päivältä yhä paremmin. Vaikka en lääkkeitä enää syökään, niin joka kerta lääkärin vastaanotolla mietin niiden nappien jatkamista. Parempi kuitenkin jättää ne väliin, kun kerta pystyn elämään ilmankin niitä. Ainakin toistaiseksi.


♥ Oon edelleen ihan koukussa Nip/Tuckiin ja tuijotan joka päivä noita komeita plastiikkakirurgeja kuola valuen. Hankin taas lisää tuotantokausia, kun Anttilasta halvalla bongasin. Ei tarvitse tilailla netistä ja odottaa posti-Patea joka päivä, kun seuraavat tuottikset venaavat tuolla hyllyllä.  

♥ Ja sitten.. Mä annoin periksi. Kari on kinunut ja kuolannut tuota uutta Pleikkaria jo sen julkaisusta asti ja mä oon kieltänyt ajattelemasta edes koko asiaa. Mä en kauheasti pelaile mitään enkä edes pleikkaria osaa nykyisin edes käyttää (pleikka1 on paras!), mutta mä luovutin ja Kari sai uuden pelikonsolinsa :D Kari latas mulle tohon jo Outlastin ja Resogunin, jos vaikka innostuisin niitä pelailemaan. Mitä nyt pari kertaa tota oon testannut, niin hyvältä ostokselta vaikuttaa ja ohjain on kyl super! Kari tietenkin on ihan innoissaan pelaillut ja tutkinut tota, eikä millään malttaisi tehdä mitään muuta kuin istua tv:n edessä hakkaamassa Killzonea :D


♥ Sitten kissauutisia! Kissat piristävät mun jokaista päivääni ja Piukukin on alkanut maukumaan lähes joka päivä! Tai no, ei sitä maukumiseksi voi kutsua, kun se kuulostaa vain piipitykselle. Molemmat kissat nukkuu mun kanssa, Polska mun jaloissa ja Piuku kainalossa, kun taas Emma-täti nukkuu Karin jalkojen päällä. Välillä öisin tulee ahtaat oltavat, mutta rakastan silti noita pikkusia tositosi paljon! Polska on oppinut tosi hyvin muutamia peruskäskyjä (istu, odottaa, läpy, ei, jne.) ja muutenkin meidän seuraneiti antaa itsestään todella fiksun kuvan. Ihan kuin pieni viiksekäs koira. Toisille kissoille ei oikein voi opettaa käskyjä, koska ne menevät kuuroille korville eivätkä ne tahdo oikein keskittyä edes mun sanomisiin. 

♥ Ja mitäpä muuta? Pesin äsken vessan lattiasta kattoon, pistin pesukoneen päälle ja kohta alan katsomaan tämän viikon Salkkareita. Huomenna iskän pitäisi tulla käymään täällä Helsingissä, mutta saa nyt nähdä mitä viikonloppuna tulee tapahtumaan. Ainakin pääsen (joudun) katsomaan Suomi-Norja peliä poikien kanssa huomenna. Porukat lähtee Thaimaahan pariksi viikoksi ja ei vituta. Toivottavasti pikkuveli muistaa tuoda mulle jotain tuliaisia! Harmi vaan, etten voi nyt mennä Turkuun viettämään aikaa, kun porukoiden kämpästä on vedet poikki koko niiden reissun ajan, ja lämmityskään tuskin on päällä. Ensi kuussa sitten on Turku-reissun aika!

Mitäs teille?


Hurrdurrderp


Parin päivän sairasloma venyi viiden päivän mittaiseksi, enkä edes käynyt työpaikallani, koska makasin kaiket päivät joko sängyn tai sohvan nurkassa makoillen, sarjoja katsellen ja miettien elämän vaikeimpia kysymyksiä. Olo on viimein kohentunut melkein normaaliksi, mutta tartutin myös Karin tähän nuhaflunssaan. Kurjaa.


