MOI TÖÖT





Tässä mä mökötän. Tai oikeastaan en. Iloitsen kovasti! Nautin hiljaisuudesta (hei vain alakerran vauva, kiitos, että olet hiljaa), ja tietynlaisesta rauhan tunteesta. Pieni paino on vierinyt sydämeltäni lumiseen penkkaan. Mä valmistun! Koulu on kohta virallisesti ohi, ja voin taas alkaa suunnitella omaa elämääni eteenpäin. Tää oli tietynlainen hetki omassa elämässä, jota tuun muistelemaan kiikkustuolissa. Vaikka tää olikin vain puolen vuoden koulutusjakso, sain varmuuden siitä, että tää on sitä mitä haluan tehdä. Nyt vain pitää keksiä, että miten mä tulevaisuutta toteutan. JES!

Koulun ja työn yhdistäminen oli haastavaa, mutta samalla jotenkin kieroutuneen nautinnollista. Vaikka pitikin suunnitella päivärytmit kokonaan ihan uusiksi, niin tää kontrollifriikki oli kyllä mielissään, kun oli aamusta iltaan tekemistä. Samalla saattoi ehkä oppiakin jotain! Mua yritettiin saada hakemaan yhteishaussa samaan kouluun kahden vuoden opintoihin, mutta nääh, ei ehkä tässä elämänvaiheessa vielä. Antakaa mun miettiä rauhassa.

Ja kuten kuvasta saattaakin huomata, meitsi värjäsi tukkansa. No kyl nyt on tapahtunu vaikka ja mitä! Alkoi se punainen tukka jo vähän kyllästyttämään ja päätin repäistä. Kauan mä niitä värivaihtoehtoja pyörittelin mielessäni, mutta tää tuntui jotenkin hyvältä vaihtoehdolta. Turkoosi. Mintunvihreä. Mikä tää nyt onkaan. Pitää kyllä vielä vähän värjäillä lisää ja ehkä uskaltaa leikellä latvoja. Mitäs tykkäätte? 

PS. Mun tisseillä oli tuossa muutama päivä sitten 3-vuotispäivä. Voittajafiilis, kun tajuaa eläneensä täyttä elämää jo kolmen vuoden ajan ilman kipuja sekä huonoa itsetuntoa. Kyllä kelpaa.


SCHOOL






Huaah! Voin sanoa, että on ollut ehkä hektisimmät viikot pieneen hetkeen. Kaikki varmaan on ollut ihan innoissaan tästä talven tulosta (tai sitten ei) ja huomaa, että ulkona on jäätävän kylmä ja jotain valkoista mömmöäkin on ehtinyt ulos paukahtaa jossain välissä. Itkeskelin muutaman päivän niissä paukkupakkasissa, kun piti lähteä aamun ensimmäisillä julkisilla töihin, kun auto ei startannut enää. Akku oli tyhjentynyt niiden mukavien kylmien öiden myötä ja minut pistettiin kulkemaan julkisilla ja heräämään entistäkin aikaisemmin, kuinka röyhkeää. Onneksi autoon saatiin lisää virtaa ja on päässyt sen kanssa liikkumaan ees taas , kunnes rengas puhkeaa. Voi jumalaut mää sanon. Ehdin jo itkua tihrustaa isälle sekä isäpuolelle, jotka molemmat työskentelevät autojen parissa, ja tilasin uudet talvirenkaat, kunnes appiukko pelastaa päivän ja paikkaa reikäisän renkaan. Kyllä nyt kelpaa taas. Ei oo ollut ihan mun viikkoja nää.

Lisäksi alakerrassa on remontoitu kuolleen naapurin kämppää: vedet on poikki miten sattuu (eikä niistä ilmoiteta), ääniä kuuluu aamuvarhaisesta iltamyöhän asti, sekä jokaisena viikonloppuna (lauantait ja sunnuntait) ne jaksaa porailla oikeasti aamusta iltaan. Mukavaa viettää viikon ainoita vapaapäiviä kuunnellen poran ääniä. Viime viikonlopun aikana asuntoon ehti jo muuttaa uudet asukkaat: lapsiperhe. Voi apua sitä itkun määrää. Ei mut kiva vaan, tervetuloa taloon!

Mutta ihan mukavaakin on ollut: mulla oli viime torstaina näyttökoe, josta todennäköisesti pääsin läpi ja tulen valmistumaan tämän kuun lopulla! Vielä olisi tarkoitus palauttaa essee ja käydä koululla tekemässä näyttökokeen toinen osa. Hii, jännittävää. Oon ollut tuon näyttökokeen jälkeen vain yhtä hymyä, kun selvisin siitä ilman mitään kohtauksia, kun panikoin sitä aika paljon etukäteen. Uskon kuitenkin sen menneen ihan hyvin. Ajatella, että valmistun ihan näillä näppäimillä ja sitten koulu on ohi. Mitäs mä sit keksisin? 


KLO 00:00





Ihanaa vuodenvaihdetta sinne ruutujen toiselle puolelle! Toivottavasti teillä oli mukava uusivuosi, sillä itsellä ainakin oli. Oli paljon perunasalaattia, nakkeja, tinan valamista, Aliasta ja boolia. Me ei pamauteltu raketteja, mutta lähdettiin lähistölle vaanimaan keskiyön paukkuja koko konkkaronkka.

Todella monet välttävät nykyään uudenvuodenlupauksia, koska 'ne eivät ikinä pidä'. No ei varmaan pidäkään, jos on tuollainen asenne. Mutta! Musta on ihan kivaa jos tekee edes pari pientä lupausta, ja yrittää pitää ne. Itse lupasin viimeksi, että vuoden 2015 aikana katson vähintään 100 elokuvaa, koska olen oikeasti ihan hirveän huono katsomaan niitä. Pysyinkin mun lupauksessa tosi hyvin kiinni, kunnes koulu alkoi ja jäin aikataulussani jälkeen, enkä katsonut neljään kuukauteen ainuttakaan elokuvaa. Annan siis itselleni armoa huhtikuuhun asti tavoittaa tuon kokonaiset 100 leffaa, mutta todennäköisesti saan sen jo nopeammin täyteen.

Nyt taas lupasin itselleni vain kaksi asiaa: ostan vuoden 2016 aikana toimivan polaroid-kameran ja käyn kampaajalla! Tai ainakin leikkaan hiukset, jos ei muuta :D Tää takkukasa on jatkuvasti edessä ja joka paikassa kiinni, yääh. Muutenkin tekee ihan hyvää leikata huonoja latvoja pois ja saada freesimpi malli tähän tukkaan. Niin ja tuosta polaroid-kamerasta vielä sen verran, että saa vinkata mistä kannattaisi hommata sellainen! Onko jollain kokemusta polaroid-kameroista? Filmikuvaus kiinnostaa, joten vinkkejä saa antaa!