Sheikkaa sitä mikä sul on



Tämän läpätilää-postauksen kuvituksena toimii tällä kertaa kuvat rakkaista kissoistani, kun kerrankin sain näistä karvaturreistani jopa julkaistavia kuvia!




Mulla meni viikonloppu ihan sumussa ja olin tosi alamaissa jostain syystä. En saanut mitään aikaiseksi, ja vaan lojuin sohvalla tekemättä käytännössä mitään. Onneksi kesäloman toinen viikko alkoi juuri mitä ihanissa merkeissä ja oon taas vaihteeksi superiloinen ja energinen. Stressitaso laski huomattavasti tietyistä syistä ja oon tosi iloinen, että ulkona paistaa aurinko ja on oikeasti lämmin (22 astetta varjossa!). Yayee. Vaikka unirytmi onkin heittänyt häränpyllyä aika reippaasti, niin pääsin silti ylös jo yhden aikaan päivällä ja oon saanut paljon aikaiseksi, kun siivosin kämppää ja tein festari-listaa kerrankin hyvissä ajoin.





Keskiviikkona tai torstaina sitten kurvaan jälleen kohti Turkua ja suunnitelmia riittää kyllä koko loppuviikoksi mielin määrin. Isän kanssa sovittiin treffit Pippurimyllyyn (turkulaiset tietää, nom) ja siitä sitten Naantaliin laiturille syömään kaverin kanssa jäätelöä ja fiilistelemään auringonlaskua. Ai mahtia. Perjantaista sunnuntaihin kärsitään festarialueella ja onneksi on luvattu viikonlopuksi lämpöä ja aurinkoa.





Tänään muuten oli ensimmäinen päivä tänä kesänä, kun otin esille meidän tornituulettimen ja makoilin sohvalla shortsit jalassa ja nautin siitä viileydestä! Mikä upea fiilis. Vielä kun jaksaisin raahautua kauppaan ostamaan jäätelöä ja virvoitusjuomaa, tää olisi aivan mahtavaa. Nyt tulee kyllä liikaa ylistyssanoja samaan postaukseen, mutta hei, ainakin meitsi iloitsee.





Mä jatkan nyt Ruissi-viikon fiilistelyä ja yritän laittaa tarvittavat kamat kantoon hyvissä ajoin, ettei tuu liian kiireellä lähdettyä! Tällä kertaa jos muistaisin pakata ensimmäisten asioiden joukossa sen kameran akun, niin sais ehkä hitusen laadukkaampia kuvia napsittua.. Mutta kyllähän tuolla puhelimellakin saa ihan kelvollista laatua kuvattua, joten se saa riittää festareiden taltioimiseen. 


Olipas taas maailman turhin postaus. Menkööt.



Hiusten värjäystä ja lässytystä




Lomarahojen kilahtaessa tilille sain viimeinkin hankittua läjän punaista väriä ja purkin vaalennusmyrkkyä. En edes muista, milloinka olisin viimeksi värjännyt tyvikasvun (todennäköisesti siitä on aikaa hieman enemmän mitä kuvittelen) ja punainen värikin oli onnistunut haalistumaan vispipuuron väriseksi. Oon jonkin aikaa jo käyttänyt Crazycolorin uutta Ruby rouge-väriä Firen kanssa sekaisin, ja tykkään kyllä tästä combosta. Tuo uusi Ruby rouge on aika tumma, että sellaisenaan sitä en kyllä uskaltaisi pistää tukkaani, ja sitä olenkin laimentanut ihan huoletta hoitoaineen kanssa, jos Fire on päässyt loppumaan. Näiden värien lisäksi käytän KC Colormaskin Rediä.



Mikä ihana marjapuuro. Tosi monet kysyi multa, että oonko mä värjännyt tukkani, kun on niin ihanan sävyinen :-D Itse en pitänyt, mutta jotkut ilmeisesti diggas. Mulle musta sopii paremmin vähän tummemmat sävyt.


Ja mites se tyvikasvu? Aika huolestuttavalta kyllä näytti. Pidinkin usein pipoa tai lippistä päässä, kun muuten tuo näytti niin järkyttävälle.


Onneksi sain kiljuvan punaisen tukan jälleen takaisin, oli kyllä jo ikävä, kun ei tätä yli kuukauteen päässyt värjäilemään pahemmin. Huomasin myös, että mun tukka on ollut jo vuoden ajan taas saman värinen ja oon alkanut miettimään värin vaihtoa.. Hmm, valintoja valintoja! Toisaalta, tää on ainoa väri mikä tuntuu 'omalta', joten ehkä punainen saa jäädä. Ainakin hetkeksi.

