R U I S R O C K 2015



Puuh, näin muutama päivä festareiden jälkeen on hyvä alkaa vähän purkamaan tilannetta. En oo neljään vuoteen ollut Ruisrockissa kokoa kolmea päivää, mutta nyt oli lähes pakko, koska tarjonta oli oikein liiankin mainio. Ja mainiot oli myös festarit kokonaisuudessaan, oikeesti varmaan ikimuistoisin Ruissi-viikonloppu ikinä. 

Tällä kertaa luotin täysin puhelimeni kameran voimaan, enkä jaksanut raahata alueelle messiini pokkaria tai järkkäriä, vaikka mieli olisikin tehnyt. Kuvia tuli otettua paljon (liikaa) ja koko puhelin on ihan tukossa näistä festarikuvista.

Säät suosivat meitä jälleen kerran, ja luojan kiitos löysin uudet shortsit juuri ennen festareiden alkua! Olisin nimittäin paahtunut tuonne kuoliaaksi, jos mulla olisi ollut mustat pillifarkut jalassa. Jopa minä, kalkkilaivan kapteeni, sain väriä pintaan ihan reippaasti, vaikka pyrin välttelemään auringossa oleskelua ja viihdyin paljon varjossa. No, kerrankin näin!


Perjantai 











Perjantaina katsastettiin Aman kanssa koko Rantalavan tarjonta aina JVG:stä Studio Killersiin asti, ja oli kyllä herkulliset kemut tarjolla. Studio Killerssiin päästiin kolmanteen riviin ja viime kertaan verraten oli paljo tilavampaa reivata ja hyvät näkymät tämmöselle tapille nähdä jopa lavalle asti! Ja hei, jos et ollut paikalla niin ryntää äkkiä Yle Areenan sivuille, sieltä näkyy keikka kokonaisuudessaan! 



Lauantai















Lauantaina halusin nähdä vain Disco Ensemblen, mutta kyllä siinä sivussa tuli nähtyä mm. Pharrell Williams, Apulanta ja Haloo Helsinki. Pharrel oli kyllä aivan mahtava, jopa minä tykkäsin vaikken kyseisestä herrasta ollut aiemmin kuullut sanallakaan. Viinaakin tuli vedettyä ihan hyvällä mielellä ja kotimatkalla pelkäsinkin, ettei päästä koskaan nukkumaan, kun jalkoja oli tampattu niin paljon, etteivät ne meinannut jaksaa kantaa.


Sunnuntai












Viikonlopun odotetuin päivä! Tarkoitus oli ehtiä paikanpäälle katsomaan Antti Tuiskua, mutta missattiin se, buu. Ehdittiin kuulemaan sentään kolme viimeistä biisiä, josta sentään olin hyvin iloinen. Samuli Edelmaniakin kuultiin kävelymatkalla, ai että! Kävin ihan äidin mieliksi katsastamassa Elastisen menoa lavalla ja ei tarvinnut pettyä, vaikken kyseisen herran tuotantoa kuuntelekaan. Oo siellä jossain mun-biisin aikana meinasi kyllä itku tulla, sniff. Robinkin pyörähti lavalla ja olin siitä superiloinen, koska en ole Robinia nähnyt koskaan livenä! Viikonloppu huipentui meidän osaltamme Mewin keikkaan, joka oli kaikessa haikeudessaan jälleen kerran ihanaihanaihana. Bo Madsenia, entistä kitaristia, jäi kyllä ikävä, mutta hyvin hänen korvaajansa veti koko setin. En tiedä, saanko tästä bändistä koskaan tarpeekseni, ah, mitä miehiä!





2 kommenttia:

♥ puss