My cinema, my cinema





Ihanaa on herätä uuteen viikkoon, vaikka aamuviiden herätykset ei huonosti nukutun yön jälkeen olekaan nautittavia, mutta tällä viikolla sattuu ja tapahtuu kaikennäköistä, joten whii kivaa! Vappu tulee kovaa vauhtia ja tässä suunnittelen jo vappumunkkien pyörittelyä (luonnollisesti jätän munkkien leipomisen Karin vastuulle) ja vappuviinasten hankkimista. Serpenttiini ja saippuakuplatkaan ei olisi pahitteeksi. Meidän vappu tosin alkaa jokseenkin myöhään, kun Kari pääsee töistä vasta seitsemän jälkeen, mutta ilta on siinä vaiheessa vielä nuori, ja toivottavasti ilmatkin suosivat, jotta pääsisi kevään ensimmäisille puistokaljoille johonkin vehreälle nurmelle viltin kanssa. Vietin viime vapun selvinpäin (joka oli itseasiassa ihan mukavaa), mutta tänä vuonna ajattelin nautiskella sivistyneesti lonkeroa muovimukista, serpenttiinit olalla ja valkoinen lätsä päässä.


Oon myös suunnitellut viime aikoina tukan värin vaihtoa (yllättävää?) ja kriiseillyt tän pehkon kanssa päivittäin. En oo värjännyt kuukauteen pariin shokkiväreillä punaista väriä ollenkaan, vaan olen ylläpitänyt punaisuutta colormaskilla, mutta se tuppaa kulahtamaan jo ensimmäisessä pesussa pois. Seuraavan palkan kilahtaessa tilille ryntäänkin oitis hiusväri-ostoksille ja yllätän jopa itseni mun karvatupsujen kohtalosta. Saas nähdä, mitä keksinkään. Punainen väri on kyllä kiva, mutta eiköhän se ole jo nähty. Mustasta tukasta on kyllä pakko päästä eroon, ihme et oon jaksanut kattella sitä näinkin kauan.

Onko teillä ideoita/ehdotuksia mun tulevasta tukan väristä? Heitelkääpäs vinkkejä tänne!



ILOUUTINEN




Kääk, tänään oli taas yksi kevään iloisin päivä! Sain kamalan paskahalvauksen tässä kotosalla (en sentään töissä!), kun lueskelin facebookia ja sieltä pongahti ilmoitus Studio Killersin maailman ensimmäisestä keikasta! Ruisrockissa! MITÄÄ!
Tällaisen kohtauksen oon saanut viimeksi, kun Ruisrock on ilmoittanut Mewin (vuonna 2009) ja BMTH:n (2011) saapuvaksi Ruissin esiintyjiksi, mutta tätä en osannut odottaa. Oon haaveillut kyllä Studio Killersin keikasta, mutta en uskonut, että tämmöistä animaatio-bändiä pystyisi festareille tuomaan.


Ilouutisen tietty jaoin mun (lähes) jokavuotiselle keikkaheilalle Jennalle, ja samalla infosin myös Amaa tulevasta kesän kohokohdasta, jos vaikka saisin houkuteltua sen mukaan Ruissalon bileisiin. Aman kanssa en olekaan Ruississa vielä koskaan käynyt, joten tästä tulee hieno festarikokemus. Hienommaksi koko festaroinnin tekee leiriytyminen ja meidän upeat teltanpystytys-taidot! 


Oon myös fiiliksissä tulevasta viikonlopusta. Toivottavasti aurinko paistais ja olis lämmin, niin voisi koittaa lähteä kuvailemaan Espooseen ja nauttimaan kevään ensimmäisistä jätskeistä. Ihanaa, kun kohta on jo kesä ja loma! Kuka muu on menossa festareille tänä kesänä?



TURKU



Palauduin sunnuntaina Turun-reissulta. Oli kyllä ihana hermoloma, vaikka juoksinkin paikasta toiseen päättömänä, enkä ehtinyt puoliakaan asioista tehdä, mitä olisin halunnut. Kyllä mä kesälomalla ehdin paremmin sitten hengailemaan siellä! Jokiranta houkuttelee mua jo takaisin, samoin Turun keskustan puistot ja ihanat ystävät. Kohta kesä on täällä!


