IKÄVÄ TURKUUN






Tänään taas tajusin, kuinka yksinäinen olen täällä Helsingissä. Jos Kari on töissä, mä istun kotona odottamassa sitä jopa monta tuntia. Tuijotan tietokoneen ruutua, siivoan kotia, pesen pyykkiä, silittelen kissoja. En liiku yksin missään, paitsi töistä kotiin kerran päivässä. Vaikka oon asunut Helsingissä kohta kolme vuotta, en oo koskaan käynyt Seurasaaressa tai Suomenlinnassa. En ole lähtenyt yksin minnekään, koska en halua. Yksin liikkuminen ahdistaa. Mulla ei ole yhtään kaveria täällä, jolle voisin soittaa ja sanoa, että tuun käymään, tehdään jotain, mennään jonnekin.

 
Mua pelottaa ajatella kesäkuussa alkavaa kesälomaa. Mitä sitten käy, kun Kari on töissä ja mä istun perse homeessa kotona odottamassa, että se pääsee töistä? Pitäisikö mun vaan uskaltaa lähteä yksin seikkailemaan vai lähdenkö kokonaan pois Helsingistä? Näkemään kavereita ympäri Suomea, tai saatika ulkomaille äkkilähdöllä? Oon aina tykännyt olla yksin ja touhuta itsekseni juttuja, mutta nykyisin mua pelottaa suunnattomasti kohdata jotain niinkin yksinkertaista asiaa kuin bussiin hyppääminen ja antaa jalkojen johdattaa mua minne ikinä haluankaan. Vai oonko tulossa vanhaksi ja mukavuudenhaluiseksi?


Mulla on ikävä Turkua. Vaikka käynkin epäsäännöllisen säännöllisesti Turussa moikkaamassa perhettä ja kavereita, joku mua silti vetää mua sinne takaisin aina vaan uudestaan. Haluaisin jäädä sinne pidemmäksi aikaa, kun vain pariksi päiväksi. Velvollisuudet kuitenkin ovat pk-seudulla, enkä voi viettää Turussa päin tarpeeksi aikaa kerrallaan. Oon kuitenkin koko lapsuuteni viettänyt Turun seudulla, niin sopeutuminen näin isoon paikkaan kuin Helsinki, tuntuu pelottavalta. Vaikka olenkin saanut täältä uusia tuttavuuksia ja oon kokenut paljon täällä, tuntuu, etten vieläkään kuulu tänne.


4 kommenttia:

  1. Et oo kotona, tuut käymään Kuopiossa!!

    VastaaPoista
  2. Mulla vähän sama homma. Kaikki muut on Oulussa mistä oon siis kotosin, ja me vaan poikakaverin kans täällä Torniossa. Sitte Pete on vielä töissä tosi paljon, joten mulle jää ihan liikaa aika vaan pyöriä yksin kotona ku ei oikeen oo kavereita täällä. Kyllähän mää HALUAISIN tehä vaikka mitä, mutta ei vaan oo oikeen ketään kenen kans tehä. Toivon todellaki että koiranpentu muuttais vähä asioita jos me joskus se saatais. Tai että pääsis muuttaan takas Ouluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi tylsää :< mut hei, ei ainakaa olla yksin tän asian kanssa!
      Mäkin oon vinkunu koiraa jo iät ja ajat, mutta avokki ei suostu, koska meillä on nuo kolme kissaa, joissa on jo tarpeeksi tekemistä. Koiran kanssa lähtisin mielelläni koirapuistoon ja ulkoilemaan mettään, ja siinä samalla pystyis tutustumaan muihinkin koiranomistajiin.

      Olishan täällä Helsingissä vaikka kuinka paljon tekemistä ja diipadaapa, emmä yksin kuitenkaan halua minnekään lähteä, kun haluaisin jakaa ne hetket jonkun kanssa. Toivottavasti pääset takaisin Ouluun jossain vaiheessa, itse ainakin suunnittelen takaisin Turkuun muuttoa, vaikka se on aika epätodennäköistä että muuttaisin sinne vielä vähään aikaan :)

      Poista

♥ puss