15:06



Ottakaa tästä puhelinlaatuisia kuvia, hop!


Koska mun pitää ottaa itteäni niskasta kiinni ja alkaa kirjoittamaan enemmän, teen sen nyt. Mun verbaalinen itseilmaisu on huonontunut äärettömän laimeaksi, koska oon suurimman osan päivästä töissä ja yksin kotona - itsekseni. Harvemmin käyn keskusteluja kenenkään kanssa arkisin, enkä oikein osaa ilmaista tuntemuksiani oikealla tavalla. Musta on tulossa tylsä, tyhmä, hajuton ja mauton. Musta on tulossa vanha ja aikuinen. Hyi että.


Oon ollut viime aikoina tosi masentunut tän talven vuoksi. Mun tukka on kamalassa kunnossa, iho on pilalla ja ulkona on ihan tajuttoman hirveä keli koko ajan. En oo koskaan pitänyt talvesta, ja elän talvet aina jonkin asteisessa sumussa, kun ei oikein tuu liikuttua mihinkään. Mutta! Sain tänään toivoa kevään tulosta: puoli kuuden aikaan aamulla linnut lauloivat meidän pihalla ja päivällä ulkona tuoksui ja näytti keväältä. Hurjaa, kohta on jo helmikuu ja pitää ruveta miettimään kesälomia, jeij!



Vaikka oonkin luvannut itselleni, etten enää vähään aikaan shoppaile mitään turhuuksia, kun kaapit muutenkin pursuavat ihan älyttömistä tavaroista, tilasin itselleni Ebayn ihmeellisestä maailmasta itselleni puhelimeen pari objektiivia! Ei kyllä ollut hinnalla pilattu ja sain nämä alle 4€:lla, vaikka tosin luulin, että paketti sisältäisi kolme objektiivia, eikä vain kahta. Ihan sama, nämä kelpaavat mulle ja toimivat paremmin kuin 1,5 vuotta sitten ostamani objektiivit, jotka ovat kateissa jossain päin maailmaa.

Uskaltauduin myös tilaamaan hiusväriä Crazycolorin omilta sivuilta ensimmäistä kertaa, koska Cybershopista on aina tää mun käyttämä väri loppu. Vähän pelästyin jo, ettei mun tilaus ole mennyt perille, kun ei tilausvahvistusta kuulunut moneen päivään, vaikka mun tiliä oltiinkin jo veloitettu. Toimitus kesti 7 arkipäivää, ja se riitti mulle ihan hyvin ja ehkä uskaltaudun joskus toistekin tilailemaan sieltä värejä, ettei aina tarvitse metsästää Cybershopista eioota. Tukkakriisi siis selätetty vähäksi aikaa, hihi.

Huomenna suuntaan Turkuun pitkästä aikaa ja mua vähän jännittää ja pelottaa, kuinka oon sopinut ohjelmaa jokaiselle päivälle ihan riittämiin, enkä tiedä kestääkö mun pää sellaista menoa. Oon koko tammikuun ajan vaan homehtunut omassa pienessä kuplassa, enkä liikkunut kodin ja työpaikan väliltä mihinkään, ja nyt pitäisi lähteä sosiaalistumaan ja olla koko ajan menossa. Toivottavasti kaikki menee omalla painollaan ja oon hengissä vielä sunnuntaina, enkä oo saanut sydänkohtausta.


LUUPILLA MUN KORVISSA









Mä en nyt vaan millään saa otetta tähän kirjoittamiseen. Tai ylipäätään postaamiseen. Ei oo kuvia eikä mitään uutta kerrottavaa, joten oon pysynyt vain takavasemmalla ihan suosiolla. Tukka näyttää harakanpesältä maukkaan tyvikasvun kanssa, hiusten värikin on ihanan kulahtanut ja mun iho on ihan surkeassa kunnossa tän typerän talven takia. Kamala masennus-kausi taas meneillään, plaah. Yritän kuitenkin pitää itseni järjissäni ja viihdyttää itseäni tylsinä arkipäivinä. Katsoin viikonlopun aikana Orange Is the New Black-sarjan. Kuuntelin Robinia metrossa. Söin sipsejä. Paijasin kissoja. Nautin keittiön siivoamisesta. Odotan innolla tulevan viikonlopun Turku-visiittiä ja palkkapäivää. Kevät tulee! Jee.  Mites teillä?