Perjantaina sain vaihdettua autoon kesäläskit alle ja samalla sain pikkuveljen nakitettua pesemään mun auton. Ei se kyllä kauaa puhtaana pysynyt, kun samana iltana joku albatrossi oli pläjäyttänyt kakit suoraan konepellille.. Miks aina käy näin? Ehdin kuitenkin renkaiden vaihdon jälkeen huristamaan Hirvensaloon moikkaamaan Beeritiä, jonka jälkeen prutkutin Aman ja Timon luokse pelaamaan Monopolia ja hengailemaan mukavalle sohvalle.


Lauantaina päätettiin viettää Aman ja Timon kanssa esivappua, kun en vappuna pääse Turkuun Karin ollessa silloin iltavuorossa, joten vappua tulen viettämään todennäköisesti yksin kotona bokserit jalassa olohuoneen lattialla X-asennossa maaten. Esivappua ei ennakkosuunniteltu millään tavalla, vaan mentiin aika fiilispohjalla. Käytiin kaupassa ja ostettiin herkkuja, jotka mutusteltiin Aurajoen rannalla Förin vierellä. Söin muuten ensimmäistä kertaa tiramisua! Aika rauhallisissa merkeissä meidän esivappu eteni, ainakin huomaa, että alkaa tulla jo vanhaksi..


Jokirannalta palattiin Aman ja Timon kämpille, hengatiin, syötiin cordon bleuta (tämäkin ensimmäinen kerta!), nautiskeltiin rommia ja jekkua, sekä pelattiin juomapelejä. Oli kyllä ihana viikonloppu, vaikka lyhyeksi se jäikin Turun osalta. Sain myös uuden kaverin, Kapteeni-Tofferin, jonka kanssa sain touhuta koko ajan. Hassu kisu.


Semmonen oli mun pieni loma Turussa. Pääsiäinen meni siis odotusten mukaan, vaikka olenkin pyrkinyt pakoilemaan jo neljän vuoden ajan koko hemmetin pääsiäistä. Vihaan sitä, ja ajattelen koko ajan neljän vuoden takaisia tapahtumia. Mitä tapahtui huhtikuussa 2010, olisinko voinut tehdä jotain toisin? Vaikka kipu ei hellitä vieläkään, oon silti kasvanut ihmisenä jumalattoman paljon, ja uskon, että joskus on vielä hyvä olla. En kuitenkaan saa niitä asioita pois mielestäni, ja musta tuntuu, että koko ajan mua muistutetaan asiasta, tavalla tai toisella. Mä oon ihan okei. Kyllä tää tästä.


HERMOLOMA




Pääsiäisloma alkoi, jo oli aikakin! Oon niin hermoloman tarpeessa, joten lähden huomenna herättyäni Turkuun rentoutumaan ja kattelemaan meininkejä. Auto saa kesäläskit alle (jee mun rakkaat alumiinivanteet!) ja pääsen kruisailemaan ilman nastoja pitkästä aikaa. Hiton hienoa, ettenkö sanoisi :3

Vaikka kevät tulee kovaa vauhtia (leskenlehdet bongattu!), niin ulkona on silti sen verran kylmä, ettei varsinkaan aamuviiden aikaan kyllä tarkene ilman takkia ja asianmukaisia räpylöitä kädessä. Vaikka viikonlopulle onkin luvattu +15 astetta, en ihan oikein usko, että hikikarpalot aktivoituisivat vielä vähään aikaan.


Huomasin tossa yks päivä, kuinka oon unohtanut kokonaan valokuvauksen. En oo koskenut kameraan varmaan kuukauteen (paitsi viime viikonlopun Inspiration dayssä), mutta toisaalta se ei edes haittaa mua. Oon niin jämähtänyt ja kangistunut kuvauksen suhteen, ettei edes ole tehnyt mieli kuvailla muulla kuin puhelimella satunnaisesti insta-kuvia. Haittaako se teitä, vaikka järkkäri-kuvia ei tulekaan niin usein ja kelpaako edes instagram-kuvat täyttämään näitä postauksia? Yritän saada itseäni niskasta kiinni ja kuvailemaan enemmän, kerta luonnonvaloakin riittää päivä päivältä enemmän.

Lähden nyt pakkaamaan matkareppuani ja palaillaan ensi viikolla! Munaisaa pääsiäistä kaikille, nauttikaa näistä päivistä täysin rinnoin, puss!