Mua harmittaaaaaa ihan älyttömästi, koska kaikki hehkuttaa OITNB:n kolmannen kauden uusia jaksoja ja mä en näe niitä, koska peruin Netflix-tilaukseni ja tili meni kiinni pari päivää ennen uuden kauden julkistamista ja BYÄH! Ärsyttää. Toki voin tilata sen uudestaan, mutta sitten mua taas ärsyttää, kun Netflix veloittaa sen kuukausimaksun aina silloin kun rahalle olisi oikeasti tarvetta. Murr ja ärr. Lisäksi näin jo sieluni silmin, että lomalla saan rauhassa katsoa OITNB:n lisäksi Digimonin uusinta tuotantokautta, mutta sellaista ei tulekaan ja oon ihan rikki tästä tiedosta. Sarja vaihtuikin elokuvaan, joka tulee vasta marraskuussa pihalle. Älkääkä siellä ruudun takana naurako, Digimon on paras ikinä. Noh, onneksi tiistaina alkoi uusin Ink Master-tuotantokausi niin voin ainakin siitä nauttia täysin rinnoin koko loman ajan ja sen yli. Nyt oon katsellut Pride-viikon kunniaksi L-koodia taas pitkästä aikaa, kyllä tää lomailu näinkin menee.



Ainiin, kattokaa mitä postissa tuli!♥ Ihanat muumimukit mulle ja äidille! Oon odottanut näitä monta kuukautta, kun nämä erikoismukit on myynnissä ainoastaan Ruotsissa ja vain pari suomalainen firma myy näitä ja tilauksissa kestää ja kestää suuren kysynnän vuoksi. Vielä en ole omaani käyttänyt, vaikka kaikki muumimukini onkin käyttömukeja. Awwwyeeaa, ihana  ♥


JEE KIVAA

SE ON 
K E S Ä L O M A 
!!!




Jeaa, rentoutunut lomalainen täällä kirjoittelee pitkästä aikaa. Mun piti tulla jo ennen juhannusta vippaamaan tänne joku nopsa postaus, mut en ehtinyt millään, kun piti tehdä kaikenmoista ennen lähtöä pois Helsingistä. Kiirus meinasi tulla, mutta selvisin, tälläkin kertaa. Miksi pakkaaminen on aina yhtä haastavaa ja vaikeaa?




Lähdin tosiaan torstaina Helsingistä Turkuun, ja perjantaina suunnattiin ison lössin kanssa mökille, oli oikein mukavaa tämä. Tykkään älyttömästi mökkeilystä, varsinkin hyvässä seurassa. Oli ruokaa, juomaa, järvi ja laituri. Sadetta ja auringonpaistetta. Perinteinen juhannus. Harvemmin tulee saunottua, mutta nyt oli niin hyvä tilaisuus, että oli pakko käydä lämmittelemässä saunatonttujen kanssa ja viuhtomassa murheet pois. Heitin myös talviturkin järveen, hyi saasta. Mitä mainioin aloitus lomalle!



Mökiltä saapuessamme takaisin Turkuun, vietin ensimmäisen virallisen lomapäiväni oikein maukkaissa merkeissä. Kun viime kesälomallani pyörin kotini lattialla turhautuen siihen tekemättömyyteen, niin nyt ainakin voin olla ylpeä itsestäni ja siitä, kuinka paljon sain aikaiseksi vain yhden päivän aikana.



✖ hommasin 3 päivän Ruissi lipun ✖ istuin jokirannassa syömässä frozen yogurttia ✖ istuin kävelykadulla auringonlaskun aikaan ✖ ostin tukkaväriä ✖ söin big mac-aterian autossa Turun kivoimmalla asuinalueella ✖ kävin ensimmäistä kertaa jokilaivassa ✖ tsekkasin Suomen Joutsenen ✖ kävin luola-seikkailulla

Siis. Kelatkaa. Minä, patalaiska ihminen, hääräsin noinkin paljon asioita vain yhden päivän aikana. Oon äimistynyt. Oli loistava päivä. Tiistaina palasin takaisin Helsinkiin ja oon yrittänyt rentoutua tietokoneen äärellä, vaikka oonkin ollut koko ajan puuhailemassa jotain (mm. pikainen Ikea-reissu ja loistava pihvi-ateria kera uusien perunoiden, bueno). Tällä lomalla on vielä tarkoitus mökkeillä, käydä Korkeasaaressa, Suomenlinnassa, Kuopiossa, ja ehkä Tampereellakin. Ja tietenkin Turkuun käy tieni monet kerrat.

