SATELLITES




Tässä mä taas oon. Kirjoittamassa muistioon luonnoksia, joita en kuitenkaan koskaan julkaise. Tai ehkä pitäisi. Joskus edes. Eihän tästä muuten mitään tule. Muistaako kukaan mua?


Musta on tullut kamalan epävarma tän blogin kanssa. Postailen harvoin, mulla ei muka ole mitään asiaa, kuviakaan en räpsi kuin muutaman kappaleen kuukaudessa. Tekosyitä, voisin sanoa. Olisi mulla vaikka kuinka paljon asiaa. Kyllä multa juttua riittää. Musta on tullut vain paljon varovaisempi siitä, mitä haluan julkaista netissä. Mielelläni julkaisisin postauksia pari kertaa viikossa, mutta en ole varma, mitä pitäisi, tai mitä uskaltaisi kertoa. Ei mun elämä niin loistokasta ole, kun oon tämmöinen nössö, joka viettää vapaa-aikansa Netflixin seurassa peittoon kääriytyneenä.

Ajattelen ehkä liikaa, ehkä mun pitäisi vain antaa mennä. Yritän saada jonkinlaista otetta tän blogin kanssa, lupaan. Mutta sitten itse asiaan. Mitä mulle kuuluu?


Ihan hyvää, sitä samaa tasapaksua elämää kuin ennenkin. Käyn töissä, ruokin ja hellin kolmea kissaa, vietän avomiehen kanssa aikaa ja viihdyn Turussa turhankin hyvin. Paljon on ehtinyt tämän vuoden puolella tapahtua, vaikka suurin osa onkin ollut pienen pieniä asioita, joista oon tullut superiloiseksi. Oon käynyt kirpputorilla, aloin lukemaan Nälkäpeli-kirjasarjaa, oon saanut sisustettua makuuhuonetta ja niin edelleen. Olen tyytyväinen.


Oon todella onnellinen siitä faktasta, että kevät tulee ja sen myötä kesä on askeleen lähempänä. Odotan jo innoissani kesälomaa, ja etenkin Ruisrockia, koska viime viikolla Mew julkistettiin yhdeksi esiintyjäksi. Kiitos Ruissi, sä et koskaan petä! Linnut laulaa, ilmat lämpenee pikkuhiljaa ja aurinkokin uskaltautuu näyttäytyä useammin. Kesä, mä odotan sua.



ÅBO





Oli pitkästä aikaa miellyttävä Turku-reissu. Harvemmin saan mahduttaa viikonloppuun noin paljon tekemistä ja liian vähän yöunia. Kaiken kaikkiaan ikimuistoinen matka. Turku kohteli mua hyvin. Aina kun palaan vanhoille kotikulmille, mulle tulee niin turvallinen fiilis. Osaan liikkua siellä, on tuttuja ihmisiä, ja mun menneisyys. 


Viikonlopun jälkeinen fiilis

Mitä mä sitten Turussa tein? Shoppailin itselleni kahdet (!!) housut ja hupparin. Vihaan shoppailua, mutta viimeinkin mä tein sen tuskanhiestä huolimatta. Kokeilin jotain uutta: makuvissyä, ja se oli hyvää! Yleensä makuvissyt on joko liian makeita tai liian kuivia mun makuun. Olin isäni kanssa baarissa. En tiedä, miten tää on edes mahdollista. Käytiin pikkukylän paikallisessa pubissa kuuntelemassa paskaa punk-bändiä. Selvinpäin. Kävin mun kahdessa entisessä kantabaarissa, Klubilla ja Whiskyssä. Tutustuin uusiin ihmisiin, enkä juonut itseäni edes konkurssiin. Näin pitkästä aikaa lapsuuden ystävää, ja haaveiltiin tulevaisuudesta ja vaahtokarkeista. Oli kyllä ihanaa. 



Mutta nyt kun on taas palattu arkeen, tuntuu jotenkin rentouttavalta vaan olla ja tehdä normaaleja arkiaskareita. Ja tietenkin ahmia Netflixin tarjontaa! Tällä kertaa menossa on Misfits-maratooni, joka on mun yksi suosikki sarjoista ikinä. Tänään myös pitää olla kuulolla YleX:n sivuilla, koska Mew vetää radiossa uuden singlensä akustisena! Kaikki Mewin pikkufanit siis radion ääreen kello viideltä, puspus.





..Joo, ei mulla muuta tällä kertaa. Ens kerralla yritän saada enemmän kuvamateriaalia kasaan, hehs.