Vaikka lomailu onkin kivaa ja saan laskettua stressitasoa nollalukemiin flunssan lisäksi, niin karu totuus paljastui jo kahden päivän sairasloman jälkeen: mulla oli ihan hiton tylsää. Miten oon kestänyt olla joskus työttömänä ja hengata kotona 24/7 tekemättä mitään? Mun pää alkoi jo parin päivän jälkeen hajoamaan, kun ei oikein voi lähteä minnekään eikä kyllä tehnyt mielikään. Käytiin Karin isän luona kylässä ja jo pelkkä parkkipaikalle kävely otti voimille ja hengästyin pienestä kävelymatkasta. Koitin myös pyykätä, mutta ei siitäkään meinannut tulla mitään. Rupes masentamaan ja ahdistamaan, ihan kuin vuosi sitten. Fyysisen pahan olon lisäksi myös henkinen puoli kärsi ja olin kamalan itkuinen monta päivää. Ei tehnyt mieli lähteä minnekään, ei huvittanut tehdä mitään. Onneksi Piuku ja Polska tuli mun viereen joka yö nukkumaan.


Jotenkin sitä huomaa yhtäkkiä vanhentuneensa ja rupeaa miettimään, miten nykyään asiat on ihan erilailla kuin esimerkiksi neljä vuotta sitten. Sain tietää, että mun yläasteen yks parhaimmista kavereista on raskaana. Ei olla oltu missään tekemisissä lukion jälkeen, mutta nyt oon vaan miettinyt, mitä kaikkea tässä ajassa on tapahtunut. Vanhat luokkalaiset saa lapsia, menee naimisiin, ostaa oman asunnon ja mä vaan märehdin kotona kolmen karvavauvan kanssa ja haaveilen edes hitusen paremmasta palkasta.  Ikäkriisi, mee pois.


Viikon ainoa kohokohta saapui eilen mun postiluukusta: Muodon vuoksi 3. tuotantokausi! Tilasin sen maanantaina kiukkuisena turhan Anttila-reissun päätteeksi ja oon hamstrannut tuon jo melkein läpi. Hiphip hurraa nettishoppailu! Pian pitää ruveta metsästämään jo seuraava tuottista, jotta saan kaikki arkipäivät kulumaan laadukkaasti. 

Miten sinä vietät aikaasi kipeänä? 


Hiusongelmia & sairastelua


Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Mites teidän viikonloppu meni? Mulla oli hauska viikonloppu, vaikka tapahtuikin paljon ikäviä asioita, joista voisin aloittaa kertomalla, että puhelin ja kaakao ei sovi keskenään yhteen. Mun rakas samsung ui kaakaossa ja meinasin saada kauhean kohtauksen, koska nestevauriot eivät mene takuun piikkiin, mutta onneksi mulla on näppärä mies, joka suoritti ruumiinavauksen mun luurille ja puhdisti sen sisälmykset. Puhelin toimii taas, mutta ainoa asia, mikä siinä ei eilen vielä toiminut, oli äänet. Kuuloke-reikään oli päässyt valumaan myös tahmeaa kaakaota, ja puhelin näytti koko ajan, että siinä olisi kuulokkeet päällä. Nyt se taas kuitenkin toimii paremmin kuin hyvin ja kuuloke-reikäkin on puhdas!


Toinen vastoinkäyminen oli lauantaina, kun sain katsottua Muodon vuoksi 2. tuotantokauden ja piti lähteä metsästämään 3. kautta. Kävin Sellon ja Jumbon Anttiloissa tsekkaamassa ja kummassakaan ei ollut sitä. Kaikki muut kaudet kyllä löytyi hyllyistä, mutta juuri sitä 3. kautta ei. Ärrin ja murrin. Tänään käyn etsimässä sitä vielä Itiksestä ja jos en sieltä saa tuota kiikutettua kotiin, luovutan ja tilaan sen netistä itselleni. Oon niin koukuttunut tohon sarjaan, etten kestä.


