Nyt on elokuu, oon kuivilla, ei kiinnosta





"Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin. Voisin poistaa blogini bittiavaruuteen, tai piilottaa sen näkyvistä. Mua on alkanut vituttaa ja turhauttaa blogin ylläpito, kun tuntuu, että jauhan vaan samoista asioista koko ajan. Mun elämässä ei tapahdu mitään päivittämisen arvoista kuin vaan sillon tällön, eikä mua huvita jauhaa joka kerta niistä samoista asioista. En edes valokuvaa nykyään niin paljon, kun en töiltäni ehdi enkä kerta kaikkiaan jaksa. On vähän mennyt maku siitä touhusta, kun tuntuu että poljen vain paikallani enkä kehity mihinkään suuntaan. Oon toivoton tapaus."

Tällaisia ajatuksia kirjoittelin maanantaina, tein postauksen, mutta en koskaan julkaissut sitä. Miksi? Koska en tiedä. Ehkä en halunnut vaikuttaa heikolta, en halunnut tuoda julki mun huonoa olotilaa, tai kiinnostuksen lopahtamista. Toisaalta tuo ylempi teksti ei edes pidä paikkaansa, kun tarkemmin ajattelen, koska ahdistuneessa olotilassa suljen silmäni totuudelta, enkä välttämättä näe asioita niin selvästi. Kyllä mulla on intohimoa tähän touhuun, mutta nyt on niin kuumat kelit, että mä oikeasti tukehdun pian. Koko ajan on niin vetelä olo ja tekisi mieli vain istua tuulettimen edessä koko päivän, eikä tehdä yhtikäs mitään tai lähteä minnekään. Tunnen todella paljon syyllisyyttä, etten ole postaillut, ja päivittäin mietinkin, että miksen tänään julkaisisi postausta, mutta laiskuus on tainnut viedä voiton tällä kertaa.

Tänä kesänä en edes ole ehtinyt paljoa kuvailemaankaan, osasyynä tähän on Suomen ilmasto: kesälomallani vedin päälleni talvitakkia ja tumppuja ja nyt tekisi mieli hillua alasti mielellään jossain mahdollisimman viileässä ympäristössä, esimerkiksi kauppojen kylmähyllyt ovat nykyisin mun suuressa suosiossa.  Blah, ehkä mä saan vielä viimeisellä kesäloma-viikolla aikaiseksi kuvailla enemmän, toivotaan.

Oon myös sivistänyt itseäni tän viikon aikana, sillä aloin katsoa Netflixin Orange is the new black-sarjaa kaiken sen hehkutuksen jälkeen. Ja myönnän, oon jo jäänyt koukkuun. Kauheasti siitä on vaahdottu ja nyt mäkin oon siinä messissä, vaikka oonkin sanonut, etten ikinä tuu katsomaan sitä sarjaa kahta jaksoa enempää. Kohta mennään jo 2. tuotantokaudessa, apua.. Jos mä nyt vaikka alkaisin keskittyä johonkin muuhunkin kuin tuohon telkkarin tuijottamiseen ja uuden tuulettimen palvomiseen.


Huomenna ajattelin kuvata pientä videota, jos keksin jotain höpistävää. Ehdotelkaa jotain, mun aivot sulaa!




PS. Meidän Emma-kissa kusi just kirjaimellisesti muroille. Hän päätti vähän kostuttaa kissojen raksuja ja pissi ruoka-astiaan, nam. On ne eläimet ihania ♥



RUISROCK videona







Wupii, bileet pystyyn, Jonsulla on editointiohjelma! Pitkän aikaa kinusin sitä ja nyt sen sain, jesjes. Nyt pääsen tekemään enemmän videoitakin tänne blogin puolelle, joten olkaa kuulolla! Väsäsin tälleen pikaisesti Ruisrockista pienen koostepätkän, ja pahoittelen heti ekana videon laatua, en tajua miten se meni noin mössöksi Youtubeen ladatessa. Olin siis Aman ja Timon kanssa Ruississa lauantaina ja meidän tarkoituksenamme oli vain hengailla, nauttia ja päätyä katsomaan Studio Killersin ensimmäistä keikkaa. Oli mahti show! Ens vuonna taas uudestaa woopwoop.