Polje, polje, tätä pirun pyörää




Ja noin! Takaisin arkeen! Tuntuu hyvältä aloittaa uusi vuosi, kun on saanut lepäillä rauhassa ja miettiä asioita. Mulla ei oo mitään talvilomaa, joten joudun takaisin sorvin ääreen itkemään, kuinka mulla on kesäloma vasta puolen vuoden päästä. Nyyh ja viil ja sillee. Olisipa kesä.

Oon muuten aika ylpeä joulukuussa tekemästäni Projekti X:stä, oli virkistävää kokeilla jotain uutta, vaikka eihän toi ihan mun juttuni ollutkaan loppujen lopuksi. Kerrankin sain toteutettua jotain vähän erilaista ja mä handlasin sen loppuun asti, vaikka vaikeuksilta ei voitukaan välttyä. Hieno fiilis kuitenkin jäi ja nyt on taas mukava aloittaa ns. puhtaalta pöydältä.


Mä oon ollut tällä viikolla ihan järkyttävän väsynyt. Aamuisin en meinaa saada edes silmiä auki, töissä tekisi mieli ottaa pienet powernapit ruokatunnilla, ja kotiin päästessä nuokun aina iltaan asti, kunnes sitten menen nukkumaan. En oo töiden ja pakollisten kauppareissujen jälkeen tehnyt mitään muuta kuin löhönnyt sängyllä katsomassa turhaakin turhempia tv-ohjelmia ja lasken päiviä ja öitä viikonloppuun. Oon niin puhki enkä tiedä missä mättää. Nukun hyvät ja pitkät yöunet, syön hyvin, ulkoilen ja liikun päivittäin ihan tarpeeksi. Silti oon ihan loppu ja mun silmät ei vaan meinaa pysyä auki. Huoh. Haluaisin vain nukkua viikon putkeen.






Onneksi se viikonloppu pian saapuu ja palkkapäiväkin kolkuttaa jo oven takana. Oon kriiseillyt pitkän aikaa taas oman ulkonäköni kanssa, ja tekisi mieli vaihtaa tukan väriä, mutta se olisi liian suuri operaatio tällä hetkellä. Onneksi mun ei tarvitse lähteä minnekään kekkereihin tai olla edustavan näköinen päivittäin, pelihousuthan siinä repeäis, kun en oo uudenvuoden jälkeen jaksanut edes meikata. Tukkakin sojottaa jokaiseen ilmansuuntaan. Plah. En osaa suoltaa nyt mitään fiksumpaa, pää ei toimi. Onko siellä ruudun takana samalaisia fiiliksiä?


MATERIALISMIRAKKAUTTA



Joulukuussa tuli hankittua paljon materiaa, kiitos veronpalautusten. Nyt ei tarvitse vähään aikaan tilailla mitään tai lähteä tarkoituksella tuhlaamaan rahaa, koska oon nyt niin tyytyväinen kaikkiin juttuihin, mitkä oon saanut viimeinkin kotiutettua itselleni. I'm happyy!



MEWIN
PAITA JA AVAIMENPERÄ



Tilasin Mewin nettisivuilta alehintaan t-paidan ja kauan kuolamaani enkeli-avaimenperän, koska oli niin hyvä tarjous. Vaikka toimitus kestikin yli 20 päivää, niin ei se haitannut, kun jouluksi kuitenkin paketti ehti perille. Paketti tuli Kaliforniasta asti pikana mun luokse ja oon niin tyytyväinen, kun viimein sain uuden Mewin paidan. Viime keikoilla ei oo oikein ollut mitään bändikamaa myynnissä, joten tää oli mun joululahja itselleni. Avaimenperä oli myös aivan ihana, ja luulin aluksi, että toi on sellaista muovia joka taittuu, mutta se osoittautuikin metalliseksi. Kaaaunis!

SAMI HEDBERG
KOKOVARTALOMIES 3 BLU-RAY

Joulun jälkeen kävin ostamassa tän itselleni ja mun standup-hylly alkaa täyttymään taas mukavasti. Oikeastaan niin mukavasti, ettei niille ole edes tilaa mun dvd-hyllyllä.. Pitää varmaan hommata lisää tilaa mun kokoelmalle haha. Vielä en ole tätä katsonut, mutta odotukset ovat korkealla! 

POKÉMON X

Hommasin kesällä Nintendo 2DS-pelikonsolin ihan vain pokémon-pelejä varten (vain 60€ konsolista ei ollut paha hinta), mutta nyt vasta sain ensimmäisen pelini! Tai ensimmäisen ja ensimmäisen, muksuna hakkasin sormet verillä game boyta ja pokémon yellow-peliä, hah. Kari tän mulle hommas ja mulla meni pitkään tottua pelin ulkonäköön ja ylipäätään tolla konsolilla pelaamiseen, kun oon vähän old school näiden pelien kanssa (PS1 ja game boy kunniaan!). Oon kuitenkin ihan myyty ja rakastan tota peliä yli kaiken ja seuraavana hankintalistalla onkin jompi kumpi uudemmasta pelistä Omega ruby tai Alpha sapphire. Tykkään ihan älyttömästi.

