SUNDAY









Aaargh, taas pääsin näin sunnuntai-iltana istumaan rauhassa koneen eteen ja en tiedä yhtään, mitä pitäis tehdä. Oon jo tottunut koulun Mac-koneisiin, että tää oma tuntuu ihan kököltä siihen verrattuna. Tarkoituksena olisi vielä tämän vuorokauden aikana saada tää romukasa formatoitua ja avokki saa asentaa Win10 ja kaikki tarpeelliset ohjelmat tähän, jotta työskentely olisi jatkossa mukavampaa. Tuskin tässä enää kuitenkaan ehtii, kun pitäisi päästä nukkumaan tunnin sisään.

Jahka tää kone-episodi saadaan kuntoon, pitää ryhtyä toimeen ja alkaa järjestelemään kuvia. Nyt mun ulkoinen kovo huutaa hoosiannaa ja kaikki on sekaisin, ja minähän en sellaista sekasortoa suvaitse omassa työympäristössä. Ja voi ei, taas mä puhun kuvista. Mut hei, ei mun elämään kuulu nykyään muuta kuin työtä ja valokuvausta. Sallikaa se mulle. Oon todennäköisesti vielä pari kuukautta tällainen hermoraunio, kun koitan selviytyä työpäivistä ja sen jälkeen vielä koulunkäynnistä. On ollut todella haastavaa aikatauluttaa menoja koulun ja työn välillä, kun vapaa-aikaa on todellisuudessa noin puolitoista tuntia päivässä. Joskus pitää valita joko suihkun tai kaupan väliltä, kumpi on tärkeämpää hoitaa siinä ajassa, syöminen vai puhtaus. Koulun jälkeen menen yleensä suoraan pehkuihin, ja kaupatkin on silloin jo kiinni, kun kotiin pääsen. Rasittavaa.

Noh, kuitenkin on ollut jännää oppia valokuvauksesta jotain uutta, kun tuntuu, että oisin junnannut paikoillani jo monta vuotta, kun ei ole ollut mahdollisuutta oppia lisää. Oon oppinut kuvien muokkaamisessa pieniä vinkkejä, mitkä tulee helpottamaan tulevaisuutta huomattavasti, vaikka oonkin pärjännyt ilman niitä tähänkin asti. Studiokuvaus on mielenkiintoista ja salamoiden kanssa työskentely on vähintäänkin hermoja raastavaa mutta palkitsevaa. No, se siitä avautumisesta. Nauttikaa meidän uuden kämppiksen/sohvanvaltaajan mallintaidoista. Tarvitsen valovoimaisemman objektiivin yhy.


OHI SYYSKUUN LÄPI REPALEISEN LOKAKUUN




Isänpäivä, lihapata on porisemassa ja kokis on loppu nyyh. Marraskuun puolella mennään jo kovaa vauhtia, miksei tää aika voisi vähän hidastaa tahtiaan. Mistään en ehdi nauttimaan ja kohta sitä luntakin varmaan tippuu taivaalta. Havahduin tänään sohvalta pohdiskelemasta joululahjoja, mitä, ei vielä! Joulu, sinä punainen paholainen.


Kerrankin, kun mulla olisi kuvia tyrkyllä postauksiin asti, niin sitten en vain kerta kaikkiaan ehdi päivittämään. Mikä siinä on muka niin hankalaa? Noh, ehkä se, että omaa tietokonetta ei tullut avattua kolmeen viikkoon kertaakaan. Meille on tullut yksi asukas lisää tähän talouteen, kaverini, uusi kämppis, alivuokralainen, tai vaihtoehtoisesti sisäkkö. Tuossa sohvalla se uinuu ja syö mun ruisleipä-eväät, haha. Koko ajan kamalaa säätöä päällä, mutta toivon tän loppuvan nopeasti. Koulussa menee hyvin, vaikka tuntuukin, että edetään välillä turhan nopeaan tahtiin, enkä pysy perässä tehtävien kanssa. Pian pitäisi ruveta miettimään näyttöä, eikä mulla ole mitään hajua, ketä tai mitä kuvaan. Aargh, apuja pliis.


Ehdin viime viikonloppuna kääntymään pienen stressin ja kiireen kanssa Turussa, tuossa ihanassa rakkauden kaupungissa, mutta tajusin pitkän työ- ja kouluviikon jälkeen, että ei, tää ei voi jatkua näin. Olin niin burnoutin partaalla ja halusin vain kääriytyä peittoon ja syödä suklaata katsoen kahden viikon takaisia Salkkari-jaksoja. Onneksi tiedän, missä vaiheessa pitää pistää jarruja päälle, etten syöksy syvemmälle siihen kuiluun, josta en pääsisi niin helpolla ylös yksin. Olin vain niin väsynyt, vihainen, turhautunut ja vielä vähän väsynyt kaikkeen. En saanut mitään aikaiseksi, ja kaikki paska kaatui niskaan samaa aikaa. Nyt olen pitänyt tämän viikon omaa aikaa ja oon saanut ladata akkuja. En edes muistanut, miltä tuntuu vain hautautua vanhoihin Pokémon-lakanoihin ja nauttia tv:n tarjonnasta pitkän kaavan mukaan ilman hälinää.


Tämän sunnuntain aikana oon rauhoittumisen lisäksi tehnyt vähän valokuvaus-duuneja, siirrellyt kuvia ulkoiselta kovolta toiselle, varmuuskopioinut niitä, ja käyttänyt kuvia Photarin läpi aika rankalla kädellä. Pitäisi joskus oikein ajan kanssa käydä tuo mun ulkoinen kovalevy läpi ja poistella sieltä kaikki turha paska pois, koska tuo tera ei todellakaan riitä mulle. Dropboxikin alkaa täyttymään hiljalleen ja multa menee käpy, kun se päivä tulee, että mulla ei ole enää mitään paikkaa laittaa niitä kuvia. Vinkkejä otetaan vastaan, miten te muut säilytätte tiedostojanne? 


Noniin, siinä oli aika tiivistetyt kuulumiset taas vaihteeksi. Toivottavasti palailen vähän nopeammin, kuin taas kuukauden päästä. Kyllä tää tästä. Jatkakaa.