PIKKUJOULUT + INFOA



Mjahas. Täällä taas. Väkisin näpyttelemässä tahmaisia näppäimiä. 
Enkä oo edes pahoillani! Ainakaan paljoa.




Noh, kuinkas tämä on tähän pisteeseen taas mennyt? Miksi en postaile niin usein kuin ennen? En ala selittelemään liirumlaarumia, vaan kerron suoraan: en ole ehtinyt. Enkä kyllä jaksanutkaan. Eikä oikein ole mitään kuviakaan tullut otettua. Viimeinen kuukausi on ollut todella kiireinen monelta osalta, kun on ollut niin paljon tehtävää ja suoritettavaa. Lisäksi Ama on viihtynyt meillä todella monena viikonloppuna ja ollaan kyläilty Karin isän luona sairaalassa. Välillä oon ottanut välipäiviä pelkästään itselleni ja sulkenut puhelimen töiden jälkeen, kietoutunut peiton alle katsomaan digiboksin tallenteita ja ilmoittanut Karille, että tänään en lähde yhtään mihinkään. Aina ei ole pakko jaksaa.


Lisäksi se kirottu joulu on tulossa. Ja ei, mä en vihaa joulua. En oo koskaan ymmärtänyt joulun vihaajia (enkä kyllä sitä toista ääripäätä 'joulu on ihanaa ostin lahjat jo kesäkuussa'-tyyppejä), mutta siinä se menee samaan syssyyn kuin muutkin juhlapyhät. Silloin on ihanaa, kun ei ole töitä (pitkä loma ah!) ja uusivuosikin on siinä lähellä. Tänä vuonna kuitenkin stressaan lahjoista liikaa, kun veronpalautuksia tulee sen verran mukavasti, että on varaakin ostaa läheisille jotain. Tilasin jo vanhemmilleni lahjan, joka on sama kuin joka vuosi, joten siitä ei tarvitse onneksi enää stressata!


Pikkujoulujakin vietettiin tuossa viime viikonloppuna Julian luona (kiitos Julia ♥) ja voi että, kun oli kiva päästä pikkujoululemaan monen vuoden tauon jälkeen! Mua ei oo oikeastaan ikinä kutsuttu mihinkää piparikesteille, joissa viinalla olisi jotain osuutta. Oli tosi kiva, kun Amakin sai tulla keppijumppailemaan sinne mun avecina. Hauska ja ikimuistoinen ilta glögin, pipareiden, parveketurinoiden ja singstarin parissa. Taxilla snägärille ja kotiin nukkumaan.


Ja nyt vähän infoa! Koska oon taas mattimyöhäisenä liikkeellä ja todella laiska asioiden suhteen, niimpä päätin aloittaa Projekti X:n, joka toimii tavallaan mun omana joulukalenterina tänä vuonna. Projekti X:n tarkoituksena on postata joka päivä yksi kuva menneeltä vuodelta ja muistella ikimuistoisia hetkiä ja tapahtumia aina joulukuun ensimmäisestä päivästä alkaen jouluaattoon asti. Miltä kuulostaa teistä? Huomenna siis luvasssa ensimmäinen postaus aiheeseen liittyen! 

Odotatteko te innolla joulua? Mikä on joulussa parasta?


PIKKUVELI 12 VEE + arvonnan voittaja







Juhuu, vihdoinkin sain siirrettyä kuvia koneelle ja ihmeteltyä kuinka vähän oon viime kuukausina kuvaillut. Ei oo oikein tullut koskettuakaan järkkäriin ja se on vain pölyttynyt nurkassa, huoh, mikä mua vaivaa. Anyway, sain ainakin Jerry-veljen synttäri-kahvitteluilla kuvattua muutaman otoksen, vaikka eihän tuo pikkuveikka meinaa millään paikallaan pysyä. On se jo iso poika ♥ Etittiin Aman kanssa veljelle lahjaa aiempana päivänä ja mä en oikeesti tienny mitään, mitä se halusi/ tarvitsi. Mitä voi 12-vuotiaalle pojalle ostaa lahjaksi?! Pleikkari-pelejä en osaa ostaa (en myöskään omalle avomiehelleni), vaatteita en uskalla ostaa, Jerryn harrastuskamat vanhemmat kustantaa (en todellakaan aio ostaa sille enää yhtään sählypalloja lisää) ja ja.. Päädyin sitten ostamaan sille X-men-elokuvan, koska tiedän, että veli tykkää elokuvista tosi paljon. Ennen lahjanantoa kysyinkin Jerryltä, että kai sä tykkäät Marvelista niin Jerryn vastaus oli liikuttava:"joo kyl mä tykkään marmeladista." ♥ Oih. Sitten vielä kun tietäisi mitä sille hommaa joululahjaksi.. Apua.


Ja sitten itse asiaan. EMP-arvonnasta lahjakortin voitti itselleen Meeri! Onneksi olkoon, vastaisitko sinulle lähetettyyn sähköpostiin? :3 Pahoittelen pientä viivästystä, lupaan ryhdistäytyä jatkossa. 