INSPIRATION DAY













Mulla oli huikee lauantai! Löysin itseni Katajannokalta, kun Nooran kanssa mentiin Indiedaysin Inspiration Day-tapahtumaan katselemaan meininkejä. Ihana Noora pyysi mua aveciksi blogitapahtumaan, joka oli meille molemmille uusi kokemus ja kaikki oli kauhean jännittävää. Paikalle mentiin tyylikkäästi tunnin myöhässä ja tottakai takaovesta suoraan juhlatilaan kaikkien tuijottaessa, kun yritetään hiippailla rappusia alas huomaamattomasti. Mitäs pienistä. Sitten vaan takit narikkaan ja hakemaan nimikylttejä, jonka jälkeen keskityttiinkin Nooran kanssa olennaiseen, eli juomatarjoiluun. Petyin vähän ruokatarjoilusta, koska mikään ei maistunut millekään (paitsi joku leivänpala maistui ihan ilmapallolta iyy), mutta ainakin alkoholi maistui.. Kierreltiin pari tuntia siellä täällä ilman päämäärää ja nautittiin olostamme sohvilla ja ihmeteltiin koko tilannetta. Tai ainakin itse mietin monta kertaa mitä hittoa mä täällä teen. Mutta ei tämmöstä ainutlaatuista tilannetta voi heittää hukkaan! Ainakin oli erilainen ja hauska lauantai. 

Käykää katsomassa myös nämä postaukset kyseisestä tapahtumasta winkwink: 



Don't you just love goodbyes?




Oon koittanut tän viikonlopun rennosti, mutta en oo kyennyt siihen kauhean hyvin. Oon ollut niin stressaantunut ja väsynyt, ja ahdistun todella helposti. Myös ruokahalu on kadonnut kokonaan ja oon laihtunut viimisen viikon aikana viisi kiloa. Itku kurkussa oon vääntänyt itseni joka aamu kuitenkin töihin ja yrittänyt hoitaa hommani tunnollisesti. Kotona taas rojahdan sohvan nurkkaan itkemään, kun taas seuraavana päivänä pitäisi lähteä töihin. En jaksaisi.

Vuosi sitten lupasin itselleni, etten julkaise blogissani mitään juttua mun masennuksesta, ahdistuksesta tai paniikkihäiriöistä. Se on aika hyvin pitänytkin, koska haluan, että blogissani on enemmän iloa ja positiivisuutta kuin kurjuutta. Oon edennyt päivä kerrallaan ja oppinut hyväksymään itseni tällaisena kuin olen, ja olen huomannut kasvaneeni ihmisenä hurjasti viimeisen vuoden aikana. Oon selviytynyt kurjistakin kokemuksista vain ajattelemalla positiivisesti ja muuttamalla omaa asennettani asioihin, mutta silti tää sairaus ottaa musta vallan ja harkitsen vakavasti hakevani itselleni apua. Oon aiemminkin sitä toki yrittänyt, mutta tuloksetta - mua on juoksutettu ympäri ämpäri eri psykologeilla, psykiatreilla, lääkäreillä ja syötetty mulle kaikenmaailman nappeja ja oon saanut maksaa itseni kipeäksi, että joku kuuntelisi mua edes hetken. Yhdestäkään näistä ei ollut mulle mitään apua ja mua ahdistaa ajatus jostain terapiasta. Viimeksi terapiaan mennessäni terapeuttini oli unohtanut mun ajan. Se tuntui hirveälle. 


Vaikka lopetin vuosi sitten lääkkeiden käytön, pystyin elämään ilman niitä ihan hyvin. En ahdistunut, panikoinut enkä ollut enää niin vihannes. Nyt musta kuitenkin tuntuu, että olisi parempi taas aloittaa jokin lääkitys, etten rupeaisi itkemään pienimmästäkin asiasta tai järkyttyisi siitä, kuinka jääkaapista on maito loppu.  Tuntuu pelottavalta ajatella, että voin romahtaa minä hetkenä hyvänsä ihan pienestäkin asiasta.

En osaa tarkalleen sanoa, mikä tämän pahan olon taas laukaisi. Ehkä stressit töistä, raha-asiat, parin viikon mittainen flunssa? Vaikea sanoa. Kotona meillä menee Karin kanssa kyllä hyvin, vaikka pieniä kinoja meilläkin toki on, mutta ollaan onnellisesti yhdessä. Me autetaan ja tsempataan toisiamme ja voidaan nykyään keskustella avoimesti ahdistavistakin asioista. Onneksi mulla on Kari, sillä en tiedä, mitä tekisin ilman sitä tällä hetkellä ♥

Koitan ajatella tästä asiasta kuitenkin positiivisesti ja toivon, että asiat muuttuvat. Ainoa suunta on ylöspäin. Mulla on hienoja ihmisiä ympärillä joihin luotan ja joille voin purkaa mieltäni. En ole asian kanssa siis yksin, mikä tuo turvallisuuden tunnetta tähän pahaan oloon. Huomenna pitäisi taas aloittaa uusi työviikko, mutta mä en vaan jaksa enkä halua. Voinko jäädä vaan kotiin nukkumaan?