BRIDGE

Otin bridgen tavallaan itselleni synttärilahjana (juu, piti ottaa se jo elokuussa, mutta tulikin mutkia matkaan hehs), mutta nyt se saa olla mun joululahja. Rakastan tätä! On ollut kyllä yksi helpoimmista lävistyksistä ikinä, vaikka totuttelua tuo vaatiikin. Pitäis hommata tuohon jotkut kivan kokoiset kartiot ja hopeiset pallot! 

Ja sitten..

PESUKONE!

Mun lempi kotityö on ehdottomasti pyykkäys ja oon ollut ihan murheen murtama, kun kolmisen kuukautta sitten meidän vanha, mamman lahjoittama pesukone sanoi itsensä irti. Meidän piti hommata uusi pesukone jo ajat sitten, mutta kaikkea ehti sattua loka-marraskuun aikaan, kun muunmuassa Karin isä, joka yleensä auttaa meitä näissä asioissa, joutui sairaalaan teholle. Meillä oli oikeastaan ongelmana vain se, että millä me kuljetettaisiin pesukone kotiin ja millä me saataisiin se portaita pitkin kannettua sisälle, kun hissiä meillä ei ole. Niin, ja miten ja minne vanha pesukone tungettaisiin. Onneksi mulla on maailman paras appiukko, joka kustansi meille ihan uuden pesukoneen ja se kuljetettiin kotiin asti ja vanha heivattiin samalla pois! Mä oon niin innoissani tosta ja oonkin varmaan pessyt tolla jo kymmenen koneellista pyykkiä! En tiennytkään, että voisin joskus olla näin onnellinen toimivasta pesukoneesta, hah!

Mitäs te saitte joululahjaksi? Tuliko iloisia yllätyksiä? :)



MITEN VUOSI VAIHTUI









HELOUU JA IHANAA UUTTA VUOTTA! Tällä kertaa en jaksa ruveta lässyttämään kuinka ihana ja rankka viime vuosi oli ja kuinka olen kasvanut ihmisenä hurjasti ja mussunmussun. Turhaa sellainen, kun ei ketään kuitenkaan kiinnosta (ei mua ainakaan). Vaikka tuleva vuosi merkitseekin mulle paljon muutoksia, niin en jaksa vaahdota vanhoista asioista. Ne on mennyttä elämää ja katson kohti tulevaa kirkkain silmin.

Meillä vuoden vaihde sujui rauhallisissa merkeissä ja kerrankin näin paaaaljon paukkuja, kun kiivettiin jätemäelle ihastelemaan väriloistoa ison porukan kanssa. Mua vähän harmitti ja suretti se, että jouduin viime hetkellä muuttamaan uudenvuoden suunnitelmia ja jäämään Helsinkiin, kun alunperin piti rynniä vauhdilla Turkuun juhlimaan, mutta ei ne suunnitelmat aina voi pelittää. Tällä kerralla kuitenkin opin, etten oleta mitään, kun mikään ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Pitää kai ruveta pessimistiksi, ettei aina tarvitse pettyä. Pitää madaltaa omaa tasoa, eikä aina olettaa liikoja.

Uudenvuodenlupaus? Onko niitä pakko tehdä? Musta se on vähän kulunut juttu jo, enkä tänä vuonna siis tehnyt mitään lupauksia. Kuten sanoin, en halua pettyä, kun en saakaan laihdutettua itseäni rantakuntoon tai etten kykene säästämään huikeita rahasummia matkakassaan. Tänä vuonna aion olla vapaa niistä velvollisuuksista ja yrittää olla vain onnellinen. Siksi pyrinkin eliminoimaan kurjuuden tunnetta rankalla kädellä, vaikka ei aina voi olla hauskaa. Kuten viimeiset muutama päivä on ollut mulle itselleni henkilökohtaisesti todella raskaita, vaikka yleinen fiilis on ihan hyvä. On sitä itkua tullut tihrustettua, mietittyä paljon negatiivisia asioita, mutta en anna sen vaikuttaa yleiseen olemiseeni. Ensi viikolla jatkan töitä, ja arki astuu kuvioihin wuhuu.

Teittekö te lupauksia?