Save me from myself, don't let me drown.







Mun piti viikonloppuna postata teille, mut mua vitutti niin paljon, etten kyennyt tekemään mitään. Kiukutti, ärsytti, inhotti. Koko viikonloppu oli pilalla. Tässä en avaudu sen enempää, miksi. Mutta joka tapauksessa, sain sunnuntaina kuulla, että mun paras kaveri makaa sairaalassa selkäranka murtuneena ja koittaa toipua leikkauksesta. Mä oon niin vihainen itselleni, koska koen, että se on mun syy. Vaikka ei olekaan. Tai en tiedä. Sekava olo. 

Pikkusiskon kuoleman jälkeen oon vältellyt tällaista olotilaa, koska en halua enää kertaakaan joutua tuntemaan menettämistä. Mut eihän siltä voi välttyä. Aluksi luulin koko juttua vitsiksi ja olin shokissa ensimmäiset 24 tuntia. En edes muista, miten oon selviytynyt työpäivästä. Nyt kun asia on selvinnyt mulle lähes täysin, mä oon ihan poissa tästä maailmasta. Lasittunein silmin tuijotan tietokoneen ruutua odottaen jotain tapahtuvan. "Vastaa jooko", ajattelen, ja odotan hänen näppäilevän mulle viestin facebookin chätissä. Odotan ja odotan. Mitään ei tapahdu. Pelkään. Ahdistun. Itken.

Hän väittää, että kaikki on ihan hyvin. Aluksi hän vähätteli koko asiaa, ei varmaan itsekään oikein ollut tietoinen mitä on tapahtunut. Vastaukseksi kysymykseen "mitä sä sairaalassa teet" sain leppoisen "ei mitään kummaa". Oletin että noh, taasko se on ollut tapaturma-alttiina ja saanut päähän pienen aivotärähdyksen. Ei, tällä kertaa se oli jotain pahempaa. Luojan kiitos hän on toipumaan päin ja pääsen ensi viikolla katsomaan häntä.

Kaikki suunnitelmat meni uusiksi. Ensi viikonloppu, halloween, marraskuun odotettu keikka.. Ehkä jopa koko loppuvuosi. Harmittaa tietenkin, mutta oon enemmän huolissani. Haluaisin vaan päästä katsomaan häntä sairaalaan, mutta en kykene töiltäni ainakaan näin arkena. Ellei jotain merkittävää tapahdu tai jos vaikka joutuisin sairaslomalle. En tiedä, en haluaisi olla näin allapäin. Tuntuu, että kaikki tää on mun syytä, vaikka en oo edes ollut paikalla. Syyllistän itseäni ihan liikaa. Pää ihan sekaisin.

Ehkä ensi kerralla jotai iloisempaa? Ottakaa tästä BMTH:n uusi sinkku.





2 kommenttia:

  1. Ai kamala kun kuulostaa ikävältä tilanteelta... :/ Kai sulla on joku jolle puhua, ettei tarvitse yksin murehtia? Tosi paljon voimia sekä sulle että sille sun kaverille!

    Btw toi Drown on aivan mahtava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki on, avomiehelle voin purkaa sydäntäni jos siltä tuntuu :) kaveri voi jo paljon paremmin, mutta itsestäni en osaa sanoa. Vähän ristiriitaiset fiilikset.

      Itsekin tykästyin tosi paljon tohon Drown-biisiin, vaikka vähän erilaista matskua onkin. Toimii.

      Poista

♥ puss