TURKU



Palauduin sunnuntaina Turun-reissulta. Oli kyllä ihana hermoloma, vaikka juoksinkin paikasta toiseen päättömänä, enkä ehtinyt puoliakaan asioista tehdä, mitä olisin halunnut. Kyllä mä kesälomalla ehdin paremmin sitten hengailemaan siellä! Jokiranta houkuttelee mua jo takaisin, samoin Turun keskustan puistot ja ihanat ystävät. Kohta kesä on täällä!


Perjantaina sain vaihdettua autoon kesäläskit alle ja samalla sain pikkuveljen nakitettua pesemään mun auton. Ei se kyllä kauaa puhtaana pysynyt, kun samana iltana joku albatrossi oli pläjäyttänyt kakit suoraan konepellille.. Miks aina käy näin? Ehdin kuitenkin renkaiden vaihdon jälkeen huristamaan Hirvensaloon moikkaamaan Beeritiä, jonka jälkeen prutkutin Aman ja Timon luokse pelaamaan Monopolia ja hengailemaan mukavalle sohvalle.


Lauantaina päätettiin viettää Aman ja Timon kanssa esivappua, kun en vappuna pääse Turkuun Karin ollessa silloin iltavuorossa, joten vappua tulen viettämään todennäköisesti yksin kotona bokserit jalassa olohuoneen lattialla X-asennossa maaten. Esivappua ei ennakkosuunniteltu millään tavalla, vaan mentiin aika fiilispohjalla. Käytiin kaupassa ja ostettiin herkkuja, jotka mutusteltiin Aurajoen rannalla Förin vierellä. Söin muuten ensimmäistä kertaa tiramisua! Aika rauhallisissa merkeissä meidän esivappu eteni, ainakin huomaa, että alkaa tulla jo vanhaksi..


Jokirannalta palattiin Aman ja Timon kämpille, hengatiin, syötiin cordon bleuta (tämäkin ensimmäinen kerta!), nautiskeltiin rommia ja jekkua, sekä pelattiin juomapelejä. Oli kyllä ihana viikonloppu, vaikka lyhyeksi se jäikin Turun osalta. Sain myös uuden kaverin, Kapteeni-Tofferin, jonka kanssa sain touhuta koko ajan. Hassu kisu.


Semmonen oli mun pieni loma Turussa. Pääsiäinen meni siis odotusten mukaan, vaikka olenkin pyrkinyt pakoilemaan jo neljän vuoden ajan koko hemmetin pääsiäistä. Vihaan sitä, ja ajattelen koko ajan neljän vuoden takaisia tapahtumia. Mitä tapahtui huhtikuussa 2010, olisinko voinut tehdä jotain toisin? Vaikka kipu ei hellitä vieläkään, oon silti kasvanut ihmisenä jumalattoman paljon, ja uskon, että joskus on vielä hyvä olla. En kuitenkaan saa niitä asioita pois mielestäni, ja musta tuntuu, että koko ajan mua muistutetaan asiasta, tavalla tai toisella. Mä oon ihan okei. Kyllä tää tästä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ puss