PALUU ARKEEN




Oon yllättynyt, kuinka helposti paluu arkeen ja tuttuihin rutiineihin on käynyt. Mua ahdisti, jännitti, pelotti ja mulla oli pala kurkussa jo pitkän aikaa ennen töihin menoa, mutta kunhan pääsin vauhtiin, kaikki on mennyt oikein hyvin. Eikä oikeastaan edes harmita, että loma loppui, nyt pääsee taas tienaamaan rahaa ja tekemään jotain muutakin, kun makaamaan kotona.

Huomasin töihin paluun yhteydessä, kuinka paljon oon muuttunut parissa vuodessa ihmisten seurassa. Oon aina ollut vähän syrjäänvetäytyvää sorttia, mutta viime vuosina oon tsempannut itseäni hirveästi, ja koittanut tulla toimeen tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Musta on tullut avoimempi, rohkeampi, itsetunto on kasvanut ja osaan ilmaista itseäni paremmin, kuin esimerkiksi lukiossa ollessani.

En tiedä, voiko tätä sanoa vielä sosiaalisuudeksi, mutta ainakin mä yritän. Töissä tapaan uusia ihmisiä jatkuvasti, ja oon tutustunut moniin hienoihin persooniin, vain sen takia, että olen uskaltanut avata suuni ja aloittaa keskustelun tyhjästä. Ennen se ei olisi ollut edes vaihtoehto, koska vastasin vain minulle suunnattuihin kysymyksiin enkä edes harkinnut keskustelun aloittamista kenenkään ventovieraan kanssa. Halusin vain olla näkymätön.

Oon aika ylpeä itsestäni, koska huomaan itsekin nää muutokset. Tottakai mullekin tulee niitä hankalia päiviä, jolloin läppä ei lennä tai haluan vain olla hiljaa omassa pienessä kuplassani, mutta niitä on varmaan kaikilla. Oon kuitenkin hirveän iloinen siitä, etten ole enää niin ujo ja sisäänpäin suuntautunut, mitä olin joskus. Enää en halua olla näkymätön.


4 kommenttia:

  1. Mul alko kans ylläripäiväduunit maanantaina kun soittivat perään ja halusivat takaisin asap. Hetken aikaa soimasin itseäni lomieni vapaaehtoisesta polttamisesta, mutta ny on päässy vauhtiin ja tänäänkin olin ihan omasta tahdostani tunnin ylitöissä ku muut läks himaan. Kylläpä se työ vaan aina kannattaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, mua ainakin alkaa ahdistaa, jos en pääse tekemään mitään konkreettista, joten työnteko on kyl ihan superjees. Vaikka nyt onkin ihan törkeen nätit kelit, nii eipä se siltikään haittaa, onneks on vielä viikko lomaa jäljellä :3

      Poista
  2. Kuulostaa jotenki tutulta. Mustaki tuntuu että oon viime vuosien aikana jotenki vähä rohkaistunu ja uskallan puhua vieraille vähä reippaammin. Mutta mun käyttäytymistä ei ainakaan voi kovin sosiaaliseksi vielä sanoa :D Ja noin se mullaki monesti menee. Joku asia ahistaa ihan sikana, mutta sitte ku sen asian pääsee alottaan tms. niin huomaaki että no eihän tää niin kamalaa ollukkaan. Mutta hieno homma että oot onnistunu muuttumaan ja saatki olla kyllä ylpeä siitä :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tää on ollu kyl mahtava asia huomata itsessään, vaikka parantamisen varaa vielä on :) Tietty se on myös tää ikä, kun pitää ottaa enemmän vastuuta kuin ennen, ja hoitaa asiat alusta asti itse, ja käydä töissä jne, mutta en mä koskaan ajatellut, että olisin kaiken tapahtuneen jälkeen näin rohkea. Oon kyl ylittänyt itseni :') hurraa

      Poista

♥ puss