YKSITOISTA



Koska mulla ei oo vaihteeks mitään tärkeää sanottavaa, väsäsin tämmöisen haasteen (kiitos Nette!), koska en muutakaan sanottavaa keksi. Ainoastaan lisäyksenä edelliseen postaukseen liittyen: fiilis on paljon parempi ja pikkuhiljaa alkaa asiat lutviutumaan oikeille paikoille ja oon niin ylpeä itsestäni, kun sain hoidettua pari tärkeää asiaa pois päiväjärjestyksestä! Mutta tässä sitä haastetta, let's mennään!



01 Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
02 Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
03 Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
04 Sinun pitää haastaa 11 bloggaajaa.
05 Sinun tulee kertoa, kenet olet haastanut.
06 Kerro kuka sinut haastoi. Ei takaisin haastamisia.



01 Oon mainosten orja. Varsinkin tv-mainosten. Tykkään laulella mainos-lauluja ja oon aina satavarma siitä, että tarvitsen juuri sen tuotteen, mitä mulle kaupataankin, vaikka se olisi joku multihyperventtiili-imuri, jossa on 3940 vaihtopäätä ja sen saisi yhdistettyä telkkariin, ja tiedän, etten tosiaankaan tarvitse sellaista. Kuitenkin media-alaa opiskelleena tiedän, kuinka mainokset tehdään houkuttelevammaksi kuluttajalle, mutta mä en opi itse tätä millään. 

02 En osaa kävellä korkokengillä. En kyllä oo edes yrittänyt moneen vuoteen, mutta omissa yo-juhlissani äiti pakotti mut tepastelemaan korkokengillä koko päivän. Todistuksen jaossa kävelin pelko perseessä hakemaan todistustani, ja pelkäsin koko ajan kaatuvani niillä tappokengillä, enkä enää suostu pistämään korollisia kenkiä jalkaan.

03 Oon siisti ihminen. Ehkä vähän turhankin siisti. Toisaalta mun avopuoliso kompensoi mua tässä asiassa aika hyvin, kun ei meidän kämppä tosiaan pysy siistinä sen takia. Taas on kengät eteisessä pitkin poikin, Karin hupparit on lattialla, olkkarissa on ainakin 5 Karin kahvimukia (eikö voi käyttää yhtä mukia kerralla??) ja Karin tavaroita ympäriinsä. Vois salee tän jälkeen siivota! 

04 Oon huono muistamaan numeroita ja oon aina ollut huono matematiikassa. Ainoa puhelinnumero, jonka muistan, on oma. Samoin sosiaaliturvatunnus, jonka opettelin muutama vuosi takaperin. Oon huono laskemaan päässä yhtään mitään, ja tarviin aina laskimen tai paremman laskupään omaavan laskemaan mun puolesta plus-miinus-laskuja.

05 Oon aina ollut kiinnostunut psykologiasta. Menin lukioon sen takia, että pääsen joskus yliopistoon lukemaan psykaa, mutta lukiossa tajusin, ettei se lukeminen oikein oo meikän juttu. Vieläkin välillä lueskelen vanhoja psykologian kirjoja ja seuraan tv-ohjelmia, joissa kerrotaan ihmisen käyttäytymisestä.







06 Mulla on joku outo fiksaatio omaan nenääni. Joskus tykkään siitä ja joskus taas vihaan sitä yli kaiken. Mulle jäi traumat 8-vuotiaana, kun lääkäri sanoi, että mun nenä on vino, ja sen voi leikkauttaa myöhemmin, jos haluan. Äiti ei muista tämmöistä, mutta minä-poika muistan. Ja se tosiaan on vino. Ja kyömy.