Ps. ilmoitathan jos video ei toimi, pliiis?




MÖKILLÄ

Kesäloman huipennus tapahtui viikko takaperin Hartolassa Teemun mökillä, kun pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin rentoutumaan järven rannalle koko porukan voimin. Tätä reissua olin odottanut jo vuoden ajan, kun viime vuonna en päässyt poikien messiin Ruisrockin takia. Oltiin siis suunniteltu tätä jo pidemmän aikaa, ja viimeinkin pääsin mökille hyttysten syötäväksi ja sain kunnon grilliruokaa!

Torstai

Saavuttiin torstaina Hartolaan, pistettiin heti grilli ja sauna tulille, ja nautittiin ihanasta säästä. Tuntui ihanalta, kun järveltä puhalsi viileä tuuli ja sai vaan olla. Pojat kävi heti ekana iltana saunassa ja uimassa, mutta mä vaan rentouduin katselemaan laiturilta maisemia ja ihastelemaan auringonlaskua.

Perjantai

Perjantaina odotettiin Amaa ja Timoa saapuvaksi meidän seuraan, mutta sitä ennen käytiin kylillä täydentämässä ruokavarastoa ja syömässä jäätelöt huoltoasemalla, josta ei saatu ostettua tupakkaa, murr. Käytiin läheisellä venelaiturilla ottamassa arskaa ja juomassa parit lonkerot  ja ihailemassa järvimaisemaa. Illemmalla lähdettiin koko porukalla soutuveneellä läheiselle saarelle grillaamaan makkaraa ja todistettiin Teemun hienot sukellustaidot, kun se yritti hypätä veneen kyytiin huonolla tuurilla. Oli jännää istua kameralaukun kanssa soutuveneessa ja pelätä rakkaan kuvauskalustonsa puolesta, ettei vaan vene keikkaa ympäri, mutta onneksi selvittiin vähäisillä roiskeilla. Oli jännää! Heitin myös monen vuoden talviturkin pois ja aah, se vesi oli niin lämmintä.

Lauantai



Lauantaina syötiin uusia perunoita, pojat ottivat arskaa mökin katolla, hengattiin laiturilla ja taisteltiin Kimblen mestaruudesta. Vähän alkoi jo surettaa, kun pian pitäisi lähteä jo tuolta pois. Oli niin kivaa, haluun takas! En olisi millään halunnut lähteä kotiin tuolta, mutta velvollisuudet kutsuivat, ja oli aika palata takaisin Helsinkiin.

Yhteenvetona mökistä: yli 150 hyttysenpistosta hyvää ruokaa paskaa musiikkia uusia perunoita ihanaa seuraa pääsin uimaan reissu soutuveneen kanssa oli ikimuistoinen videoita ja kuvia yhteensä yli 17 gigaa ja kesän ensimmäiset herneet. Oli ihanaa pojat, oli ihanaa. 


PALUU ARKEEN




Oon yllättynyt, kuinka helposti paluu arkeen ja tuttuihin rutiineihin on käynyt. Mua ahdisti, jännitti, pelotti ja mulla oli pala kurkussa jo pitkän aikaa ennen töihin menoa, mutta kunhan pääsin vauhtiin, kaikki on mennyt oikein hyvin. Eikä oikeastaan edes harmita, että loma loppui, nyt pääsee taas tienaamaan rahaa ja tekemään jotain muutakin, kun makaamaan kotona.

Huomasin töihin paluun yhteydessä, kuinka paljon oon muuttunut parissa vuodessa ihmisten seurassa. Oon aina ollut vähän syrjäänvetäytyvää sorttia, mutta viime vuosina oon tsempannut itseäni hirveästi, ja koittanut tulla toimeen tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Musta on tullut avoimempi, rohkeampi, itsetunto on kasvanut ja osaan ilmaista itseäni paremmin, kuin esimerkiksi lukiossa ollessani.