Niin ja tietty Ruisrock, jonne suuntaan tällä kertaa kolmeksi päiväksi ahdistumaan ja kärsimään. En edes muista milloin viimeksi olin festareilla kolmea päivää, muistaakseni viisi vuotta sitten. Hui, musta on tullut vanha kun en oikein enää jaksa. Pelkään selkäni ja polveni puolesta, miten ne raihnaiset ja kuluneimmat osat oikein tulee kestämään sitä viikonlopun mittaista rälläystä. Ainakin näen ultimaattisen suosikkini (MEW) jälleen kerran ja pääsen kuuntelemaan muita hyviä artisteja ja bändejä. Tästä kesästä tulee loistava.

Nauttikaa näistä laadukkaista (tai laaduttomista) puhelimella räpsityistä kuvista, kameran akku jäi Helsinkiin, kun koko muu kameravarustus oli messissä mulla tällä reissulla, haha. Ens kerralla sitten järkkäri-matskuu!



UUDET SILMÄLASIT



Oon venyttänyt uusien lasien ostamista ihan älyttömän monta vuotta, ja vanhat kakkulat onkin jo kiitettävästi eläkeikäiset (noin 9 vuotta vanhat), enkä näe niillä käytännössä mitään. Piilareiden voimin oon nää viimiset vuodet kärvistellyt, kun oon viivyttänyt lasien hankintaa. Lisäksi oon aina vihannut silmälasien käyttöä, kun ne on niin epäkäytännölliset, enkä voi esim. meikata, kun en ilman laseja näe peilistä edes omaa naamaani muuten kuin naama kiinni peilissä, mikä tekee meikkaamisesta hieman haastavaa. Lisäksi lasien huurtuminen ärsyttää mua niin kesällä kuin talvellakin. Ja nukahtaminen silmälasit päässä. Argh. Silti oli aika päästää vanhat lasit päiviltään ja oli aika hommata uudet tilalle.


Kuten kuvasta huomaakin, vanhat lasit olivat vähän.. köh, kuluneet ja vinot. Niitä on paikkailtu liimalla, teipillä, siimalla, lävistyskoruilla.. Eikä niillä nähnyt hädintuskin tv:n teksityksiä sohvalta käsin. Rumat ja epämukavat, ei ihme ettei monikaan oo mua nähnyt silmälasit päässä. Specsaversilta löysinkin kivat kakkulat ja oon ihan rakastunut näihin! Nää oli ainoat kehykset, jotka tuntui päässä hyviltä eikä saanut mua näyttämään ihan älyttömän typerältä. Oon totutellut näihin nyt kuukauden päivät, ja vielä vähän tuntuu höpöltä, kun maailma on niin terävä.


Viimeinkin mä näen taas! Kunnon HD-kuvaa, wouu. Musta nää isot, mustat imagolasit sopii mulle paljon paremmin mitä vanhat neliskanttiset palikat, ja oonkin halunnut pitkään tämmösiä kehyksiä. Viimeksi silmälasi-ostoksilla (eli tosiaan noin 9 vuotta sitten) olisin halunnut tämän tapaiset lasit, mutta oikeanlaisia kehyksiä ei löytynyt ja turhauduin, joten valitsin vain mututuntumalla jotkut silmille istuvat kehykset. Nää kelpaa kyllä vallan mainiosti, enkä oo käyttänyt piilareita tässä kuukauden aikana kuin kahtena päivänä, mikä on mulle tosi iso saavutus. 




Onhan näihin ollut tottuminen, kun en ole tosiaan koskaan tykännyt käyttää silmälaseja, vaan piilolinssit on ollut enemmänkin se mun juttu. Peilikuvaan kesti tottua jonkun aikaa ja avomieskin sanoi ensitöikseen, että näytän pelleltä, kun ei sekään ole tottunut näkemään mua silmälaseilla, haha. No mutta, nyt sekin asia on poissa päiväjärjestyksestä, miten kiva fiilis.


SMILE



Palasin, vaikken ihan aikataulun mukaan. Näillä eväillä mennään, samapa tuo! Viime postauksessa kerroinkin, että mulla on ollut tässä vähän säätöä suuntaan jos toiseenkin, ja syitä olemassaoloni hiljentymiseen. Ei mitään vakavaa onneksi, vaikka harmaita hiuksia oonkin joutunut kestämään tässä viimeisen kuukauden aikana.