Kolmas ikävä asia johtuu puolen tunnin pakkasessa ja lumisateessa seisomisesta: mä oon kipeä. Perjantaina jo oli pientä nuhaa, mutta lauantaina kurkkuakin alkoi aristaa ja sunnuntaina sitten oli jokainen paikka jumissa. Kuumetta mulla ei ole, mutta alilämpöä kyllä. Kauhean tukkoinen olo, ja päässä humisee, enkä todellakaan lähde puolikuntoisena töihin. Pitäisi pikkuhiljaa varata aika lääkäriin, jotta saan sairauslomaa (tää on muuten ensimmäinen kerta ikinä, kun oon sairaana ja poissa töistä!), koska en varmaan pariin päivään aio tehdä mitään fyysisesti raskasta ja pahentaa oloani entisestään. Nyt vain juodaan finrexiä, teetä ja yritän syödä jotain keittoja ja levätä mahdollisimman paljon. Säälin vain mun työkaveria, kun meillä ei ole ketään tuuraajia, joille oltaisiin tehty turvallisuusselvitys. No, eipä oo mun päänvaivani.


Tättärää - arvaako kukaan tämän kuvan perusteella, mitä seuraavaksi tapahtuu? Kuinka moni muuten arvasi, että sorrun värinpoistoon ja punaiseen väriin? :D Mulle tuli palkkapäivänä taas kamala päähänpisto, että nyt on oikeasti tehtävä jotain tälle siniselle värille, nyt se saa luvan lähteä ja vähän äkkiä. Marssin Cybershoppiin ja ostin Stargazerin värinpoistoa, jota en ollut ennen testannutkaan omaan päähäni. Crazycolorin värinpoistoa kyllä oon kokeillut ja totesin sen hyväksi, joten luotin tähän ihan yhtä paljon. Pari viimeistä fire-purkkiakin lähti mun messiin, koska se on turvallisin vaihtoehto.


Tässä näkyy tilanne ennen värinpoistoa. Sininen sävy ei meinannut millään irrota mun tukasta ja lopulta se alkoikin näyttämään vihreältä (thänks pinegreen-väri). Tästä oli päästävä eroon mahdollisimman äkkiä, koska kituuttelin tuon tukan kanssa melkein pari kuukautta. Seuraavasta välivaiheesta en ottanut kuvaa, koska lättäsin vaalentuneeseen tukkaan suoraan fireä ja annoin vaikuttaa tunnin pari. Värinpoisto toimi hyvin, vaikkakin sinistä sävyä jäi joihinkin kohtiin aika paljonkin. Käytin tuosta värinpoistosta puolet, koska säästän sitä seuraavaan värjäyskertaan.


Tässä sitten lopputulos huonolla valaistuksella maustettuna. Kuten huomaatte, punainen ei olekaan punainen, vaan pinkkiin taittava, aikalailla viininpunainen. Eli sinistä väriä jäi vielä alle, mutta onhan tää parempi kuin se aiempi oksennustukka.. Vielä pitäisi lisäillä punaista väriä joihinkin kohtiin, mutta ei nyt kipeänä jaksa. Aargh.



Asiasta kukkaruukkujen multaan, oon viime päivinä tykännyt viettää aikaa keittiössä, joka on meille vain ruuan säilömistä ja valmistusta varten oleva huone ja keittiön pöydällä on säilytetty vain laskuja/avaimia/lapasia/kaikkea roinaa ja lattioilla on lojunut pullokasseja ja muita kierrätykseen meneviä juttuja. Mä kuitenkin siistin koko mestan, heitin roskat syrjään ja pesin lattiat ja vaihdoin pöydän paikkaa, jotta kissat voi kurkkia ikkunasta ulos. Ei me tossa pöydän äärellä koskaan syödä, mutta ainakin se täyttää tuota tilaa, kun meillä on niin iso keittiö :D Mulle kyllä kelpais pelkkä keittokomero, koska ei me oikeastaan kokkailla mitään sen suurempia, mutta hyvä puoli noin isossa keittiössä on se, että kaikki astiat ja muut pelit ja vempeleet mahtuu kaappeihin (okei, melkein mahtuu!). Pitäisi varmaan ottaa tila haltuun ja alkaa tekemään ruokaa enemmän.

Oho, tulipas monta muumi-mukia tähän postaukseen.