En tiedä, voiko tätä sanoa vielä sosiaalisuudeksi, mutta ainakin mä yritän. Töissä tapaan uusia ihmisiä jatkuvasti, ja oon tutustunut moniin hienoihin persooniin, vain sen takia, että olen uskaltanut avata suuni ja aloittaa keskustelun tyhjästä. Ennen se ei olisi ollut edes vaihtoehto, koska vastasin vain minulle suunnattuihin kysymyksiin enkä edes harkinnut keskustelun aloittamista kenenkään ventovieraan kanssa. Halusin vain olla näkymätön.

Oon aika ylpeä itsestäni, koska huomaan itsekin nää muutokset. Tottakai mullekin tulee niitä hankalia päiviä, jolloin läppä ei lennä tai haluan vain olla hiljaa omassa pienessä kuplassani, mutta niitä on varmaan kaikilla. Oon kuitenkin hirveän iloinen siitä, etten ole enää niin ujo ja sisäänpäin suuntautunut, mitä olin joskus. Enää en halua olla näkymätön.


Helsinkiä pakoon soudan



Ahh, viimeinkin. Ruisrock on tampattu läpi ja mun kesäloma on ihan loppusuoralla. Ensi viikolla takaisin töihin ahertamaan ja odottamaan viimeistä lomaviikkoa, joka sijoittuu elokuun lopulle. Harmittaa vaan nää kelit, kun alkuloma oli täyttä kuraa ja kohta joudun paahtamaan helteillä duunissa, voi plääh. Nauttikaa nyt kuitenkin mun ruissi-kuvista! 



Tän viikon oon vaan ollut ja antanut aikaa itselleni. Oon koittanut tsempata itteäni rauhoittumaan ja kerännyt voimia palata takaisin sorvin ääreen. Eilen saatiin viimeinkin Elisa Viihde käyttöön (heihei Sonera, ei tuu ikävä) ja siihen päälle jokin kanavapaketti ilmaiseksi, joten telkkaria on tullut tän päivän katsottua ihan tarpeeksi. Oon ihan fiiliksissä tuosta tallentavasta digiboksista, kun voin tallentaa ohjelmia suoraan puhelimella, vaikka kaupassa ollessani. Ihan älytöntä, mut mä diggaan.


Ennen kesälomaa ajattelin, että päivittelen blogia paljon, mutta nääh, mites tää nyt menikään. En oo lomallani jaksanut panostaa mihinkään, enkä edes ole jaksanut ajatella koko blogia. Ehkä parempi välillä näin, ei aina kuulu stressata kaikesta. Oon toki miettinyt paljon postaustahtiani ja blogin sisältöä, mutta oon halunnut tehdä kaiken omalla painollaan. Tätäkin postausta oon miettinyt monta päivää, mutta vasta nyt sain aikaseksi kirjoittaa tän. Ei mitää ressii.


Mä en oikeastaan edes tiedä mitä sanoa. Oon aika ahdistunut loppuvasta lomasta, mutta toisaalta oon innoissani, että saan palata takaisin rutiineihin. On ollut ihanaa vain olla, mennä nukkumaan silloin kun väsyttää, herätä kun on virkeä, ja tehdä mitä haluaa ilman aikarajoituksia. Oon yleensä kamala aikataulunatsi, ja mun päivän rytmi määräytyy pelkästään kellonajan perusteella, joten on ollut todella outoa vain hengailla katsomatta kelloa lainkaan. Välillä on ajantaju kadonnut moneksi päiväksi ja silloin alkoi vähän jo ahdistaa. Hyrr.


Nyt pitää alkaa valmistautumaan kesäloman huipennukseen, ja alkaa pakkailemaan viikonloppua varten! Lähdetään poikien kanssa mökkeilemään huomenna poikien töiden jälkeen, ja palaillaan sunnuntaina. Lähden sinne rentoutumaan ja viettämään laatuaikaa poikien kanssa. Ehkä heitän myös monen vuoden talviturkkinikin pois! Perjantaina paikalle saapuvat myös Ama ja Timo, joten tällä kertaa en olekaan ainoa tyttö koko porukassa wuhu. Toivottavasti pojat ottavat Crash team racing-pelin messiin, niin voidaan antaa Aman kanssa pojille kyytiä ja rökittää ne kunnolla! Kyllä tytötkin osaa pelata.