Mä nimittäin kävin hammaslääkärissä ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Ja silloinkin olin päivystyksessä tulehtuneen hampaan takia. Eli käytännössä hammastarkastuksessa oon viimeksi ollut alaikäisenä (eli yli 7 vuotta sitten). Nyt kuitenkin tuli mitta täyteen tätä mun saamattomuutta ja keräsin ruhoni hammaslääkärin vastaanotolle rauhoittavien pillereiden voimalla ja selvisin siitä. Olen ylpeä itsestäni, koska hammaslääkäripelko on kestänyt mulla niin kauan kuin muistan, ja selvisin koko tarkastuksestakin ihan omin avuin enkä edes (kamalasti) ehtinyt ahdistuakaan. Tuli oikeastaan helpottunut fiilis, kun oli saanut sen pois päiväjärjestyksestä.

Tässä viime aikoina on ollut todella paljon uutisia ja juttuja hampaidenhoidosta (sattumaako?) ja se oli yksi syy minkä takia sain hoidettua tätä asiaa eteenpäin. Olen kuitenkin sisäisesti pohtinut hammaslääkäriin menoa tosissani viime syksystä asti, kun takahampaani lohkesi. Eipä se siellä takana kamalasti mua vaivannut tai haitannut, mitä nyt vähän ruuan murusia sinne jäi välillä loukkuun ikävästi. Kipujakaan ei ole ollut kuin satunnaisesti, mutta silti tiesin, että reikiä olisi, koska mulla on helposti reikiintyvät purukalustot.

Yksi asia, mikä pelästytti mut eräs kaunis päivä, kun tajusin, että mun etuhampaan ienrajassa oli kammottava aukko. Reikä! Vai eroosiota? Vaiko lohkeama? Aukko oli samoissa kohdissa, missä mun smiley-koru liikkuu ja ajattelin heti, että se johtuu siitä lävistyskorusta, josta luovuin viikko takaperin juurikin hampaiden kunnon takia. Kuitenkin, tämä etuhampaassa ammottava reikä ei ollut millään tavalla kipeä, mutta paniikki ja pakokauhu valtasi mun mielen. Saako sitä korjattua? Mitä jos multa lähtee koko etuhammas? Pelästyin tosissani tätä asiaa ja tajusin, kuinka pahasti mun hampaat voi. Pakko mennä näyttää näitä tohtorille.


Tarkistuksessa selvisi, että suusta löytyi kuusi paikattavaa reikää. Vain kuusi! Olin odottanut paljon enemmän, ehkä kymmentä reikää, juurihoitoja, hampaan poistamisia, laminaatteja.. Siis kamalat kauhukuvat vilisivät vain mun päässä aiemmin, mutta kuusi reikää kuulostaa paljon paremmalta, kuin esimerkiksi hampaan poisto. Mulla on todella helposti reikiintyvä suu, ja mulla on aiemminkin paikattu reikiä, joten ehkä mä selviydyn tästä voittajana! Lisäksi mulla on aikaa sulatella viisaudenhampaiden kohtaloa, koska mulla on vielä kaikki puhkeamatta, ja toivottavasti pysyykin sellaisina.

Tiistana kävin ensimmäistä kertaa paikattavana, puoli naamaa turvoksissa, posket kuolassa ja lasku kourassa. Kolme reikää saatiin korjattua ja etuhammaskin saatiin paikattua niin nätisti, etten enää edes tiedä, missä sitä paikka-ainetta on. Oon hiton iloinen! Vielä olis ainakin yksi aika edessä toistaiseksi, ja oon nyt paljon rauhallisemmalla mielellä, kun tiedän, ettei mun hampaat putoa suusta hetkenä minä hyvänsä tai etten kuole verenmyrkytykseen hampaiden takia.

Liian kauan lykkäsin tätä asiaa, mutta nyt kun se on (pian) kokonaan ohi, niin kyllä kannatti! Ei kannata vetkutella enempää, vaan marssia vaan suoraan hammaslääkärin vastaanotolle ja vaatia kunnon hoitoa. Olen itse käynyt aina vain kunnallisilla hammaslääkäreillä ja tällä kertaa menin yksityiselle. Olen tyytyväinen valintaani, vaikka kalliimmaksihan se tulee. Maksan ilomielin siitä, että kehtaan taas hymyillä.