MEW @TAVASTIA 5.11.2014



HUH HUH. Olimpas pitkään poissa. Tai ainakin siltä nää kolme viikkoa tuntuu. Pieneltä ikuisuudelta. Olin ihan tietoisesti poissa tietokoneen ääreltä, koska oon kasannut itteäni niin henkisesti, että fyysisesti ja yrittänyt päästä takaisin normaaliin päivärytmiin takaisin, kun oon ollut vähän väliä sairaslomalla. Kaikkea on ehtinyt tapahtua, joten selostan pikaisesti mitä on tullut tehtyä tämän kolmen viikon aikana, kun olen ollut pimennossa:


- Olin melkein pari viikkoa saikulla viruksen takia, nyt jo alkaa vähän hellittää
- Vietin halloweenin Turussa kavereiden kanssa teetä juoden
- Hommattiin heräteostoksena uus telkkari (mutkun oli halpa!)
- Kävin elämäni parhaimmalla keikalla (josta lisää alempana!)

Siinäpä ne tärkeimmät jutut oli tiivistettynä. Mutta nyt tämän kerran aiheeseen, eli viime viikon MEWin keikkaan, jota oltiin odotettu kesäkuusta asti! En oo aiemmin tainnut edes mainita mitään tästä aiheesta, koska noh, en edes tiedä miksi en oo hehkuttanut tätä aiemmin. Olisi ehkä pitänyt. Mewin kiertue starttasi Helsingistä, jonka liput myytiin loppuun parissa minuutissa. Luojan kiitos, että sain ostettua liput, olisi tullut aika iso kyynel silmäkulmaan.


Aluksi olin huolissani, että joudunko menemään keikalle yksin, kun keikkaheila meni ja teloi itseään pahemman kerran, mutta onneksi ystäväni pääsi kuin pääsikin pyörätuolin kanssa messiin ja toimin hänen epävirallisena lapsenvahtina. Huomasinkin, kuinka vaikeaa on olla pyörätuoli-potilas, kun pitää oikeasti miettiä onko siellä ramppia, miten avaat ovet, miten ylität suojatien jne. ja voi luoja oli muuten raskasta pyöritellä kaveria ympäri Kamppia sen tuolin selässä paikasta toiseen. Haba kasvaa ja näin. Olin ihan jännäripulit housuissa koko päivän ennen keikkaa, vaikka olihan tuo mun seitsemäs Mewin keikka jolla oon ollut. Keikkapaikaksi valikoitui Tavastia, joka oli mulle uusi tuttavuus, enkä ollut koskaan aiemmin ollut siellä. Jonoteltiin keikalle jonkun tunnin ajan ja päästiinkin aika hyvin eturivin kulmaan, niin että kaverikin näki pyöräpenkistään jotain.


Ja keikka. Se oli uskomaton. Jätkät veti kahden tunnin setin ja uskomattomia biisejä, mitä en ollut kuullut aiemmin livenä. Ja tuskin oli moni muukaan. Aivan taivaallinen veto mun lempi-pojilta. Parasta tietenkin keikassa oli bändin sisällä tapahtuva muutos: entinen basisti Johan Wohlert (lopetti 2006) palasi Mewin rivistöön ja voi luoja olin unohtanut kuinka kuuma mies se onkaan. Taivas varjele. Kuolasin sitä koko keikan ajan ihan muna huurussa ja olin sulaa vahaa, kun se vinkkas mulle silmää. Itku ei ollut kaukana.


Vaikka kuuntelenkin yleensä aika raskasta musiikkia, Kätilöitä, BMTH:ta, OML:ää jne., niin suhde Mewiin on jollain tavalla erilainen. Mew on mun pitkäaikaisin musiikkirakkaus, ja se herättää monenlaisia tunteita mussa. Iloa, surua, innostusta. Niiden keikoilla mä vaan nautin esityksestä ja saan ihan rauhassa seurata lavan tapahtumia, kuulostella ja nauttia. Harvemmin keikat on sellaisia, missä yleisö vaan tuijottaa ja fiilistelee. Normaalisti keikoilla hypitään, riehutaan, puretaan energiaa. Ei Mewin keikoilla. Ei tuu ahdasta, kukaan ei astu varpaillesi, ihmiset antaa tilaa sulle, että saat nauttia omassa pienessä kuplassa esityksestä. Se on tyhjentävää. Terapeuttista. Tämänkin keikan jälkeen oli erittäin tyhjä olo. Jotenkin raukea fiilis. Tai sitten se johtui vain kuuden tunnin seisomisesta ja väsymyksestä. Haikea olotila jatkuu edelleen, vaikka keikasta on kulunut jo viikko. Ja mä nautin silti.



Mewin soittolistaan oli tosiaan eksynyt pari kappaletta vanhoja biisejä, joita jätkät ei oo tainnut ikuisuuksiin soittaa lavoilla (mm. She came home for christmas ja panda), mutta osas Tanskan pojat yllättääkin meidät kolmella uudella biisillä. Nyt vaan odotan uuden albumin saapumista kauppoihin ja uusia keikkoja. Voi että. Pitkästä aikaa olin onnellinen. Olen edelleen. Pääsin nauttimaan elämäni parhaasta keikasta parhaan ystäväni kanssa eturivistä käsin. Keikan jälkeisenä aamuna oli kamala keikkakrapula (tiedättehän..) ja mun päätä särki samalla tavalla kuin olisin juonut litran viinaa. Pöhnäinen, mutta onnellinen fiilis. 










► Mewx.info: Live: Tavastia
► HS.fi: Mew palasi "rikospaikalle"
► Voice.fi: Mew järjesti ikimuistoisen illan Tavastialla
► Rumba.fi: Mew Tavastialla – Taustamusiikkia kotibileiden pussailusessioihin