Helsinkiä pakoon soudan



Ahh, viimeinkin. Ruisrock on tampattu läpi ja mun kesäloma on ihan loppusuoralla. Ensi viikolla takaisin töihin ahertamaan ja odottamaan viimeistä lomaviikkoa, joka sijoittuu elokuun lopulle. Harmittaa vaan nää kelit, kun alkuloma oli täyttä kuraa ja kohta joudun paahtamaan helteillä duunissa, voi plääh. Nauttikaa nyt kuitenkin mun ruissi-kuvista! 



Tän viikon oon vaan ollut ja antanut aikaa itselleni. Oon koittanut tsempata itteäni rauhoittumaan ja kerännyt voimia palata takaisin sorvin ääreen. Eilen saatiin viimeinkin Elisa Viihde käyttöön (heihei Sonera, ei tuu ikävä) ja siihen päälle jokin kanavapaketti ilmaiseksi, joten telkkaria on tullut tän päivän katsottua ihan tarpeeksi. Oon ihan fiiliksissä tuosta tallentavasta digiboksista, kun voin tallentaa ohjelmia suoraan puhelimella, vaikka kaupassa ollessani. Ihan älytöntä, mut mä diggaan.


Ennen kesälomaa ajattelin, että päivittelen blogia paljon, mutta nääh, mites tää nyt menikään. En oo lomallani jaksanut panostaa mihinkään, enkä edes ole jaksanut ajatella koko blogia. Ehkä parempi välillä näin, ei aina kuulu stressata kaikesta. Oon toki miettinyt paljon postaustahtiani ja blogin sisältöä, mutta oon halunnut tehdä kaiken omalla painollaan. Tätäkin postausta oon miettinyt monta päivää, mutta vasta nyt sain aikaseksi kirjoittaa tän. Ei mitää ressii.


Mä en oikeastaan edes tiedä mitä sanoa. Oon aika ahdistunut loppuvasta lomasta, mutta toisaalta oon innoissani, että saan palata takaisin rutiineihin. On ollut ihanaa vain olla, mennä nukkumaan silloin kun väsyttää, herätä kun on virkeä, ja tehdä mitä haluaa ilman aikarajoituksia. Oon yleensä kamala aikataulunatsi, ja mun päivän rytmi määräytyy pelkästään kellonajan perusteella, joten on ollut todella outoa vain hengailla katsomatta kelloa lainkaan. Välillä on ajantaju kadonnut moneksi päiväksi ja silloin alkoi vähän jo ahdistaa. Hyrr.


Nyt pitää alkaa valmistautumaan kesäloman huipennukseen, ja alkaa pakkailemaan viikonloppua varten! Lähdetään poikien kanssa mökkeilemään huomenna poikien töiden jälkeen, ja palaillaan sunnuntaina. Lähden sinne rentoutumaan ja viettämään laatuaikaa poikien kanssa. Ehkä heitän myös monen vuoden talviturkkinikin pois! Perjantaina paikalle saapuvat myös Ama ja Timo, joten tällä kertaa en olekaan ainoa tyttö koko porukassa wuhu. Toivottavasti pojat ottavat Crash team racing-pelin messiin, niin voidaan antaa Aman kanssa pojille kyytiä ja rökittää ne kunnolla! Kyllä tytötkin osaa pelata.


1 kommentti:

  1. Crash team racing on parhautta :D Mutta itse tykkään vielä enemmän Crash Bashista, kun siinä on enemmän erilaisia haasteita ja pelimoodeja. Neljästään on mahtavaa pelata, mutta ihan viihdyttävää kahdestaankin. Vielä kun ps2:n multitappi toimis ps1:n pelien kanssa <.<

    VastaaPoista

♥ puss