RUISROCKROCK







Tänään tää tyttö lähtee Turkuun kesän parhaimpiin bileisiin, eli Ruisrääkkiin! Koko vuosi ollaan taas odotettu tätä hetkeä, kun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, laukut on pakattuna,  festareiden selviytymispakkaukset on messissä, kameran akut ja muistikortit valmiina ja kohta mennään! Saavun Turkuun vasta illalla kymmenen jälkeen, joten tänään bileet jäävät multa ohi, mutta huomenna mut näkee kyllä festarialueella. Tulkaa nykimään hihasta jos näätte tätä punapäätä!

Vaikka tän vuoden festarit ovatkin tähän asti mennyt multa sivusuun, niin nää bileet kyllä tuun muistamaan. Vaikka Ruisrockissa kuuluukin olla vähintään se kaksi päivää, tää yhden päivän lippu kyllä riittää mulle tältä erää. Vanhuus ei tule yksin vai miten se nyt meni. Pidetään hauskaa ja muistetaan huolehtia kaverista, puss!


Mitäs tässä





Viime viikot oon elellyt blogin puolella hiljaiseloa, vaikka aikaa mulla olisi vaikka mihin. En tiedä, mikä tässä meni vikaan, mutta tää mun kesäloma on ollut yhtä alamäkeä, vaikka se alkoikin huikeasti ja mulla on ollut kivojakin päiviä. Oon viimisen viikon ajan vaan istunut kotona, siivonnut, pessyt pyykkiä ja käynyt shoppailemassa sillä aikaa, kun Kari on töissä. Ajattelin, että viettäisin hauskan kesäloman tehden niitä asioita, mistä nautin kesässä, mutta tää on taas tää perus suomalainen kesä: aurinko on tainnut paistaa vain yhtenä päivänä koko mun lomasta. Ulkona ei viitsi sateessa vilustuttaa itseään, eikä mikään enää innosta. Toivon todella, että kelit vielä parantuvat viimeistään viikonloppuun mennessä, ja saan nauttia Ruissalon antimista kauniissa säässä.

Parina viime päivänä oon ollut todella ahdistunut, enkä edes tiedä miksi. En edes muista, milloin mua on viimeksi ahdistanut näin. Oon alakuloinen, ehkä vähän jopa surullinenkin, enkä osaa sanoa, mikä siihen vaikuttaa. Ehkä taas tää yksinäisyys täällä Helsingissä vai onko se tuo sateinen sää? Onneksi mua piristävät mun kesäloma-shoppailut, mutta ei nekään ikuisesti piristä, varsinkaan, kun en voi jakaa sitä iloa kenenkään kanssa. Yksinäistä vaan tuijottaa tietokoneen ruutua monta tuntia ja odottaa, että facebookin chatti ilmoittaa jonkun kaipaavan mua.

Oon kyllä yrittänyt imeä itseeni myös positiivisia asioita, kuten esimerkiksi sen, että saan lomalla rentoutua ihan rauhassa, hiljaisuudessa. Saan tehdä omia juttujani kotona, ilman, että kukaan on tiellä. Nautin siitä, kun saan rauhassa häärätä kämpässä, siivota vessan lattiasta kattoon tai putsata pölyjä ja järjestellä dvd-hyllyjä. Se on mulle kuin terapiaa. Taustalla ei soi musiikkia, vaan TV:ssä pyörii Salkkarit tai joku muu aivotnarikkaan-ohjelma, jota voi katsella sivusilmällä, kun itse touhuaa ja häslää kämpässä edes takas.

Ps. Oon tässä loman aikana kuvaillut parit videot, mutta mä en voi tehdä niille oikein mitään, kun ei ole editointiohjelmaa, ja mä oon itse niin surkea asentamaan mitään ohjelmia koneelle, niin Kari saa joku päivä hoitaa homman kotiin. Mua itseäni häiritsee, että kuvasin jo ennen lomaa videon, mutta edelleen se lojuu tuolla kansiossa, enkä voi tehdä asialle mitään. Toivottavasti tää asia muuttuu pian.

Mites teidän kesä on lähtenyt käyntiin?