07 Pelkään uusia asioita. Kaikki muutos pelottaa mua ihan törkeesti, mutta oon hyvin mukautuvainen ja hyväksyn asiat todella nopeasti. Siltikin, haluaisin muuttaa uuteen kämppään, mutta en ole uskaltanut edes ruveta etsimään uutta asuntoa, kun en tiedä, minne haluan muuttaa ja se pelottaa mua. Myös muuton aiheuttama stressi pelottaa, enkä tiedä, jaksanko sitä rumbaa taas. 

08 Mun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Tai ainakin ennen oli. Nykyään se on jo paljon helpompaa, mutta hankalaa se silti on, vaikka oon päässyt pahimmasta ujoudesta jo eroon. Onneksi on internet ♥

09 Masennus on taas alkanut nostaa päätään ja ahdistus-kohtauksia on tullut yhä enemmän ja enemmän. Tää voi johtua pelkästään stressistä, mutta pelkään, että joudun jäämään pidemmälle saikulle tän takia. Toivottavasti tää on taas tää ohimenevä kevät-masennus.

10 Haluaisin opiskelemaan, mutta se saa nyt ainakin vuoden verran odottaa. Onneks oon vielä 'nuori' ja mulla on koko elämä edessä ja ehdin miettimään, mitä elämältäni haluan.

11 Mun paheita on paskat tv-ohjelmat (mm. Teiniäidit, Viidakon tähtöset, Salkkarit..) ja suolaiset herkut (sipsit ja nachot!). Näistä tuskin pääsen koskaan eroon, vaikka kuinka yrittäisin.






Haastajan 11 kysymystä


01 Jos saisit 10.000€ nyt heti ja sinulla olisi 24h aikaa kuluttaa ne, mihin käyttäisit ne? Vastaan nyt hyvin tylsästi, että maksaisin laskut ja muutaman kuukauden vuokrat. Ehkä repäisisin ja kävisin ottamassa itselleni tatuoinnin ja ostaisin uuden sohvan! Jääkaappi olisi kiva täyttää ja auto tankata. Jos näistä jäis ylimääräistä, niin ostaisin kissoille uuden raapimapuun ja shoppailisin Ikean tyhjäksi.

02 Minkä merkkinen oli vanhempiesi auto ollessasi pieni? Tää on tosi paha, koska meillä on ollut tosi monta autoa, kun olin pieni, ja pihalla tönötti yleensä vähintään kaksi autoa, joten en voi muistaa. Muistan vaan, että isällä oli Ford Anglia, joka on edelleen tallissa!

03 Lempi lastenelokuva/-sarja ollessasi pieni? Kaikki Disney-leffat uppos, samoin Turtlesit, Prätkähiiret ja Kaukametsän pakolaiset. Oih, muistoja.

04 Mikä on meikkaamisjärjestyksesi? Kasvorasva, meikkivoide, ripsien taivutus ja kulmien piirto. Meh.


05 Unelma hiukset? Punaiset ja pörröiset

06 Kaunein ja komein näyttelijä kautta aikojen? Norman Reedus on tällä hetkellä nom.

07 Aikakausi, jonka haluaisit kokea? (kasari, renesanssi jne.) Kyllä se ysäri olis kiva kokea uudestaan. Emmä mihinkää kauhean kauas nykyisyydestä haluaisi.

08 Mitä lempinimiä sinulla on? Jaddy, Jonsu ja jotkut kutsuvat Juiceksi. Iskä kutsuu mua Donnaksi ja Jonskuks ja äiti pimpulaks. Rakkaalla lapsella on monta nimeä?

09 Mikä olisi kauhein tapa kuolla? Tukehtuminen tai jäätyminen.

10 Mitä pelkäät? Ahtaita paikkoja oon aina pelännyt, enkä tiedä mistä se ees johtuu. Samoin puhelinkammo on ollut mulla ihan pienestä pitäen, enkä koskaan vastaa puhelimeen, enkä pysty soittamaan virallisia puheluita. Oon kuitenkin pääsemässä tästä eroon, hyvä minä!

11 Laita loppuun paras kuva itsestäni ja kerro, miksi valitsit juuri sen kuvan.  Hähä enpäs laitakaan! Postauksessa on tarpeeksi instagram-kuvia, joten ne saavat kelvata ;3


En nyt haasta ketään, joten en jaksa keksiä kysymyksiäkään :) Oon ehkä vähän tylsä, mutta joskus on oltava hihi. Palaan taas mahdollisimman pian, mutta ensin on sulateltava tämän viikon tapahtumia ja rentouduttava töiden jälkeen. Ihanaa keskiviikkoa ja loppuviikkoa kaikille, puss ~