NOSTALGIA





Kun mä olin pieni, mä katoin aina mun mamman kanssa Vuk-ketun seikkailuja ja se oli mun suosikki leffa, jonka omistan vieläkin VHS-kasetilla. Mökillä aina istuttiin terassilla ja piirrettiin mamman kanssa kettuja ruutupaperille ja nukuin kettu-pehmolelu kainalossa mamman vierellä. Viiden vanhana muistan, kun maalasin mammalle kettu-taulun, jossa on liian iso aurinko, liian pieni puu, sateenkaari ja maija mehiläinen (:D). Singeerasinkin sen taulun hienosti "Jonna 6v", vaikka tosiaan olin vasta viiden vanha. Mamma kehysti mun upean taideteoksen ja laittoi keittiön seinälle roikkumaan ja aina kun näin sen taulun, mua rupes hävettää ja naurattamaan. Teini-ikäisenä kuitenkin rupesin pitämään taulusta ja mamma lupasi, että sitten kun muutan omaan kotiin, saan sen itselleni.

Siinä se nyt on, 18 vuotta sitten maalaamani taulu, joka on lojunut kaapin perällä pari vuotta, kun en ole keksinyt sille omaa paikkaansa. Ensin kuitenkin vaihdan kehykset ja laitan sitten tämän hienon ja tunnearvokkaan taulun seinälle ja ihastelen sitä päivittäin. Onhan toi nyt vähän tökerö maalaus, mutta hei ainakin oon ollut taiteellinen nuorempana! Mua naurattaa ihan hirveästi katsoa tuota ja muistella, kuinka maalasin tuota taulua mamman mökin terassilla uusilla vesiväreillä. On se hieno. Mitäköhän Kari tykkäisi töpöhäntäisestä ketusta meidän seinällä? Onko teillä lapsena tehtyjä tauluja esillä?




2 kommenttia:

  1. Ihana!! Jotenkin niin lutunen ja nythän se heräs vielä enemmän eloon kun sait sille kehykset! :)
    Hyvä teos myös 5-vuotiaaks!

    Mun lapsena taiteilemia tauluja ei ole porukoilla esillä. Tein niille pari vuotta sitten tällä mun tyylillä lahjaks taulun, mutta siitä on alkanu värit haalistumaan, käytin tusseja siihen :(
    Ja yksi toinen on myös, missä N oli apuna. Siinä tosin on vain niitten chihuahua.

    VastaaPoista

♥ puss